Lasten kanssa kaupungilla

Olen viime aikoina lukenut muutamien äitien onnistuneista kauppareissuista ja kaupungilla oleilusta vilkkaiden taaperoiden kanssa. Näiden äitien innoittamana päätin, että kyllä mustakin on siihen ja tänään lähdettiin lasten kanssa keskenämme kaupungille.

Itse olen kokenut ja koen kyllä edelleenkin hankalaksi ja jopa pelottavaksi lähteä tyttöjen kanssa keskenämme vilkkaaseen ympäristöön. Toki me puistoillaan, käydään lähikaupassa ja käydään kävelyillä mutta tälläiset ostoskeskus vierailut on ollut mulle ehdoton ei.
Iho menee kananlihalle, kun pelkästään ajattelen Helmin juoksentelemassa ruuhkaisella parkkipaikalla minä perässä juosten, samalla kainalossa pitäen parkuvaa Henniä. Pelkästään kauppaan lähteminen on oma prosessinsa, kun kumpikaan ei viihdy autossa paria minuuttia kauemmin, vaan se on usein huutokuoroa ja meillä kestää ajomatkakin Forssaan lähemmäs puoli tuntia.

Mutta tänään päätin, että nyt me lähdetään tyttöjen kesken kiertelemään ja katselemaan paikkoja!
Kotona laitoin kaiken valmiiksi, pientä aktiviteettia lapsille automatkan ajaksi sekä juotavaa molemmille mukaan.
Ensiksi suunnattiin kirpparille ja siellä kaikki menikin tosi hyvin. Henni ihmetteli ihmispaljoutta ja Helmi tutkiskeli löytyisikö hänelle jotain kivaa lelua. Kirpparin jälkeen mentiin Prismaan ruokaostoksille ja siellä kulho kääntyi nurinpäin. Henni oli vieläkin ainakin jossain määrin tyytyväinen mutta Helmillä paloi päreet kerta toisensa jälkeen. Välillä Helmi juoksi jopa karkuun, ikään kuin se olisi ollut hauskaa ja siinä juoksun lomassa Helmi tuuppasi kädellään piltti purkin hyllyltä alas ja se rikkoutui lattialle. Kyllä Helmi säikähti sitä niin paljon, että itku silmässä tuli halaamaan ja pyytämään anteeksi.
Prisman jälkeen päätin käydä vielä nopeasti Tokmannissa. Sen reissun aikana Helmi väsähti totaallisesti ja toi sen ilmi huutamalla lattialla makuuasennossa ja ilmoitti ettei aio liikkua senttiäkään, paitsi ehkä silloin jos äiti kantaisi.
Selvittiin parkkipaikalle ja kerkesin jo ajatella, että ollaan voiton puolella mutta Helmi olikin sitä mieltä ettei pidä kädestä kiinni koska hän on iso tyttö ja kävelee itse! Äidin vastaus ei ollut mieluinen, joten Helmi raapaisi pikku muovipussia joka rikkoontui ja ostokset levisivät tielle.
Paikalle sattui eräs mukava nainen, joka myötätuntoisesti hymyillen auttoi keräämään ostokset maasta ja talutti Helmin vielä auton luokse.

Kaikki tapahtui suunnilleen niin miten olin ajatellutkin. Mutta silti tämä reissu ei saanut mulle sellaisia tuskan ja toivottomuuden tunteita, kuin mitä olin ajatellut.  Joten aion kyllä lähteä tyttöjen kanssa uudestaan shoppailemaan ja tekemään näitä viikon-ruokaostokset  reissuja!