LAPSET SELITTÄÄ SUOMI SANOJA

Suomi

4v : Suomi on kuin Englanti.

6v : Suomessa on vaikka mitä kauppoja.

Lippu

4v: Suomenlippu

6v: Se laitetaan lipputankoon. Vaikka suomenlipun voi laittaa.

Presidentti

4v: No iskä ja vähän äitikin.

6v: Se soittelee ja kirjottelee. Joskus tekee esityksiäkin.

Pääkaupunki

4v: Voi matkustaa kartalla pääkaupunkiin.

6v: Pääkaupungissa on aika paljon taloja ja kirpputoreja ja välillä on hautajaisiakin.

Suomen kansalliseläin

4v: Leopardi tai koira.

6v: No jääkarhu, tietysti..

Koivu

4v: Tarkoittaa että niitä on pihalla.

6v: Se on tavallinen suomipuu.

Itsenäisyyspäivä:
4v: No mä tykkäisin vaikka pukea kauniita perhosmekkoja.
6v: Itsenäisyyspäivä on sellane, että mennään bussilla jonnekin juhlimaan ja on hienot vaatteet päällä.

Mitä teidän lapset vastaa näihin kysymyksiin?  ♥ 

25 VUOTIAS

Täytin lokakuun lopussa 25 vuotta. Jotenkin tuo kaksvitonen tuntuu jonkinlaiselta virstapylväältä, tavallaan sitä on vakaan ja elämästä viisastuneen kolmekymppisen ja nuoren, huolettoman kaksikymppisen välissä. 

Viimeiseen vuoteen on mahtunut masennusta, burnout, ammattiin valmistuminen, asuntokauppojen teko, eri paikkakunnalle muuttaminen, lasten päiväkotien vaihtaminen ja esikoisen esikoulun aloitus sekä hurja määrä remontointia. Viime syksyn ja alku vuoden härdellin tasaannuttua kaikki perusasiat ovat just nyt tosi hyvin. Elämä on aika tasaista muttei kuitenkaan tylsää. 

Mies on alkanut kriiseillä omaa lähestyvää kolmekymppiään ja tartuttanut jonkinlaisen ikä stressin nyt minullekin. Tai lähinnä stressin siitä pitäisikö meidän/minun olla saavuttanut elämässä jotain enemmän tai tehdä jotain paremmin. Loppujen lopuksi aloin kuitenkin ajatella, että ollaanhan tässä jo naimisissa oltu hetken aikaa, olemme kahden ihanan lapsen vanhempia, isohkon asuntolainan maksajia ja molemmilta löytyy työpaikat tietystikin. Koirakin on haaveissa, joku pieni. Eli kaikki sellaiset kliseet löytyy mitä aikuisella odottaa olevan, heh. Eli voisin sanoa kaiken olevan mallillaan ja unohtaa kriiseilyn. 

Eli millainen kaksivitonen olen? Ainakin onnellinen, olen onnellinen perheestäni ja ystävistäni. Olen edelleen tempperamenttinen ja herkkä, se tuskin tulee muuttumaan koskaan. Työkuviot on kohdallaan ja asunnon remonttikin sujuu suunnitelmien mukaan.

KESÄ 2018

Elokuusta tuli taas syyskuu, mihin tämä kesä taas karkasi? Jälleen on virallisesti syksy saapunut, mieli kyllä kieltämättä haikailee takaisin kesään. Voin heittämällä sanoa, että tämä kesä oli paras mitä olen elämässäni kokenut, sen vuoksi ehkä tässä sitä haikeudella muistelenkin. Laitoin juuri luurit korvaan, Spotifysta soimaan luomani kesä2018 listan ja tulin vilauttamaan tänne teille vähän meidän kesää kuvien muodossa.  

TÄNÄ KESÄNÄ ME:

Käytiin Tallinnan risteilyllä lasten kanssa ja samalla reissulla Tallinnan eläintarhassa.

Tukholman risteilyllä ja Gröna Lundissa lasten kanssa.

Vietettiin tupareita, miehen synttäreitä sekä omia ammattiin valmistujaisiani.

Juhlittiin lasten 6v & 4v synttäreitä suvun sekä kavereiden kesken.

Uitiin itsemme rusinoiksi aika monta kertaa.

Reivattiin lasten kanssa Elastisen tahtiin Lohjan Aurlahtipäivillä.

Yökyläiltiin kavereilla.

Pikniköitiin takapihalla tai tehtiin isompia eväsretkiä vaikka minne.

Lasten yksi lemppari kesä puuhista oli juosta saunan jälkeen alasti pihalla, pyyhe viittana ja huutaa "mä oon nakulepakko"

Grillattiin makkaraa ja kerättiin kaikki yhteensä noin 8 kesäkiloa.

Käytiin kavereiden kesken päättämässä kesä WKND festareilla. 

<3 jne.. jne.. jne.. <3

PASKAMAINEN ENTEROROKKO

Instagramia seuraavat saattoivat huomata, kun laitoin viime viikon keskiviikkona kuumemittarista kuvan joka näytti reilua 38 astetta. Siitä tyttären tila huononi puolen tunnin aikana niin roimasti, että hain toisen tyttären kaverinsa synttäreiltä pois ja lähdettiin päivystykseen jonottamaan. Kuuden vuoden äitiyden aikana kaiken näköiset sairastelut ovat tulleet tutuksi, eikä mikään enää niin hirveästi yllätä ja lapsen vointiin osaa suhtautua rauhallisesti. Nyt oli kuitenkin toisin, tuon neljävuotiaan olotila romahti tunnin aikana todella huonoksi. Kuume nousi lähes neljäänkymppiin, lihaksia särki, käsin ei voinut koskettaa mihinkään, päänsärkyä ja yleistä voimattomuutta. Päivystyksessä, kun odotimme lääkärille pääsyä niin käsiin ilmeistyi ihottumaa. Itse vielä ajattelin sen olevan nokkosihottumaa, sillä meidän perheessä se on esikoisella sekä isällä normaalia mikäli sairastavat korkeaa kuumetta. Lääkäri totesi kuitenkin samantien enterorokoksi, tosin siinä vaiheessa vielä lieväksi sellaiseksi.

Tällaiselle taudista enempää tietävälle ihmiselle se oli samantien aikamoinen "hyi h**tti tilanne. Sillä se mitä olen enterosta kuullut niin kynnet lähtee pois ja iho kuoriutuu sekä täyttyy mätäkuplista. Eli siis mielikuva oli sama, mitä olen katsonut tv sarjoissa ihmisten sairastavan ruttoa. 

Kyseinen yö meni lapsen kirkuessa ja itkiessä, soitin jo kertaalleen päivystykseen, että mitä tässä on enää tehtävissä. Siellä onneksi oli puhelimessa mukava terveydenhoitaja, joka sai minut rauhoitettua ja käski antamaan vaan lisää lääkettä, jos lapsi ei rauhottuisi tai kuume ei laskisi niin päivystykseen takaisin. Panadoli ja Pronaxen alkoi kuitenkin onneksi toimia yhdessä ja kuopus sai unen päästä kiinni. Siitä huolimatta koko yö oli kitinää sekä jalkojen ja käsien hankaamista patjaan. Voi surku sentään.. Aamulla kuumetta ei kuitenkaan enää ollut, jotain hyvää sentään. 

Seuraava päivä oli jo paljon parempi tytön voinnin puolesta, iho ei. Yön aikana kämmenet, kasvot ja jalkapohjat olivat täynnä kipeän näköisiä vesirakkuloita. Tyttö ei itse oikein voinut tarttua mihinkään ja vessaan meneminenkin sujui lähinnä kantamalla, kun jalkapohjien näppylät tuntuivat niin kipeiltä. Syödä hän ei halunnut pariin päivään, sillä rokko näppylät tietenkin tuntuivat poskissa ja kielen sivuilla ikäviltä.

Tämä on kyllä inhottavin tauti mitä meille on päätynyt. Tästä tuleekin huomenna viikko, kun kuopus sairastui tähän, joten saa nähdä selvittiinkö muu perhe säikähdyksellä, sillä meillä muilla ei vielä oireita ole. Kaikessa paskamaisuudessaan löydettiin muutava hyvä niksi millä helpottaa näppylöiden polttavuutta ja kutinaa. 

1. KYLMÄ ! Annoin kylmäkallen käsiin ja jalkoihin niin niitä kuopus tykkäsi pidellä läpi päivän ja yön. Aina kun edellinen oli liian lämmin niin hän pyysi kylmempää kylmäkallea.

2. Allergialääke. Tästä en voi sanoa onko se oikeasti nyt aiheellista mutta, kun en tuona keskiviikkoisena yönä enää mitään muuta keksinyt niin annoin Ataraxia (antihistamiinia) panadolin kanssa helpottamaan kutinaa ja se tuntui auttavan ja tyttö sai nukahdettua. 

3. Smoothiet ja jääpälat. Meillä kuopus ei suostunut syömään edes jäätelöä, joka on ihme. Siis ihmetellään vieläkin anopin kanssa, että miten ihmessä mutta ei. Ainoat mitkä kelpasi oli jääpalikat ja t o d e l l a kylmä smoothie. Ostin monta annospussia ihan lastenruoka osastolta niin ne menivät todella kivasti alas jääkylminä. 

4. Vesirokko voide. Se lievittää kutinaa ja viilentää ihoa mukavasti. 

+Luin Googlesta, että kookosöljy auttaisi kutinaan myös, tätä ei tosin itse testattu. 

KAVERISYNTTÄRIT 4 & 6 VUOTIAALLE

Huh! Elokuussa  meillä on aina hieman hässäkkää synttäreiden takia. Esikoinen on syntynyt 20.elokuuta ja kuopus 17.elokuuta. Yleensä olemme juhlineet yhdet yhteiset synttärit sukulaisten, kummien sekä lähimpien kavereiden kanssa, mutta tänä vuonna mukaan synttäri kuvioihin tulivat myös kaverisynttärit. Olen aiemmin ajatellut, että koululaisena kutsuisimme vasta kavereita juhlimaan mutta sen verran paljon meidän tytöt ovat saaneet kutsuja päiväkoti ja eskarikavereidensa synttäreille, että eihän me voitu olla pitämättä omia kaverisynttäreitä.Tytöt ovat kuitenkin aina olleet niin riemuissaan siitä, kun kutsu on kilahtanut heidän päiväkoti lokeroonsa ja se on ollut seuraavan viikon puhutuin puheen aihe. Ihan mielettömän mukavaa näin äitinä huomata, että omilla lapsille on siunaantunut näin lyhyessä ajassa kourallinen hyviä kavereita, joiden kanssa he tykkäävät viettää aikaa. Joten kyllä ne kaverisynttärit oli meidänkin pidettävä ja loppujen lopuksi näiden järjestäminen olikin yllättävän hauskaa puuhaa!

Sovittiin tyttöjen kanssa, että kolmeen kertaan me ei synttäreitä juhlittaisiin. Eli kun juhlimme sukulaisten kanssa yhteissynttärit niin juhlisimme kaverisynttäritkin samalla tavalla. Vieraiden kutsuminen tuotti itselleni hieman stressiä. Kokonaista päiväkoti ryhmää ja sen päälle vielä eskariryhmää en haluaisi tänne kotiini yksin valvottavaksi. Kyselin kutsujen jaosta päiväkodin hoitajilta niin lokeroon sai jättää kutsun muiden lasten huomaamatta. Kenellekään ei tietystikään haluttu luoda pahaa mieltä kutsumatta jättämisestä. Sen jälkeen aloin miettimään mikä olisi sopiva määrä kavereita ja päätimme mennä ikävuosien lukumäärän mukaisesti. Helmi täytti kuusi vuotta niin hän sai kutsua kuusi kaveriaan ja Henni täytti neljä vuotta niin hän sai kutsua neljä kaveriaan. Ihme kyllä mutta tämä ei tuottanut kummankaan välillä eripuraa eikä riitaa siitä "miksi toinen saa enemmän" vaan molemmat ymmärsivät hyvin tämän pointin tässä takana, jes!

Teemana meillä oli edelleen merenneidot. Hyödynsimme edellisen viikonlopun koristeet, joita ei itseasiassa oltu otettu edes pois vaan ne saivat odottaa seuraavaan viikonloppuun. Tarjoilujen suhteen mentiin helpomalla linjalla mitä aiemmin. Pöydästä löytyi karkkia, popparia, Jaffa-keksejä, sinistä limuboolia sekä jäätelöbuffet kastikkeilla ja karkeilla! Mitä itse olen huomannut niin täytekakut uppoaa aika harvaan lapseen. Jäätelöbuffettia olen käyttänyt muutamissa muissakin lasten juhlissa, joten se oli sellainen hyväksi todettu nappivalinta. 

Lapsia tuli päiväkodista ja esikoulusta yhteensä kymmenen kappaletta. Olin kutsunut pari kaveriani auttamaan juhlissa ja lasten kaitsemisessa, he ottivat vielä omat lapsensa mukaan, joten lapsia oli täällä yhteensä viisitoista! Pelkäsin hirveästi sitä, että mitä jos omat kädet ei riitä tai mitä jos en pysty katsomaan jokaisen lapsen perään samaan aikaan ja sen vuoksi joillekin lapsille sattuisi haavereita. Oli siis ihanaa, että sain apukäsiä tänne ja kaikki lapset pystyivät juhlimaan turvallisesti. Pakko kyllä myöntää, että noin suuren lapsimäärän kanssa meteli oli välillä korviaraastavaa ja meno toisinaan hieman liian villiä, mutta juhlat olivat lasten mielestä mielettömän kivat ja sehän se pääasia olikin.  Meidän tytöt totesivat, että parhaat synttärit ikinä, eiköhän se kerro jo kaiken oleellisen <3

Nyt kun tämä synttäri rupeama on takana niin voinkin vuodeksi tämän osalta huokaista. Vaikka synttäreitä on kivaa ja hauskaa järjestää niin olen iloinen, että nämä on vain kerran vuodessa, heh 

LASTEN MERENNEITO SYNTTÄRIT

Kuukauden suunnittelu ja tavaran hamstraaminen palkittiin tänään, kun koitti juhlapäivä. Tytöt heräsivät jo puoli seitsemältä aamulla pomppimaan meidän päällä ja hokemaan "milloin synttärit alkavat ja milloin vieraat saapuvat juhlimaan!"

Tykkään järjestää juhlia aina jonkun teeman mukaisesti, lapsien kanssa pohdittiin mikä olisi kiva tällä kertaa. Toinen halusi ponisynttärit uudestaan, toinen halusi prinsessa synttärit. Esikoinen on syntynyt 20.elokuuta ja kuopus 17.elokuuta, joten järjestämme aina yhteissynttärit, ainakin vielä kun he ovat niin pieniä ja tämä on mahdollista. Eripuraa tuli jonkin verran siis teemasta mutta lopulta molemmat piti merenneito teemaa ihanana ideana. 

Merenneidot ja keijut ovat molempien lemppari satuhahmoja, joten selasin Pinterestistä ideoita miten lähtisi toteuttaa kyseistä ideaa eteenpäin. Halusin sisällyttää heidän suureen päivään hieman taikaa, sillä esikoinen varsinkin rakastaa ajatusta siitä, että kaikkialla on edes hieman taikaa eikä mikään tapahdu sattumalta vaan kaikkeen on aina jokin pieni taianomainen selitys. 

Vaikka aloin hyvissä ajoin suunnittelemaan ja tilailemaan rekvisiittaa niin pääsin askartelemaan vasta päivää aikaisemmin. Moni asia jäi harmillisesti toteuttamatta mitä olin suunnitellut. Yön pikku tunteina kaverin kanssa laitoimme kodin juhlakuntoon ja pienien synttärisankarien ilmeet oli aamulla kyllä kaiken vaivan näkemisen arvoiset. 

Tarjolla oli sinistä limuboolia, pikkunaposteltavia, marenkeja sekä juhlapöydän kruunasi Kukkucakesin tekemät kuvankauniit merenneitotäytekakut. Kukkucakes on ystäväni luoma leivontayritys, jota hän tekee sivubisneksenä. Kakut ovat älyttömän upeita, kuten näette, ja maistuvatkin hyvältä! Sekin ehkä selittää juhlapöydän antimien olleen onnistuneet, että juuri mitään ei jäänyt juhlien jälkeen jäljelle.

HIUSTAIKOJA

Siis nyt voisi kirjaimellisesti ehkä käyttää termiä hiustaikoja. Tuo alempana oleva ennen-kuva ei paljasta sitä karua totuutta miltä se hius oikeasti näytti saatika tuntui. Juuri ennen tuon kuvan ottoa avasin nutturan päälaelta ja harjasin hiukset ekaa kertaa neljään päivään. ( a p u a ). Samalla tyylillä on tässä menty jo hetki. Jostain kumman syystä ei siis ole tullut otettua hirveästi kuvia itsestäni viime aikoina, noiden surkuhupaisten hiusten vuoksi. 

(Pahoittelen näiden kuvien laatua, en tajua miksi ne näyttää näin rakeisilta tänne ladattaessa, kun koneella ovat normaalit. "Jälkeen" -kuvat ovat muuten otettu vappuna. Kuvista kiitos Hutimeni -blogin Jennille!)

Kävin viimeksi kampaajalla värjäämässä+leikkaamassa hiukset tammikuun loppupuolella. Laitettiin latvoihin violettia ja värjättiin juurikasvu piiloon. Se oli oikeasti tosi kiva! Se vaan piti värinsä noin kuukauden verran. Viime keväänä sain päähänpiston värjätä latvat vaaleaksi ja vaikka tein senkin kampaajalla niin ilmeisesti liian tiheästä käsittely tahdista johtuen tapahtui niin, että latva kuoli. Vaikka hius vaikutti alkuun ihan hyvä kuntoiselta niin se ei imenyt itseensä enää mitään väripigmenttiä. Juurikin esimerkiksi tuo tammikuinen violetti haalistui hyvin äkkiä "vaaleanpunaiseksi" ja sen mukana hiuksista alkoi paljastua sellaisia seitsemän haaraisia hiuksia, joita katkeili kasoittain harjatessa. 

Päätin etten tekisi nyt yhtään mitään hiuksille vaan antaisin niiden hengähtää pidemmän aikaa. Kuitenkin se yksi samperin takkukasa ja 4cm juurikasvu rupesi ärsyttämään sen verran kovin, että varasin ajan kampaajalle. Pari viikkoa sitten istuin noin 4 tuntia käsiteltävänä ja sain H I U K S E T! Kuulostaa ehkä typerältä mutta nyt näitä voi vakuuttavasti kutsua hiuksiksi eikä rehottavaksi heinäpaaliksi, heh. Tarkoitus on kyllä vielä jossain vaiheessa kesää laittaa lisää vaaleaa raitaa. Tällä kertaa aion noudattaa "maltti on valttia" - lausahdusta. 

Eli se mitä hiuksille tehtiin niin raidoitettiin, värjättiin kokonaisuudessaan loput hiuksista mitkä ei mennyt folioiden sisään, leikattiin ja sävytettiin. Siis nämä tuntuu niin paljon terveemmiltä, harjaaminen onnistuu parilla vedolla eikä peilistä katso enää nuupahtanut rastafari.

NO NE RUUHKAVUODET

Tiedättekö, kun tuntuu ettei aikaa ole enää oikein mihinkään, tekemättömien asioiden lista kerääntyy sekä kasvaa kasvamistaan ja joka paikassa pitäisi olla samaan aikaan. Tässä on jo muutama vuosi tullut elettyä ruuhkavuosien pyörteessä mutta nyt se rupeaa tuntumaan tuolla takaraivossa jo todenteolla. Toisaalta olen aina ollut tekevä ihminen, eli vaikka tekemistä olisi jo jokaiselle sormelle niin kehitän aina vaan uusia projekteja, tapaamisia tai menoja. Eipä siis loppujen lopuksi tässä käy syyttäminen muita kuin itseään. 

Työharjoitteluni Sanomalla alkaa olla jo loppusuoralla, aika tarkalleen 7 viikkoa enää jäljellä. Ajattelin tänä kesänä keskittyä ihan vain perheeseen ja ystäviin, sekä tietysti talon remontoimiseen siinä ohessa. Olen nyt viimeisten vuosien aikana opiskellut ja tehnyt töitä tuulispäänä hirveällä kunnianhimolla, unohtaen siinä ohella itseni ja oman hyvinvoinnin, joten koen että nyt on ansaittuakin ehkä hieman levätä ja nauttia _vaan_ olemisesta. Odotan kesää siis suuremmalla innolla kuin vuosiin, vaikka meillä ei ole vielä edes suunniteltuna mitään sinne saakka. Ehkä juurikin se stressittömyys, kun ei ole kiire mihinkään eikä pakollisia velvotteita ( näillä näkymin ainakaan puoleentoista kuukauteen) kiehtoo kovasti. Toivottavasti saan inspiraatiota kirjoitella tänne teillekin useammin, kun ei ole tarvetta ajatella niin tarkkaan seuraavan päivän aikatauluja ja kiirehtiä kaikkien muiden asioiden kanssa. 

Onko teillä jotain tiettyä mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Hyvin pitkälti postaukset tulevat varmasti olemaan remontti aiheisia, se kun on sitä meidän elämää tällä hetkellä. Mutta mikäli tulee jotain muuta mieleen niin heittäkää viestillä kommenttiboksiin ♥

"MITÄ RAKKAUS ON?" -LAPSET KERTOVAT

Lasten suusta usein kuulee asiat vilpittömästi sekä kaunistelematta.  Kysyinkin jokin aika sitten omalta tyttäreltäni uteliaisuuden vuoksi mitä rakkaus on hänen mielestään. Vastaus oli jotenkin niin sympaattinen ja ihana, joten kyselin muutamilta bloggaaja kavereiltani jospa he kysyisivät saman kysymyksen omilta lapsiltaan. Ajattelin kerätä enemmänkin näitä lasten mietteitä rakkaudesta ja tehdä niistä pieniä tauluja, joita voin hyödyntää häissä pöytäkoristeina.

Rakkaus on sitä, kun annetaan toiselle pusuja ja haleja. Sitten voidaan myös piirtää yhdessä sydämiä. -Helmi 4v

Rakkaus on elämää -Eeli 6v

Rakkaus on sitä, että tykkää toisesta -Siiri 7v

Rakkaus on sitä, kun äidit rakastaa heidän poikiaan -Leevi 5v

Rakkaus on semmosta tykkäämistä liian isosti -Edena 4v

Älskar dig -Oliver 2v

Rakkaus on sitä, että tykkää jostain tosi paljon, niinku mä tykkään mun mummosta -Alex 4v

Rakkaus on sitä kun, leikkii yhdessä ja kiltisti -Joel 5v

Rakkaus on sitä, kun rakastaa toisia ja kun äidit pussaa lapsia. Jos rakastaa toista niin mennään naimisiin -Minéa 4v

Rakkaus on salaisuus ja halaamista -Sohvi 4v

Rakkaus on sitä, että on rakas toiselle. Tuo toiselle lahjoja ja tykkää toisesta. Jos toinen lähtee pois niin sitä tulee ikävä. Jos on rakastunut niin sydän on ehjä. -Olivia 5v

Rakkaus on iloa -Jerry 6v

Mitä teidän lapset vastaa kysymykseen mitä rakkaus on?

NÄMÄ TE HALUSITTE TIETÄÄ PERHEESTÄ / PARISUHTEESTAMME

Kaipaatko kotiäiti aikaa? Jos kyllä niin mitä kaipaat eniten kotiäiti ajalta?

- Tietysti kaipaan kotiäitiyttä, toisinaan vielä aivan hirveästi mutta kyllä tällainen säännöllisempi arki on tällähetkellä parempi. Kotiäitiydestä kaipaan myöhäisiä ja rentoja aamuja, kun mihinkään ei ollut kiire. Puolestaan myös pitkiä öitä, saatoin olla hereillä vielä yhden aikaan ja kirjoittaa blogiin tai katsoa Netflixistä jotain sarjaa. Lasten kanssa oli enemmän aikaa käydä erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa.

Miten hoidatte parisuhdetta, onko teillä säännöllisesti parisuhdeaikaa? Jos ei haluaisitko? 

-Meidän parisuhdeaika on silloin, kun lapset menevät nukkumaan. Yleensä katsomme yhdessä sarjoja tai suunnittelemme keittiönpöydän ääressä tulevia häitämme. 

Kuinka usein pääsette viettämään miehesi kanssa yhteistä aikaa? 

-  Kerran kuukaudessa (tai kerran kahdessa kuukaudessa) anoppi ottaa tytöt yökylään niin silloin pääsemme viettämään kahdenkeskistä aikaa tai näkemään ystäviämme. Tämä riittää meille mainiosti :)

Ruoka joka on koko perheen lemppari, entäs inhokki? 

- Meillä on kaikilla vähän erilaiset lempparit ja inhokit. Mies on kaikki ruokainen eikä hänellä taida olla mitään inhokkia, lapset eivät syö kaalilaatikkoa ja itse en pidä hirveästi kalaruuista. Kanaruuat ovat ainakin sellaisia mitkä uppoavat kaikille.

Moneltako yleensä heräilette arkena\viikonloppuna ? 

-Heräämme jokainen hieman eri aikoihin. Lapset nousevat viimeistään puoli yhdeksän aikaan, mies herää siinä samalla. Itse torkun usein jopa kymmeneen saakka.

Onko lasten ruutuaikaa jotenkin rajoitettu?

-Viikonloppuisin tytöt saavat katsoa hieman enemmän kuin arkena. Viikolla lapset usein katsovat ohjelmia sen aikaa, kun laitan ruokaa. Viikonloppuisin he katsovat aamuisin piirretyt ja usein iltaisin katsomme yhdessä jonkin elokuvan.

Miten tyttönne viihtyvät päiväkodissa tällä hetkellä? 

-Erittäin hyvin! Jokainen aamu innoissaan kertovat mitä päiväkodissa tullaan tekemään ja iltapäivällä puolestaan miten päivä on mennyt. Molemmilla on lemppari hoitotädit, joista jutellaan myös viikonloppuisin.

Onko tytöillä harrastuksia? 

-Viikot ovat tällähetkellä niin kiireisiä, ettei aika tunnu riittävän kaikkiin pakollisiinkaan menoihin, joten ei ole kummallakaan mitään harrastuksia.

Onko teillä perheenä harrastuksia? 

-Ei mitään erikoista. Vuodenajan mukaan aikalailla määrittyy mitä touhutaan. Talvella käymme usein laavulla pulkkailemassa ja grillaamassa makkaraa. Kesällä teemme paljon metsäretkiä ja käymme uimassa lammella. Sellaista tavallista lapsiperheen puuhastelua.

Haaveiletko vielä lapsista?

Oi kyllä! 

Miten teillä nukutaan tällä hetkellä?

-Kaikki samassa sängyssä. Tytöt nukahtavat omiin sänkyihinsä mutta yöllä hiippailevat meidän viereemme. Esikoisen nukkumaan meneminen on usein yhtä taistelua, kaiken maailman tekosyyt on joka ilta käytävä läpi miksi ei voisi mennä nukkumaan..

Pääsettekö tänä vuonna viettämään kesälomaa perheen kanssa?

-Olemme tehneet parina kesänä ulkomaanmatkan koko perheen kanssa, mutta tulevana kesänä se jää välistä. Häät ovat heinäkuussa niin kaikki ylimääräiset menot on karsittu.

Jos olisit sinkku ja lapseton, millaista luulisit elämäsi olevan?

-Ensimmäisenä tulee mieleen, että söisin varmaankin aika epäterveellisesti. Jos ei olisi ketään kenelle laittaa ruokaa niin ostaisin varmaankin usein eineksiä. Asuisin jossain lähempänä pk-seutua. Juhlisin ehkä joka viikonloppu ystävieni kanssa. Hankalaa oikeasti miettiä millaista elämää eläisi ilman lapsia ja miestä. 

Kolme lempijuttua mitä tehdä lasten kanssa?

-Kotona tykätään maalata kasvomaaleilla, leipoa ja rakentaa lego-linnoja. Ulkona käydään pulkkamäessä, tehdään lumienkeleitä tai käydään retkillä. Jos haluaa helpolla päästä niin napataan kaverit mukaan ja lähdetään HopLoppiin.

Missä tapasit miehesi kanssa ensimmäistä kertaa, kerro siitä?

-Taidettiin aivan ensimmäisen kerran tavata loppu syksystä 2009 hänen autossaan. Oltiin kavereiden kanssa viettämässä viikonloppua ja yhteisten ystävien kautta päädyttiin mieheni ja hänen kavereidensa seuraan. Tästä ei meidän "suuri rakkaustarina" vielä kuitenkaan alkanut.

Millaiset asiat aiheuttavat riitaa parisuhteessanne? Entä lasten ja aikuisten välillä?

Jos riidellään miehen kanssa niin yleensä syy siihen on kotityöt. Mies valittaa tavaroista jotka eivät ole omilla paikoillaan ja minä siitä hänelle, kun yhtälailla mies jättää tavaransa lojumaan mutta ei vaan huomaa sitä. Lasten kanssa väitellään lelujen keräämisestä. Lapset väittävät etteivät ole sotkeneet huonettaan mutta eivät ne lelut itsestäänkään laatikostaan pois hyppele. Samoin vaatteiden vieminen pyykkikoriin eikä jättäminen lattialle aiheuttaa motkotusta.

Lempijuttu, mitä tehdä kahdestaan miehen kanssa?

-Onkohan meillä mitään lempijuttua mitä teemme kahdestaan. Joskus viikonloppuisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan, avaamme viinipullon ja pelaamme korttia. Sarjojen katsominen on myös sellaista rentoa ja kivaa. Ollaampas me tylsiä! 

KIITOS PÄIVÄKODILLE

Viimeviikolla oli ollut paljon puhetta päiväkodeista, päiväkodinhoitajien ja vanhempien näkemyseroista hoidon tai toimintatapojen suhteen. Vau.fi:stä luin artikkelin, jossa lastenhoitajat sekä lastentarhanopettajat olivat tehneet listan hoitolasten kuin myös vanhempien ärsyttävistä piirteistä. Itsekin haluan sanoa tähän asiaan jotain. En kuitenkaan epäkiitollisesti tai arvostellen vaan nimenomaan kiittäen.

Itselleni ja varmasti muillekin vanhemmille on tärkeää se, että tuntee lastensa olevan hyvässä hoidossa, kun heidät jättää päiväkotiin. Tämä on yksi kiitollisuuden aihe sillä itse ainakin jätän turvallisin mielin lapseni jokainen aamu päiväkotiin. Ihana piirre hoitajissa mikä varmasti lisää tätä hyvää mieltäni on se, kun he tulevat juttelemaan kanssani vaikka ympärillä olisikin hieman kiire. Jos puolestaan minulla on kiire, niin hymyillen toivotatte heipat ja avustatte lapsiani riisuuntumaan, jotta itse pääsen kiiruhtamaan kouluun.

Minulla on yleensä aina perjantaisin etäpäivä koulusta mutta siitä huolimatta vien lapset päiväkotiin. Päiväkodinhoitajat eivät ole koskaan kyseenalaistaneet tai kummastelleet sitä miksen pidä myös lapsia silloin kotona. Toisaalta he myös tietävät, että opiskelen koulussa kuin myös kotona, joten arvaavatkin varmaan, että perjantaiden “luppoaika” menee rästiin jääneiden koulutehtävien tekemiseen, kodinhoitamiseen, ruokaostosten tekemiseen tai ihan vain lepäämiseen ja univelan vähentämiseen. Kiitos siitä, että olette niin ymmärtäväisiä ettekä lähde tuomitsemaan kysymättä.

Erityisen ihana puoli meidän päiväkodissa on se, että päiväkodinhoitajat kuvaavat tabletilla pientemme päivää ja lisäävät verkkosivuille kuvia meidän vanhempien nähtäväksi. Saamme tietää ja nähdä enemmän lastemme päivästä ja tämä jos jokin on mielestäni positiivista. Kyllä päiväkodinhoitajat tietysti kertovat vanhemmille aina lasten hakemisen yhteydessä kaikki päivän mainitsemisen arvoiset touhut ja kommellukset mutta paremmin sitä pääsee itsekin eläytymään, kun konkreettisesti näkee mitä siellä hoidossa sitten oikein touhuillaan. Meillä lapset ovat myös innoissaan aina katsomassa kuvia ja kertomassa mitä niissä milloinkin tapahtuu. Kiitos siis siitä päiväkodinhoitajille, että näette vaivaa myös tämän asian suhteen.

Meillä esikoinen on normaalia vaativampi lapsi jos näin voisi sanoa. Päiväkodinhoitajat joutuvat keksimään erilaisia ratkaisuja tilanteiden selvittelyyn ja käytöshäiriöiden ehkäisemiseen. He ovat löytäneet yhteisen sävelen ja toimivat käytännöt lapsemme kanssa. He eivät vaikuta ärsyyntyneen tyttäreemme, vaan päinvastoin he ovat aidosti kiinnostuneita hänestä ja iloitsevat onnistuneesta päivästä yhtälailla kuin minäkin. Päiväkodin puolesta olemme saaneet apua, tukea ja neuvoja enemmän kuin osasin kuvitella. Kiitos siis siitä, että osallistutte kasvatustyöhön antaumuksella.

Lasten kanssa tulee monesti käytettyä sanoja “ei” “älä” “ei noin” ja niistä hyvin tehdyistä asioista ei usein muisteta kiittää tai kehua, sillä niitä pitää itsestäänselvyytenä. Näin se usein myös on monien muidenkin asioiden suhteen. Pitäisi muistaa kiinnittää myös niihin positiivisiin asioihin huomiota ja kiittää jos on kiitoksen aihetta.