Jälleen se hiipi ovenraosta sisään

... Nimittäin kuume. En ymmärrä miten salakavalasti nämä nuhakuumeet hiipii meille kerta toisensa jälkeen, yleensä se iskee armotta kuopukseen. Syyskuusta saakka olemme olleet enemmän ja vähemmän kipeenä, Henni tuntuu sairastelevan koko ajan ja niin vain kuumemittari näytti jälleen kerran korkeita lukemia eilen illalla. Jotenkin aavistelinkin sitä aikaisemmin päivällä, sillä tyttö oli normaalia herkempi ja vaati syliin alvariinsa. Illalla iho muuttuikin katkaravun väriseksi ja olo veteläksi. Helmi ei ole koskaan ollut kovin sairastavaa tyyppiä, uskallan väittää, että Helmin sairashistoria on kahden käden sormilla laskettavissa, kun puolestaan Hennillä tuo määrä voidaan ajatella tähän viimeiseen puoleen vuoteen.

Nämä jatkuvat sairastelut on saanut oman mielenkin jo neuroottiseksi. Ulos lähtiessä tarkistan useaan kertaan, että paita on varmasti housujen sisällä ettei selkään pääse viima puhaltamaan, lapaset tai sormikkaat suojaavat myös ranteita ja vähäänkään kastuessaan ne vaihdetaan välittömästi kuiviin. Pipo peittää varmasti korvat ellei enemmänkin ja kaulurilla suojataan niska sekä kaula tuulelta, satoi tai paistoi. Ei siis todellakaan ole kyse siitä, että lapset huitelisivat napa paljaana hiekkalaatikolla tai edes kauppareissuilla. Tarkasta huolenpidosta huolimatta, nenä vuotaa taas räkää ja kuume hipoo 39 astetta. Tämän pöpön Henni todennäköisesti nappasi lapsimessuilta, kun puuhasteli kuitenkin temppuradoilla ja muissa viihdykkeissä niin intensiivisesti, joskus jopa maistoi jumppapatjan reunaa tai vaaterekkiä. Jep sieltä tää on tullut.

Toisaalta ei harmita niin paljoa, kun ulkonakin on harmaa ja kurja ilma ollut viimeiset päivät. Erilailla se olisi harmittanut lapsiakin, jos ulkona olisi mahtavat kevät kelit eikä päästäisi ulos nauttimaan auringon paisteesta. Nyt vain toivotaan, että kuume karistellaan nopeasti pois niin päästään taas ajelemaan pyörällä, rakentamaan hiekkakakkuja ja potkimaan palloa lenkkarit jalassa. Toistaiseksi nyt onkin tiedossa sohvalla pötköttelyä peittovuoren alla ja Frozenin katsomista kolmannensadannen kerran, siihen ei selvästi kyllästytä koskaan. Lyön vetoa viikonlopun puolesta ja toivon, että voidaan päristellä leikkiautoja räkänenän sijaan.

Toivottavasti teillä olisi räkä-vapaa viikko edessä!