Olet kaunis, muistathan sen!

Jokainen nainen on varmasti joskus sortunut haukkumaan itseään peilin edessä. Nyrpistämään nenäänsä ja nipistelemään makkaroitansa. Itsensä mollaamisella ei kuitenkaan pitkälle pääse. Pian varmasti moni muukin alkaa ajatella samalla tavalla kerran itsekin hokee rumia sanoja ikäänkuin mantraa. Miksi ei mielummin keskittyisi niihin omiin positiivisiin ja kauniisiin puoliin. Mistä sinä pidät itsessäsi? Yritä huomata mielummin ne kauniit asiat, kun seuraavan kerran katsot peiliisi. Olen varma siitä, että sinusta löytyy niitä upeita piirteitä ja monta!

En ole mikään itserakkauden ruumiillistuma, sillä olen sortunut useaan otteeseen hokemaan peilin edessä "ai kamala kuinka iso takapuoli, löysäkin vielä. Eikö rinnat voisi enää yhtään enempää roikkua maassa tai hampaani olla suoremmat ja vaaleammat". Raskausarpi vihastani puhumattakaan. MUTTA olen päättänyt olla sinut itseni kanssa ja ainaisen voivottelun sijaan etsiä niitä kivoja asioita itsestäni. On se huomattavasti mukavampaa kävellä peilin eteen ja huomata kuinka kapea vyötäröni onkaan ja kuinka se ehkä sointuu kivasti leveän lantioni kanssa. Tai se kuinka silmäni ovat todella siniset ja niissä menee tajuttoman paljon vaaleita viiruja, ikään kuin salamoita niinkuin jotkut niitä kutsuvat. Sitäkin pidän vain positiivisena, että olen lyhyt, sovin mieheni kainaloon hyvin vaikka pituus ero onkin huima. Tällaisesta ajattelutavasta haluan mielummin pitää kiinni.

Mistä asioista sinä pidät itsessäsi?

Esikoiseni

... Hän on aamu-uninen. Joka aamu käymme pientä taistelua sängystä nousemisesta. "Äitii mua väsyttää anna mun oikeesti nukkua"

...Hän osaa hienosti laskea kolmeenkymmeneen, tosin kaikki numerot kympin jälkeen ei ole oikeassa järjestyksessä.

... Hän laulaa aina kylvyssä

... Hän auttaa kotitöissä mielellään. Kattaa ruokapöydän ja tyhjentää kanssani astianpesukoneen, mutta omien lelujen siivoaminen on ihan tyhmää tai sitten niitä ei siivota koska "sisko sotki nämä kaikki, en minä"

... Hän osaa pukea itse päälleen ja auttaa myös siskoa pukeutumaan, vaikka pikkusisko ei siitä niin pidäkään.

... Hän kertoo aina muille kuinka hienosti tai hyvin joku hoitaa hommansa. "Äiti vau, hienosti osaat pissata ihan itse pönttöön. Isi olet hyvä laittamaan kengät jalkaan. Ai sä osaat äiti laittaa noin kauniisti ripsiväriä".

... Hän ei jaksa kävellä yleensä kymmentä metriä pidemmälle ilman maanittelua.

... Hän kertoo monta kertaa päivässä, että rakastaa meitä ja kissoja. Hän on varma siitä että kissat rakastavat myös häntä vaikka ne juoksevatkin aina karkuun ja tästä syystä hän suukottelee ja halii niitä kovasti päivittäin.

... Hän osaa ottaa itse vauhtia keinussa seisaalleen

... Hän osaa kiivetä puuhun ja aiheuttaa usein sydämentykytyksiä vanhemmilleen

... Hän haistaa sipulin jo kaukaa. Laitamme ruokaa keittiössä niin olkkarista kuuluu "etkai vaan äiti laita sipulia sinne ruokaan" tai "onko tässä kastikkeessa sipulia, äläkä äiti nyt huijaa minua"

... Hän tahtoo voittaa joka asiassa. Oli kyse vaatteiden päälle pukemisesta, syömisestä, kuka on ekana ulko-ovella tai kuka värittää parhaiten niin ettei mene yli rajojen. Tästä syystä paidat tai lenkkarit usein päätyvät väärinpäin päälle.

... Hän on suorastaan velho muisti- ja palapeleissä!

...Hän jaksaisi katsoa vaikka kaksi vuorokautta putkeen My little ponyja. Hän osaa lemppari jaksojensa vuorosanat ulkoa. Hän on myös päättänyt, että sisko on Applejack, isi on Rainbowdash, äiti on Twilight sparkle ja hän itse on prinsessa Celestia.

...Hän vitsailee paljon ja saa muut nauramaan jutuilleen, kuin myös itselleen ja tempauksilleen.

... Hän on hieman ujo mutta myös kohtelias nuori neiti

... Hän on ainutlaatuinen, niin mahdottoman rakas, sympaattinen, taistelutahtoinen, seikkailunhaluinen, pieni mutta urhea ja avulias tyttö. Hän on meidän esikoinen ♡

VÄLIPALA VINKKI +ARVONTA

Smoothiet ovat toimineet jo hetken aikaa hyvänä ja nopeana aamupalana meidän tytöille. Lapset toki saavat päiväkodissa aamupalan kello kahdeksan mutta he heräävät kuitenkin jo kuuden jälkeen, joten oletettavasti tytöt eivät jaksa odottaa sitä päiväkodissa tarjottavaa aamupalaa niin pitkään. Muutenkin puuro tuntuu vain pyörivät suussa ja lusikassa, eikä pelkän leivän tai hedelmänkään voimilla pärjätä puoleen päivään saakka. Kotona puolestaan en millään kerkeä tekemään aamupalaa tai ehkä pikemminkin odottamaan sitä, kun lapset syövät. Olemme siis kokeneet erityisen hyväksi antaa tytöille pussi-smoothiet, jotka he juovat nopeasti automatkan aikana. Voisin sanoa näitä jopa kiireisten aamujen pelastajiksi! 

Jokainen Muuti välipala on lisäaineeton, maidoton, gluteeniton eivätkä nämä sisällä lisättyä sokeria. Purkit ovat iloisen värisiä ja eläinkuvat ovat ainakin meidän lasten mieleen. Mutta mikä tärkeintä, mitä mieltä lapset olivat näistä? Helmi kertoi smoothieiden olevan ihan hyviä mutta Henni puolestaan ei mitään muuta enää söisikään jos saisi itse valita. Jokaisena aamuna pienet varpaat kiipeävät keittiön kaappia pitkin ja kuuluu "anna räyh anna räyhräyh" Tämä tarkoittaa leijona tai poro smoothieta, jotka ovat meidän perheen suosikkeja♡ Muuti välipaloja on muutamia erilaisia. Leijonamuuti (luomubanaania, luomumangoa, luomupersikkaa ja -riisiproteiinia.) Apinamuuti (luomumustikkaa ja luomubanaania) Fanttimuuti (luomuvadelmia ja luomupäärynöitä) Poromuuti (luomukarpaloa ja luomupäärynää)  Karhumuuti (luomumustikkaa, luomubanaania, kauraa, riisiproteiinia) Pandamuuti (luomupäärynää, kaakaota, luomukookosta, riisiproteiinia) Oravamuuti (tyrniä, luomumangoa) Kettumuuti (luomuporkkanaa, luomuomenaa,luomu banaania) Koalamuuti (luomumangoa, luomuomenaa).

Tykätäänkö teillä smoothieista? Jos vastaus on kyllä niin osallistuthan arvontaan, jossa voit voittaa 2 laatikollista haluamiasi smoothie makuja. Eli arvontaan osallistuaksesi kerro mitkä kaksi makua haluaisit voittaa itsellesi. Laita kommenttiisi myös toimiva sähköpostiosoite ja mikäli osallistut anonyyminä niin keksi itsellesi jokin nimimerkki. Jos seuraat meitä instagramissa/facebookissa tai bloggerissa niin saat toisen arvan. Kerro osallistutko arvontaan yhdellä vai kahdella arvalla.

Arvonta päättyy keskiviikkona 22.kesäkuuta. Onnea arvontaan!

*Yhteistyössä Muuti.fi

Tavallinen tiistai-ilta muuttui kauhuskenaarioksi

Eilen oli aivan tavallinen tiistai-ilta, kylvetin lapset, ruokin lapset, siivosin liiskaantuneita viinirypäleitä ja leivänmuruja pöydän alta. Laitoin lapset sänkyihinsä kiukun ja "en haluu, ei väsytä" -lausahduksien saattelemana. Kuulin vielä kikatusta ja muutaman kerran kävin komentamassa tytöt nukkumaan. Vihdoinkin tuli hiljaista. Ryömin takaisin keittiönpöydän alle ja jatkoin niiden samojen viinirypäleiden poimimista ja kirosin itsekseni sitä miksi ne hedelmät päätyvät aina lattialle ja pyörivät kissan karvoissa, samperi sentään. Kunnes hiljaisuus rikkoontui pahimmalla mahdollisella tavalla. Ensin kuului kolahdus, hiljaisuus ja heti perään armoton kipua kirkuva huuto. Juoksin katsomaan ja löysin kuopuksen seisomassa huoneensa lattialla, yltäpäältä veressä. Hätänumeroon soitto ja ambulanssi tulikin hyvin pian viedäkseen meidät päivystykseen tikattavaksi. Neljän hoitajan voimin yritimme saada Henniä pysymään aloillaan, tuloksetta. Lääkäri päätti lopulta liimata otsassa ammottavan palkeankielen umpeen. Liimaa päätyi silmiin ja sitä revittiin pois samalla, kun lapsi huusi ääntään käheäksi, äiti itki myötätunnosta. Usean liimaamis yrityksen jälkeen haava saatiin umpeen ja sen päälle laitettiin runsaasti suojateippiä. Nyt otetaankin seuraavat päivät rauhallisesti ja seuraillaan haavan parantumista. Meidän tavallinen tiistai-ilta kääntyi kirjaimellisesti päälaelleen. Se mitä lastenhuoneessa tapahtui jää arvoitukseksi, sillä nukenvaunut, leegot, lelulaatikko sekä lattia oli lasta myöten veressä. Henni ei itse tietysti osaa kertoa mitä on tapahtunut, eikä Helmikään sen paremmin. Epäilen että Henni on kiivennyt nukenvaunujen kyytiin ja vaunut ovat kipanneet ympäri. Säikähdys oli erittäin suuri mutta kaikki on kuitenkin nyt hyvin♡

Beatrix NY -Arvonnan voittaja

Päätin pikaisesti tulla kertomaan ennen töihin lähtöä, Beatrix NY reppu-arvonnan voittajan. Osallistujia kyseiseen arvontaan tulikin ihan mielettömästi, voi kun voisinkin lähettää jokaiselle pienelle sinne ruudun toiselle puolelle oman repun! Vapaavalintaisen repun kuitenkin voitti tällä kertaa itselleen nimimerkki Mira-Marie. Onnea <3

 *Arvonta toteutettu yhteistyössä Happyhippo.fi kanssa

Kohtelenko lapsiani tasapuolisesti?

Myönnän että joudun toisinaan tilanteeseen, jossa mietin kohtelenko lapsiani tasavertaisesti. Suosinko toista enemmän kuin toista? Olen saanut myös huonoja äitiviboja, kun olen tullut siihen tulokseen, että päästän toisen tytöistä paljon helpommalla kuin toisen. Tai oikeastaan se riippuu ihan siitä, että mistä vinkkelistä asiaa katsoo. Odotan kuitenkin paljon enemmän osaamista ja itsenäistä työskentelyä Helmiltä kuin Henniltä. Helmi kompastuu potkulaudalla niin rauhallisesti pyyhin hiekkapölyt vaatteista pois ja  kehoitan jatkamaan leikkimistä. Henni  kun kaatuu niin sydän on syrjällään, kaappaan tytön syliini ja varmistan ettei käynyt naarmua pahempaa. Puolestaan isi toimii tällaisissa tilanteissa molempien kanssa samalla tavalla, lapsi ylös maasta ja takaisin potkulaudan kyytiin.  Esimerkkinä myös, että Helmiltä vaadin itsenäistä taitoa pukea,-syödä ja kerätä lelut laatikkoon. Henniä kehoitan mutta kuitenkin myös autan toimimaan näiden asioiden kanssa. Tosin syömisessä en ole saanut auttaa enää pitkiin aikoihin, vaikka kuinka yrittäisin ottaa lautasen syrjästä kiinni. Hermostun myös helpommin joistakin asioista esikoiselle, kuten seinään piirtämisestä tai parkkipaikalle juoksemisesta. "Etkö muista mitä äiti on sanonut tästä.."

Olenko epäreilu, on kysymys joka on pyörinyt viimeaikoina usein mielessä. Luulen että jokaisella vanhemmalla tulee hetkiä milloin käyttäytyy epäreilusti joissakin tilanteissa mutta pääsääntöisesti toimii kuitenkin tasapuolisesti, näin itsekin koen tekeväni. Voiko vajaa neljä vuotiaalta kuitenkaan vaatia vielä kaikkea tätä? Mielestäni voi enkä koe, että se olisi edes huono asia. Neljävuotias on jo kyllin iso pukemaan,-syömään ja siivoamaan jälkensä itse. Usein tämä meidän neljävuotias onkin ihan tyytyväinenkin siihen, että saa olla jo kyllin iso tekemään asioita itse mutta silti toisinaan sitä pohtii tuleeko joskus vaadittua jopa hieman liikaa.

Päiväkodin suuri ruokahävikki

Kesäkuu tuntuu juoksevan suorastaan eteenpäin. Tiedätte varmaan nämä "mistä saisi vuorokauteen pari tuntia lisää" -lausahdukset. Tekemistä tosissaan riittää töiden, koulun ja lasten saralla aivan riittävästi mutta olen jotenkin yrittänyt löytää aikaa myös ystäville ja blogille, en ole kovin hyvin siinä kuitenkaan onnistunut. Tälläkin hetkellä pitäisi oikeasti imuroida eteisen lattialta pienen vuoren verran hiekkaa tai puolestaan perehtyä englannin esseeseen mutta päätin jättää molemmat myöhemmäksi. Tosin se hiekkavuori varmaan levittyy mukavasti ympäriinsä, joten täytyy varmaan imuroida huomenna koko talo.

Mutta tulin nyt kertomaan jotain mistä oikeasti jopa järkytyin. Olen tosiaan eskarissa töissä ja hoidan siellä mm. keittiö hommia. Tämän seurauksena, joudun kauhistelemaan päivittäin ruuan määrää mikä jää ylitarpeiden. Luulisi työntekijöiden käyttävän hyväksi tätä ja ottavan ruokaa mukanaan kotiin mutta vain harvat tekevät näin. Toisinsanoen, kaikki ne täysin käyttökelposet ruuat kaadetaan surutta biojäte astiaan. En ymmärrä miksi ruokaa täytyy tehdä niin paljon, ihan oletettavaa ettei kolmekymmentä eskari-ikäistä syö samaa määrää ruokaa mitä koululaiset. Tätä samaa on kummastelleet muutamat muutkin päiväkodilta. Asiaan on kuulemma pikkuhiljaa kuitenkin tullut parannuksia, hävikki ei ole enää niin suurta mitä se oli joskus mutta siitä huolimatta se on aivan liian suurta vieläkin. Esimerkiksi viime viikolla kaavin koskematonta kaalilaatikkovuokaa roskiin ja tämän lisäksi kolmea muuta samanlaista joista oli otettu vain vähän.

En voi väittää, että normaalisti ajattelisin hirveän paljon tällaisia asioita mutta nyt, kun sen konkreettisesti näkee, niin sisäinen hippini alkoi nostaa päätään. Moni näkee nälkää ympäri maailmaa ja me puolestamme heitämme järjettömiä määriä ruokaa roskiin. Näin nopeasti laskettuna heitin ainakin 30 litraa ruokaa pois viime viikolla. Olen yrittänyt kompensoida tätä hävikkiä ostamalla ylijäämä ruokaa meille kotiin. Tämä onkin ollut aivan huippujuttu siinä mielessä ettei meidän ole tarvinnut kovinkaan usein tehdä kotona ruokaa, joten ruokakulut tippuivat huomattavasti ja toinen positiivinen juttu on tietysti se ettei ruoka päädy roskiin vaan menee käyttöön. Miten muissa päiväkodeissa toimitaan? Meneekö ruokaa hukkaan paljon vai onko teillä jokin systeemi sen välttämiseksi? Annatteko ylijäämäruokaa joillekin, otatteko itse sitä kotiin vai viettekö naapurin koiralle?

Tämän kirjoittamiseen meni ehkä noin parikymmentä minuuttia mutta sillä välin kuopus oli kerennyt sotkea itsensä huulipunalla ja olohuoneen pöydän vahaliiduilla. Jestas miten nuo kerkiää, ei sitä turhaan yleensä vietä blogi-aikaa silloin, kun lapset nukkuvat!

Kuinka opettaa lapselle ystävyydestä?

Havahduin tänään aiemmin tilanteeseen, jossa vanhempi tyttäreni ja hänen ystävänsä keskustelivat siitä kuinka autotallissa on mörkö, kuka uskaltaakaan mennä sisään ensimmäisenä.Tapahtumaa ennen olin puolestaan puuttunut tilanteeseen, jossa ystävykset kinastelivat kuka on paras ja nopein potkulautailija. "Minä olen nopeampi kuin sinä, sinä olet vauvapeppu" Riidan poikki saamiseksi, kysyin haluaisivatko lapset kuulla tarinan. Vastaus oli kyllä. Lapset tekivät pienen ringin ympärilleni ja näin ollen kerroin kummituksesta, jonka nimi on paha-mieli. Kummitus ei ole ilkeä mutta pelottelee lapsia vain siksi, koska hän on yksinäinen. Kukaan ei koskaan ottanut häntä mukaan leikkeihin ja tästä katkeroituneena hän kiusaa ja pelottelee muita lapsia. Paha-mieli asuu ulkona olevassa leikkimökissä ja hänet voi sillointällöin nähdä itkemässä leikkimökin pimeimmässä nurkassa. Ensimmäisenä eräs poika sanoi, kuinka hän aikoo ajaa potkulaudallaan kummituksen varpaiden yli jos näkee tämän. Kerroin, että tällaisten syiden takia kummitus juuri vihoittelee lapsille. Kummitus on yksinäinen, ei hän halua olla ilkeä, vaan mielummin leikkiä hippasilla- leikkiä hymyhuulilla muiden lasten kanssa, kukaan ei vain ole koskaan antanut mahdollisuutta siihen. Tähän oma tyttäreni kuin myös seurueen toinen tyttö nostivat kädet ylös ja he totesivat, että he voisivat olla kummituksen ystäviä ja pyytää tätä leikkimään heidän kanssaan. Kehoitin mennä leikkimökin luokse ja pyytämään kummitusta mukaan leikkiin. Yhteistuumin kaikki kolme lasta ryntäsivät mökin luokse ja kutsuivat kummitusta mukaan leikkimään. "Haluatko leikkiä piilosta kummitus? Entä haluatko tehdä palapeliä? Me olemme sinun ystäviä, me emme kiusaa sinua"

Sain äitinä hyvän mielen tästä, jotain oli mennyt perille. Kolme riitapukaria saivat sovun aikaiseksi ja he ainakin osittain ymmärsivät sen, kuinka on tärkeää olla ystäviä, eikä ketään jätetä yksin. Kummitus ei halunnut tulla pois piilostaan mutta lapset leikkivät loppupäivän sulassa sovussa. Nämä ovat niitä hetkiä, joissa koen olevani onnistunut äitinä.

Ihana päiväkoti/koulureppu arvonta

Viime aikoina on ollut täällä blogin puolella paljon puhetta tyttöjen päiväkodin aloituksesta. Sopivaan aikaan sain viime viikolla kivaa postia Happyhippo.fi :ltä, josta kävi ilmi, että sain valita yhteistyön merkeissä molemmille tytöille omat  Beatrix NY kerhoreput sekä eväslaukut. Sellaiset yksiväriset ja muutenkin aikuismaiset reput eivät ole koskaan miellyttänyt omaa silmääni, kun kyse on lapselle tarkoitetusta repusta tai laukusta. Itse pidän tällaisista leikkimielisistä söpöstely repuista hurjan paljon enemmän! Helmi valikoi itselleen violetin mustekalarepun ja Henni puolestaan puna-ruskean leijonarepun. Nämä eivät voisikaan olla yhtään sopivampia noille meidän mukuloille♥ Kerhoreppujen sisällä on vain yksi vetoketjullinen tasku mutta enempää ei tuon ikäinen tarvitsekaan, tärkeitä säilytettäviä tavaroita kuten avaimia ei nimittäin ole kummallakaan. Kyseiset reput ovat saaneet paljon ihailuja päiväkotikavereilta kuin myös hoitajiltakin. Ovathan ne hurjan söpöjä, kuin myös reppujen kantajatkin ♥

Nyt siihen arvontaan. Sain arvottavaksi yhden vapaavalintaisen kerho- tai koulurepun. Osallistut arvontaan kommentoimalla minkä repun haluaisit ( http://www.beatrixny.com/backpacks/ )ja onko se kerho vai koulu mallia. Saat toisen arvan olemalla lukijani bloggerissa tai seuraamalla blogia Instagramissa tai Facebookissa, kerro monellako arvalla osallistuit. Mikäli olet anonyymi niin jätä jokin nimimerkki ja liitäthän kommenttiisi myös toimivan sähköpostiosoitteesi.

Arvonta päättyy 12.6.2016 Onnea arvontaan!

Tämän perheen kesämenot

Tänään onkin kesäkuun ensimmäinen päivä, mikä tarkoittaa sitä, että kesä on virallisesti alkanut. Aurinko on kyllä hellinyt meitä lämpimästi jo alkuviikosta saakka♥ Joko siellä lomaillaan vai alkavatko lomat vasta myöhemmin? Meidän lomat alkaa vasta heinä-elokuun vaihteessa mutta siitä huolimatta aiomme nauttia jokaisesta hellepäivästä parhaamme mukaan. Kesälle on siis valtavasti suunnitelmia ja näillä näkymin jokaiselle viikonlopulle on jotain pientä puuhaa.

Tänä kesänä;

... Uimme mahdollisimman paljon. Meiltä löytyy kaksi ahkeraa pientä uimaria joten on onni, että lampi on vain sadanmetrin päässä, siellä tuleekin käytyä kesäisin lähes päivittäin.

... Syömme grilliruokaa niin ettei siitä tarvitse haaveilla taas seuraavaan vuoteen.

... Herkuttelemme jäätelöillä joka viikko. Ne pienet vesimeloonin malliset ovat meidän lemppareita.

... Teemme retken Muumimaailmaan. Tästä kesäloma perinteestä nuo pienemmät pitävät huolen, se ei siis varmastikaan jää väliin.

... Käymme Korkeasaaressa. Tälle reissulle nappaamme mummin ja vaarin mukaan.

... Nautin terassilla muutamat huurteiset ystävien kanssa ja ehkä jopa humallun.

... Teemme piknik retkiä ja syömme kiloittain kirsikoita sekä mustikoita.

... Suunnittelen tyttöjen 2v ja 4v syntymäpäiviä

... Otan sisareni yökylään ja katsomme sen kauhuelokuvan loppuun, minkä aloitimme jo aikoja sitten.

... Värjään hiukseni.

... Pyörin huvipuiston laitteissa ja todennäköisesti voin pahoin, mutta lapsilla on varmasti mukavaa.

... Toivottavasti lähdemme mökkeilemme ja pääsemme paistamaan muurinpohjalettuja.

... Teen Ikea reissun ja saan olohuoneen sisustuksen valmiiksi.

... Esittelen teille lastenhuoneen ja järjestän muutaman arvonnan blogissa.

... Kannan kameraa ahkerasti mukana, jotta voin ikuistaa ihanat kesäiset hetket.

... Nukun ainakin kahden tunnin päiväunet!

... Teen paljon koulutehtäviä ja jännitän pääsykokeiden tuloksia.

Nämä kaikki ja paljon muuta ♥