Tavallinen tiistai-ilta muuttui kauhuskenaarioksi

Eilen oli aivan tavallinen tiistai-ilta, kylvetin lapset, ruokin lapset, siivosin liiskaantuneita viinirypäleitä ja leivänmuruja pöydän alta. Laitoin lapset sänkyihinsä kiukun ja "en haluu, ei väsytä" -lausahduksien saattelemana. Kuulin vielä kikatusta ja muutaman kerran kävin komentamassa tytöt nukkumaan. Vihdoinkin tuli hiljaista. Ryömin takaisin keittiönpöydän alle ja jatkoin niiden samojen viinirypäleiden poimimista ja kirosin itsekseni sitä miksi ne hedelmät päätyvät aina lattialle ja pyörivät kissan karvoissa, samperi sentään. Kunnes hiljaisuus rikkoontui pahimmalla mahdollisella tavalla. Ensin kuului kolahdus, hiljaisuus ja heti perään armoton kipua kirkuva huuto. Juoksin katsomaan ja löysin kuopuksen seisomassa huoneensa lattialla, yltäpäältä veressä. Hätänumeroon soitto ja ambulanssi tulikin hyvin pian viedäkseen meidät päivystykseen tikattavaksi. Neljän hoitajan voimin yritimme saada Henniä pysymään aloillaan, tuloksetta. Lääkäri päätti lopulta liimata otsassa ammottavan palkeankielen umpeen. Liimaa päätyi silmiin ja sitä revittiin pois samalla, kun lapsi huusi ääntään käheäksi, äiti itki myötätunnosta. Usean liimaamis yrityksen jälkeen haava saatiin umpeen ja sen päälle laitettiin runsaasti suojateippiä. Nyt otetaankin seuraavat päivät rauhallisesti ja seuraillaan haavan parantumista. Meidän tavallinen tiistai-ilta kääntyi kirjaimellisesti päälaelleen. Se mitä lastenhuoneessa tapahtui jää arvoitukseksi, sillä nukenvaunut, leegot, lelulaatikko sekä lattia oli lasta myöten veressä. Henni ei itse tietysti osaa kertoa mitä on tapahtunut, eikä Helmikään sen paremmin. Epäilen että Henni on kiivennyt nukenvaunujen kyytiin ja vaunut ovat kipanneet ympäri. Säikähdys oli erittäin suuri mutta kaikki on kuitenkin nyt hyvin♡