Sisustushaaveita

Yleensä kevät on sitä aikaa, kun itseeni ja varmasti moneen muuhunkin iskee parantumaton sisustushulluus, mutta mulla se on nostanut päätänsä jo tammikuun aikana. Tuntuu että kotona lähes kaikki mahdollinen tarvitsee uudistusta, ainakin jossain määrin eikä auta asiaa, että sormet palavat halusta alkaa tekemään näitä muutoksia. Jere on jo täysin kyllästynyt näihin mun "haluun sitä,tuolta puuttuu toi ja tänne voisi keksiä jotain" höpinöihin joten tulinkin nyt kirjoittelemaan näistä teille, hih. Meillä olohuone on -mun mielestä- se isoin murheenkryyni ja sisustuksellisesti epäonnistunein huone. Tällä hetkellä meillä on olkkarissa sellainen ruskea normaalin kokoinen (ja parhaat päivänsä nähnyt) divaanisohva. Toinen mikä saa "karvat pystyyn" -efektin aikaiseksi on lattialla oleva vaalean beige hapsullinen matto. Niin tylsän ja elottoman näköistä siis. Niin ja olohuone on kaiken lisäksi itsessään jotenkin epäkäytännöllinen, arvatkaa kuinka vaikeaa on sisustaa kivan näköiseksi pitkulan mallista huonetta, niin ettei huone näyttäisi niin pitkulaiselta. Ainakin tuo nykyinen sohva saisi lähteä ja sen tilalle haluaisin reilusti isomman, ehkä jopa U - mallisen divaanisohvan tai sitten kaksi muhkeaa erillistä sohvaa. Sohvan täytyisi olla sellainen, joka houkuttelee pujahtamaan uumeniinsa. Ihana mutta kuitenkin ryhdikäs laiskanlinna ♡ Sohvan värinvalinta ei tuota ongelmia, haluamme jatkaa tummalla linjalla, kun lapset ovat vielä pieniä ja tahmatassujensa kanssa vipeltävät menemään. Jokin tummanharmaa ellei jopa aivan musta ratkaisu olisi siis aika kiva ja siihen yhdistettynä jokin mustavalkoinen kuviollinen matto.

Toinen isompi hankinta on sohvapöytä. Meillä ei siis tällä hetkellä ole sohvapöytää ollenkaan, koska sellaista joka kävisi meille molemmille ei ole tullut vastaan. Tässä asiassa meillä eroaa miehen kanssa pahasti mielipiteet, itse haluaisin jonkun kivan, raikkaan näköisen ja vaalean ratkaisun, esimerkiksi kun on niitä missä on pyökin väriset jalat ja vaalea kansi, arkkupöytä olisi aivan ihana tai sitten ihan vain jokin pyöreän mallinen tarjotinpöytä. Mitä sitten mies haluaa? Jotain tummaa ja miehistä. Ehkä me ei sitten vain osteta sitä pöytää niin vältytään ainakin parisuhderiidoilta. Näiden isojen hankintojen tekeminen on aina hankalaa, kun lopputuloksen täytyy miellyttää molempia osapuolia. Siinä olikin varmaan ne isoimmat jutut mitä on hankintalistalla, mutta kaikki muu pieni tilpehööri puoli kaipaisi myös uudistusta ihan keittiönpöydän tableteista lähtien. Haaveissa on vaikka mitä mutta saa nyt nähdä mitä näistä tulee toteutettua ja millä aikataululla. Aina saa kuitenkin haaveilla! Vaikka ulkona onkin pimeää ja märkää niin eikai mikään estä tekemästä kevään tuntua kotiin. Aion ainakin hakea muutamat tulppaani kimput tuomaan väriä meidän keittiöön.

Laatuaikaa merellä

Äitini sai kaksi päivää sitten idean. Tänään huomasinkin istuvani autossa aamu seitsemän aikaan ja ajavani kohti Helsingin Länsisatamaa. Me lähdettiin päiväristeilylle! Joskus teini vuosinani matkusteltiin paljon äitini kanssa, lähinnä ympäri Ruotsia. Yövyimme hotelleissa, nautittiin pitkistä aamuista kahviloissa, juoruiltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä ja naurettiin poskemme kipeiksi. No jälkimmäisiä juttuja me teemme vieläkin, meillä on sellainen oma huumori jota muut eivät tunnu ymmärtävän. Se mikä on meidän mielestä hauskaa saa muissa ihmisissä aikaan kummastelevia katseita ja olkien kohautuksia. Mutta matkustelu on tosiaan jäänyt vähemmälle, kun lapsia siunaantui ja aika on ollut kortilla puolin ja toisin. Nyt pitkästä aikaa päätimme ottaa vapaata ja lähteä viettämään kahdenkeskistä ja rentouttavaa laatuaikaa♥ Oli aivan mieletöntä vain kävellä kaupoissa ja kokeilla jokaista kivan väristä huulipunaa, tuoksutella huumaavan tuoksuisia hajuvesia sekä vartalovoiteita ja valokuvata vaikka jokaista näkemääni asiaa jos niin olisin halunnut. Mutta parhainta oli, kun istuimme ravintolassa syömässä peräti kaksi tuntia. Joillekin tuo aika on ehkä mitättömän pieni mutta lapselliset ihmiset varmasti ymmärtävät tämän hehkutuksen. Sain syödä jugurttini täysin yksin, kukaan tahmatassu ei ollut vaatimassa omaa osuuttaan siitä. Välillä mieleeni kyllä hiipi ajatus, että jotain puuttuu, jokin on unohtunut. Niin ne lapset. Nautin silti tästä pienestä vapaa hetkestäni kyllä todenteolla♥

Kiinnostaisiko teitä nähdä, että mitä tuolta reissulta lähti mukaan?

Äidin ihonhoito

Hieman koominen ehkä tuo otsikko, sillä täältä ette tule varmaan koskaan saamaan mitään erikoisia ja tehokkaita ihonhoito vinkkejä, olen nimittäin maailman huonoin läträämään ihonhoitotuotteilla. Tai läträtä kyllä osaan mutta tulokset eivät koskaan puhu puolestaan. Otsikko olisi ehkä voinut olla paremminkin "Äidin onneton yritys hoitaa ihoa" tai "kuiva kuin korppu" Mutta näillä nyt mennään.

Talvella oma ihoni on erityisen herkkä. Heti kun asteet menee pakkasen puolelle, niin iho rupeaa hilseilemään ja kutisemaan. Kutinasta seuraa tietysti raapimista ja jatkuvan raapimisen seurauksena iho rikkoontuu ja kirvelee. Rystyset sekä kyynerpäät lohkeavat pelkästään taivutuksen seurauksena ja käsien iho on muutenkin kuin kuivaa korppua. Kasvoihin jos kiireessä erehdyn laittamaan meikkivoidetta ilman kunnon alus kerrosta kosteusvoidetta, on näky kuin palapeliä katsoisi. Jalkapohjistani en viitsi edes kertoa. Omaan siis ärsyttävän, atooppisen kuivan ihon ja varsinkin tähän vuoden aikaan iho kaipaisi selvästi parempaa hoitoa. Tottakai joitain hoitotuotteita käytän, mutta ne on näitä markettituotteita ja jos multa kysytään niin ne ovat suorastaan pilipali tavaraa. Tai sitten vika on ostajassa eikä niinkään tuotteissa. Usein valitsen tuotteet aina fiilis pohjalta, eli niitä tuotteita mitkä sillä hetkellä kuulostaa tai näyttää kivalta siinä hyllyssä ja loppujen lopuksi petyn, kun tuote ei täyttänytkään odotuksia ja niin ne jäävät tuonne kylppärin hyllyille pyörimää. Siis näkisittepä mun purnukka varastot. Hupsista. Miten sitten hoidan sitä ihoa? Mun päivittäiset ihonhoito rutiinit ovat aika pelkistettyjä. Iltaisin huuhtelen kasvot vedellä, poistan meikit Lumenen kosteuttavalla puhdistusvoiteella ja länttäisen yöksi paksun rasva maskin naamaan. Siinä se. Pitäisi kyllä ryhdistytyä tämän asian saralla, sillä tämä ei vaan riitä ainakaan omalle iholleni. Onko liikaa vaadittu sellainen voide joka on extrakosteuttava, kuivuu nopeasti eikä jätä ihoa tahmean tuntuiseksi? Sellaisen kun vain löytäisin!

Kaikki ostokset eivät kuitenkaan ole aina menneet pepulleen, vaan olen kyllä joitain satunnaisia helmiäkin löytänyt. Kerran kävin apteekissa tutkimassa kosteusvoiteiden valikoimaa ja otinkin testiin yhden Essex Plus nimisen perusvoiteen, joka on tarkoitettu kuivalle ja erittäin kuivalle iholle. Skeptisenä sitä levittelin illalla kasvoihin mutta sainkin todeta, että se tosiaan toimii! Ei tämäkään tosin ihmeitä tee mutta joka päiväisessä käytössä iho kyllä pysyy pehmeänä ja ei niin hilseilevänä. Ainoana miinuksena sanoisin sen, että ihoon jää voiteen levittämisen jälkeen savimainen tunne, mutta se kun on poissa niin iho tuntuu todella siloiselta tai ainakin paremmalta kuin muiden rasvojen käytön jälkeen. Toinen hyvä löytö on ollut Beurre Karité voide, joka on vitamiinirikas hoitovoide kuivan ihon ja hiusten hoitoon. Tätä ei kuitenkaan tule usein käytettyä nimittäin koostumus on erittäin paksu ja raskas, lähinnä kyynerpäitä, rystysiä tai ylipäänsä pahoja kovettumia/kuivumia olen tällä hoitanut. Rohtuneille huulille tämä on kyllä mitä parhain keksintö!

Etsinnöissä nyt kuitenkin olisi jokin hyvä kuorintaaine kasvoille kuin myös vartalolle, joten kysynkin teiltä että mitkä ovat sinun lemppari ihonhoito tuotteet?

Kaksplussalla

Jotkut tarkkasilmäiset ovatkin jo ehkä huomanneet, että blogiin on aamun aikana ilmestynyt Kaksplussan kehykset kuin myös muut blogielementit. Kieltämättä olen viimeisen viikon aikana kulkenut typerä virne naamallani ja puuduttanut kaverini tällä uutisella. On se vaan hienoa päästä näin hienoon porukkaan mukaan ♥ Tämä ei teidän lukijoiden kantilta kuitenkaan muutu millään lailla, eli ihan tällä samalla bloggerin alustalla kirjoittelen jatkossakin.

Uusia lukijoita on tullut jonkin verran viime aikoina lisää, joten ajattelin kirjoittaa tähän esittelyn itsestäni ja meidän perheestä, sellaista kun ei ole aikoihin tullut tehtyä. Olen siis 22 vuotias Nea, kahden ihanan tytön äiti ja yhden miehen avovaimo. Meillä eletään aika eloisaa elämää, kun talossa tosiaan asuu yksi rasavilli uhmaikäinen ja toinen pieni tyttö, joka on myös alkanut löytää omaa tahtoaan. Meidän arki on aikalailla sitä tavallista perhearkea, isi käy töissä ja itse olen vielä toistaiseksi kotiäitinä. Syksyllä tämä toivottavasti tulee muuttumaan nimittäin haaveissa olisi päästä opiskelemaan unelma ammattia! Viime vuonna ostimme ensimmäisen oman kotimme, tällaisen passelin kerrostalo kolmion ja sitä onkin nyt remppailtu ja sisustettu oman näköiseksi. Valmista tästä(kään) tuskin kokonaan koskaan tulee, sillä mieleltäni olen aikamoinen tuuliviiri ja siitä mistä tykkäsin viime viikolla ei välttämättä enää innosta tänään. Blogissa nähdäänkin paljon amatööri otteella sisustamista ja siinä ohessa diy-juttujakin. Olen myös viime aikoina täysin hullaantunut lastenvaatteisiin ja se jos jokin näkyy täällä, kuin myös lompakossakin, hups. Hurahdan helposti kaiken näköisiin tempauksiin, tässä uusimpana on ehkäpä kuntoilu. Jonkinnäköistä elämäntaparemonttia on siis suunnitteilla. Saa nähdä viekö Netflix ja herkut voiton vai aiheuttaako tuleva kevät kunnon buustin kuntoilu haaveille?

Meitä voi seurata myös Facebookissa blogin omilla facebook sivuilla ja Instagramissa nimimerkillä: nneacamilla

Vauhdikas lauantai!

Heippa ja mukavaa lauantai iltaa! Me kotiuduttiin vasta ja täällä ollaan aivan juhla tunnelmissa vieläkin. Tänään oli serkkuni pojan ristiäiset, kaverin pojan 13v synttärit kuin myös toisen kaverini valmistujaiset. Juhlia siis kerrakseen tälle päivälle. Aamu alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla eli pommiin nukkumisella, torkutin kelloa aina viidellä minuutilla eteenpäin, kunnes tajusin, että miksi se rasittava pärinä oli laitettu herättämään. Kiireestä huolimatta aamu oli ihana kaikkine mekkoineen, kiharoineen, korkokenkineen ja vatsanpohjassa pulppusi mukava jännitys. Ihan huippua saada tälläytyä jotain erikoista varten♥  Hihih ainiin, kuulin aika mairean kommentin tuolla ristiäisissä "Voi Nea sä et ole kyllä vanhentunut päivääkään sitten teinivuosien, sulla on varmaan ihan loistava ryppyvoide!" No joo eihän tässä nyt ollakaan kuin vasta 22 vuotias enkä mitään ikäkriisiä edes pode mutta oli aika mukavaa kuitenkin kuulla kehuja silosesta ihosta, varsinkin kun omasta mielestä mikään ei koskaan tietenkään näytä hyvältä :D Kuvia tuli räpsittyä muistikortti täyteen ja niiden läpi selailuun menee aikaa ihan liikaa mutta malttamattoman luonteeni vuoksi halusin tulla heti kertomaan tästä päivästä, niin valitsin tähän vain muutamia kuvia sieltä täältä. Saa nähdä montako edes jotenkin onnistunutta kuvaa jää jäljelle, kun alan niitä karsimaan, nimittäin suurinosa kuvista tuntui olevan joko yli tai alivalottuneita, tärähtäneitä tai sitten olin kuvannut jonkun varpaita tai puolestaan hiusrajaa.

Ihanat juhlat oli ja miten ihana pieni poika ♥ Tervetuloa vauvakuume!

Kysy kolme vuotiaalta!

Miksi puun lehdet on vihreitä ja toiset keltaisia? Miksi sisko on pikkusisko eikä isosisko? Miksi isi on aina töissä? Onko kalat minun kavereita? Miksi en ole merenneito? Nukkuuko prinsessat? Miksi punainen väri on punainen eikä violetti? Onko tämä minun lempi ruokaa? Miksi äiti juo kahvia? Onko tämä minun nukke? Miksi on pissa hätä? Onko nyt talvi vai kesä? Oletko varma että nyt ei ole kesä? Voinko mennä uimaan? Laitanko kengät jalkaan kun mennään ulos? Entäs pipon...? 

Kuten varmasti huomaatte pientä mieltä askarruttaa tällä hetkellä moni asia. Samoja kysymyksiä kysytään vanhemmilta päivästä toiseen, vaikka kysymyksiin tiedettäisiinkin jo vastaus. Toisinaan kysymyksissä ei ole edes mitään tolkkua vaan täällä tosiaan pohditaan onko muurahaisella varpaita tai mitäs se naapurin mummo ostikaan kaupasta ja äitinä minulla pitäisi aina olla varuilla jokin selitys kaikelle, tietysti! Meille on rantautunut siis tuo hellyyttävä mutta toisinaan myös harmaita hiuksia aiheuttava kyselyikä. Tästä sainkin idean! Paljon löytyy kysymyspostauksia joissa kysytään kysymyksiä bloggaajalta tai bloggaajan kumppanilta, itse olen toteuttanut molemmat mutta nyt onkin lasten vuoro! Helmillä on laaja sanavarasto kuin myös vilkas mielikuvitus ja mielellään tyttö vastaileekin aina hänelle esitettyihin kysymyksiin. Joten mitä sinä haluaisit kysyä Helmiltä tai minkä asian haluaisit Helmin selittävän?

Netflixin parhaat

Pidin pientä blogi taukoa ja teki kieltämättä hyvää, kun iltaisin sai ihan vain istua sohvalle ja tuijottaa pää tyhjänä Netflixin antimia. No teen niin muutenkin mutta viime aikoina on ollut huima määrä stressiä ja paljon uusia juttuja on tuloillaan, joten karsin yhden stressi tekiän hetkeksi pois ja se oli blogi. Nyt asiat rupeaa kuitenkin taas soljua omalla painollaan eteenpäin, joten postaus tahtikin palaa varmasti normaaliin. Juttuja on ainakin mielessä vaikka kuinka monia mistä haluan teille kertoa! Mutta nyt aiheeseen: eli mitä on Netflix? Se on äidin omaa aikaa, rentoutumista ja hengähdystauko. Itse katson hyvin vähän telkkaria, mitä nyt joskus tulee pikkukakkosta vilkuiltua yhdessä lasten kanssa mutta mitään omia ohjelmia ei tule katsottua, sillä ne tulevat niin huonoon aikaan kuin vain mahdollista. Tai tuleeko telkkarista ylipäänsä enää mitään muuta kuin ruoka tai deitti ohjelmia? Nämä nimittäin kuuluvat siihen "ei kiinnosta" -kategoriaan. Muutenkin kun tykästyn johonkin sarjaan haluan katsoa sen läpi heti, eikä jakso per viikko tyylillä. Esimerkiksi Reign sarjan molemmat tuotannot katsoin parissa viikossa, hups. On muutenkin aika luksusta istahtaa illalla sohvalle teekupin kanssa, kun lapset ovat menneet nukkumaan ja tietää, että nyt saa ahmia pari jaksoa lemppari sarjaa ihan rauhassa. Päätinkin tulla esittelemään teille omat lempparini jos vaikka saisitte tästä vinkkejä omalle katselu listallenne :)

Lasten lempparit!

Löytyykö samoja lemppareita?

Lastenhuoneen parvisänky

Helmi pitkään puhui, toivoi, haaveili ja kyseli saisiko hän isojen tyttöjen sängyn. Hetken aikaa mietimme tätä päätöstä ja sitä olisiko Helmi oikeasti edes valmis nukkumaan kerros- tai parvisängyssä. Olisiko se kuitenkin kompurointia, kuhmuja ja mustelmia. Lastenhuonekin on loppujen lopuksi aika ahdas, joten mitään tila syöppöä sinne ei olisi järkevää edes ottaa. Vertailimme monena iltana erilaisia sänky vaihtoehtoja ja tykästyimme kovasti Ikean Kura merkkiseen lasten parvisänkyyn. Sänky on käännettävä, joten se toimii normaali sänkynä kuin myös parvisänkynä. Eli siinä vaiheessa kun ylhäällä nukkuminen alkaa kyllästyttää voi sängyn kääntää ympäri, kuinka kätevää! Pari viikkoa sitten Jere teki Ikea reissun ja toi samalla sängyn kotiin. Sanomattakin varmasti selvää, että täällä oli yksi aivan täpinöissään oleva tyttö, joka ei malttanut millään odottaa sängyn kasaamista. Helmi kovasti suunnitteli jo yö-kaveri vierailuita ja kuinka hän ja kaikki kaverit nukkuisivat korkeuksissa kuin prinsessat. Jere hoiti sängyn kokoamisen, joten en osaa sanoa oliko se nimensä mukaisesti täyttä kuraa vai ihan helppo homma. Ainakin mitä oven takaa kuulin niin muutama kirosana pääsi sillontällön mutta sänky oli käyttö valmiina kuitenkin jo reilun tunnin päästä.

Itse tykkään sängystä kovasti eikä korkeuskaan päätä huimaa vaan on itseasiassa todella passeli! Pikku hiljaa olisi Hennin aika siirtyä isojen sänkyyn mutta on vielä iso kysymysmerkki, että meneekö Henni Helmin entiseen sänkyyn vai säästetäänkö tilaa ja laitetaan patja parvisängyn ala puolelle jolloin siitä tulisikin aika kiva kerrossänky.

Epäonnistuneet kuvat!

Heippa! Tytöt kömpivät juuri sänkyihinsä ja mun pitäisi viimeistellä yhtä biologian tehtävää mutta ei vaan millään huvittaisi miettiä mitään solujen rakenne juttuja, niinpä päätin tulla mielummin esittelemään teille epäonnistuneita sisaruskuvia. Vai voiko mikään lapsesta otettu kuva olla epäonnistunut? No kyllä voi. Ainakin itselläni on kuvatessa aina jokin visio siitä millaisia kuvia haluan. Ajatelkaa nyt kuinka suloinen kuvasta tulisi missä kaksi pientä istuvat nätisti, hymyilevät toisilleen ja ehkä halaavatkin? Usein nämä visiot vain kaatuvat heti alkumetreillä. Todellisuudessa en saa tyttöjä edes istumaan vierekkäin, saati sitten halaamaan toisiaan kauniisti. Aina se menee painimiseksi ja lattialla pyörimiseksi. Kutitteluksi ja räkä poskella kikattamiseksi. Joskus riidellään siitä miksi toinen on saanut kimalle hiuspannan ja toinen vain sen missä on tyhmä rusetti ja päinvastoin. Reilu sata kuvaa tulee aina otettua mutta joka kerta niistä kuitenkin löytyy ne muutamat onnistuneet joukosta. Tässä kuitenkin niitä ei niin onnistuneita kuvia!

Mites teillä, onko lapsen/lapsien kuvaaminen helppo pala kakkua vai toisinaan yhtä hullunmyllyä?

Uhman ensimakua

Me olemmekin saaneet maistella tässä Helmin uhmiksen lisäksi Hennin ensi uhmaa jo tovin verran. Henni on kasvatellut temperamenttiaan ja tyttö on alkanut selvästi koetella rajojaan kuin myös vanhempien hermojen kestävyyttä. Raivareita on alkanut tulla päivittäin ja toinen toistaan hölmömmistä syistä. Milloin paidan hiha on huonosti, nostan tytön väärällä tavalla syliin tai milloin pipon väri on väärä. Kaikkein isoin ja merkittävin syy raivariin on kuitenkin sana EI. Henni on kuin pieni hauras prinsessa jota kuuluisi käsitellä silkkihansikkain. Jos jotain kielletään siitä seuraa vähintään krokotiilin kyyneleet, jotka valuvat vuolaasti pitkin poskia "miten äiti kehtaa komentaa minua". Henni ei tosin ole niin viaton mitä kuvittelee ehkä olevansa. Meillä ei revitä kissaa turkista, nuolla vessanpönttöä, heitellä tavaroita tai purra ketään. Henni tietää kyllä nämä mutta silti se on aina yhtä suuri yllätys, kun kielletään. Meillä osataan myös velmuilu. Kiellän koskemasta kattila kaappiin mutta silti se pieni käsi hamuaa kaapin kahvaa, silmät samalla kiivaasti tapittaen omiani. Testataan myös sitä kuinka monta kertaa saadaankaan paukuttaa lelua seinään ennekuin äiti sanoo asiasta. Havaittavissa on ollut myös jalan polkemista lattiaan ja maahan heittäytymistä. Ei ole helppoa kasvaa isoksi.

Uhmaikä on tärkeä etappi lapsen kehityksessä mutta varmasti myös tärkeä vaihe vanhemmille vanhemmuudessa. Kyllä sitä itsekin on ihmisenä kasvanut, kun toisinaan sitä on joutunut venymään äärirajoille Helmin tempauksien kanssa. Lapsen uhmatessa pitäisi pitää oma pää kylmänä ja suhtautua tilanteeseen rauhallisesti. Mutta kun lapsi on pelkästään aamupala pöydässä tai ulos lähtiessä saanut raivarit jo kymmenen kertaa, niin silloin tekisi kieltämättä mieli heittäytyä lattialle huutamaan yhdessä lapsen kanssa, se voisi olla helpoittavaa. Toisinaan heikon hetken sattuessa sitä joustaa typeristäkin asioista, jotta lapsi rauhoittuisi. Itse mm. olen huomannut siivoavani lastenhuonetta leluista päivä toisensa jälkeen vaikka joka päivä päätän etten enää niin tekisi, pyh ja pah. Tai puolestaan istutan lapset sohvalle katsomaan Netflixin antimia. Erävoitto lapsille siis. On kuitenkin niitä asioita mistä ei jousteta vaikka mikä olisi. Pipo laitetaan aina päähän ulos lähtiessä. Balleriinat jäävät kaappiin odottamaan kesää. Kissaa ei kiusta ja hampaat pestään joka päivä.

Mutta raivareista ja uhmailuista huolimatta ovat nuo molemmat tytöt silti sellaisia auringonpaisteita haleineen ja hymyineen ettei tosikaan <3

Makuuhuoneen lamppu

Niin pieni ja yksinkertainen asia kuin lamppu on puuttunut meidän makkarista jo lähes vuoden ajan. Aluksi valaisimen hankkiminen ei ollut helppoa sillä halusin vaalean, suuren, kauniin ja edullisen ratkaisun. Sellaista kun ei löytynyt niin unohdin koko lamppu asian moneksi kuukaudeksi. Joulun aikoihin makoilin sängyssä ja huomasin tuijottavani katossa olevaa johtojen sekamelskaa ja ärsyynnyin siitä. Aloin taas etsiä sopivaa lamppua makkariin ja törmäsinkin jälleen monien blogeissa näihin suodatinpussilamppuihin. Tällainen lamppu oli ollut muutenkin pitkään jo mielessä mutta ajattelin sitä paremminkin lastenhuoneeseen kuin makkariin. Päätin kuitenkin kokeilla ja kävihän tämä makuuhuoneeseenkin hyvin! Nyt täytyy vain miettiä teenkö lastenhuoneeseen samanlaisen vai keksinkö sinne jonkun toisen ratkaisun. Toisaalta olisi ihan kivaa jos molemmista makkareista löytyisi jotain yhtenäistä. Netistä löytyy vaikka kuinka monta teko-ohjetta tällaiselle valaisimelle, joten en ala sellaista nyt itse tähän kirjoittamaan. Lampun tekeminen on kuitenkin halpaa lystiä ja mukavaa "aivot narikkaan" -puuhaa, joten kokeilkaa ihmeessä ellette ole tällaista tehneet!
 

Lamppu on lähes kiinni katonrajassa mikä pistää omaan silmään vähän ikävästi muttei johtoa voi alaspäinkään laskea, koska Jeren hiukset hipovat lamppua jo nyt ohi kävellessä. Kuvasta ei oikein huomaa mutta lamppu tosiaan on aika mahtavan kokoinen!

Mitä mieltä te olette näistä suodatinpussilampuista?

Lempipaikkani kotona

Sain tämän haasteen Äiti ja melukylän lapset - blogin Terhiltä, käykääs kurkkaamassa mikä on Terhin lemppari paikka kotonaan ;)

Tässä haasteessa otat kuvan tai kuvia siitä paikasta joka on lempparisi kotona. Sen jälkeen julkaise kuva ja kerro miksi valitsit juuri sen paikan. Onko se paikka jossa voit rentoutua? Onko siellä paras sisustus? Liittyykö siihen eniten muistoja vai miellyttääkö se muuten vain silmää? Muista haastaa lopuksi kolme bloggaajaa mukaan.

Omaa lempipaikkaani kotona jouduinkin miettiä hetken aikaa, sillä palloilin kahden vaihtoehdon välillä. Tykkään aivan mielettömästi meidän olohuoneen nurkkauksesta. Sieltä löytyy mm. tumma lipasto, kaunis kynttiläasetelma ja suuri peili. Mutta ei se ole kuitenkaan lempparini paikkana, vaikka suurta silmäniloa siitä saankin. Meidän makuuhuone puolestaan on paikka jonne voin mennä rauhoittumaan, lukea vaikka hyvää kirjaa tai viestitellä kaverin kanssa rauhassa puhelimitse, samalla unohtaen melut ja mölyt oven taakse. Makuuhuone miellyttää sisustuksellisestikin omaa silmääni,siellä on mukava ja seesteinen tunnelma, vaikka hieman jouluinen vielä. Meidän makkari on pitkälti "lapsiturvallinen" mikä tarkoittaa meillä sitä, että lapset eivät sinne tule leikkimään ja riehumaan, kissatkin ovat huomanneet tämän ja mielellään pötköttelevät sängyssä päivät.

Haastan mukaan seuraavat blogit

Napsahduksia

Kaikkea Pientä

Tutipuu

Myy !

Ne ketkä instagramissa meidän touhuja seuraavat (nneacamilla) ovatkin varmaan jo huomanneet, että meille tuli joulukuussa uusi perheenjäsen. Päiviämme, toisinaan myös öitäkin ilahduttaa pienen pieni kissanpentu, Myy. Kauan me kerkisimme etsiäkin, lähes vuoden ajan vastattiin myynti ilmoituksiin hartaasti toivoen, että saataisiin pentu meille mutta aina jouduttiin pettymään. Joko kissat olivat varattuina tai olivat lähteneet jo uusiin koteihin. Pariin viime kuukauteen ei oltu enää edes etsitty, hautasimme koko ajatuksen toisesta kissasta, kunnes noin puolitoista kuukautta takaperin ovikello soi ja oven takana puuskutti pikkusiskoni, joka kertoi kuinka hänen kaverinsa äidillä olisi kissanpentuja ties kuinka monta ja jos vielä haluamme niin sieltä saisimme pennun. Siis jestas!

Eräänä lauantai iltana Jere tuli kotiin ja raotti takkinsa povaria, ensin sieltä kurkisti pienet harmaat korvat ja sen jälkeen kaksi silmää tapittivat meitä aristellen. Tytöt olivat arvatenkin aivan haltioissaan, kukapa ei olisi kun tuota miniä katsoo. Kissa puolestaan oli varuillaan, eikä niinkään hakeutunut tyttöjen seuraan. Jere pyrki valitsemaan tarkoituksella kaikkein arimman oloisen, jotta meidän vanha kissa herra sietäisi sitä edes vähän. Mutta alku kankeudesta, kun Myy pääsi eroon niin siitä kuoriutuikin oikein leikkisä, huomionhakuinen, läheisyyden kaipuinen (toisinaan myös hermoja raastava varpaiden pureskelija) pikku katti. Osuvasti Helmi antoikin sille nimen Myy!