Muistilista päiväkodin aloitukseen

Viime viikolla puin blogissa kuopuksen päiväkodin aloitusta, lähinnä sitä kuinka se lähtee sujumaan. Henni on aika ujo, hieman omapäinenkin ja äiti on hirveän tärkeä. Tästä ei ole kovin montaa kuukautta takaperin, kun Henni ei suostunut mumminsa syliin ilman itkua, joten arvatenkin mietitytti miten sitten päiväkodissa, kun hoitajat ovat täysin tuntemattomia. Mutta Hennillä menee kuulemma tosi kivasti päiväkodissa! En sitten tiedä kuinka paljon päiväkodinhoitajat huijaavat yrittäen saada meille paremman mielen mutta siis heidän mukaan Henni ei lohduttomasti itkeskele, hän syö ruokaa reippaasti itsenäisesti, nukkuu reilu tunnin päiväunet ja leikkii sujuvasti muiden lasten kanssa. VAU! Tätä en todellakaan odottanut, mutta ihanaa, että päiväkodissa on kivaa eikä roikuta portissa iltapäivään saakka, ennenkuin tulen hakemaan. Jesjess!

Mutta tosiaan tulin kirjoittelemaan teille muistilistaa päiväkotiin tarvittavista varusteista. Itselleni on tärkeää tehdä listoja aina joka asiasta, muuten unohtaisin tavaroita sieltä ja täältä. Itseasiassa ensimmäisenä päiväkotipäivänä unohdin viedä vaippapaketin, vaikka olin laittanut sen jo eteiseen valmiiksi, jotta muistaisin ottaa sen siitä mukaan. Kuitenkin siinä hulinassa se jäi siihen lattialle ja kesken työpäivän soittelin miehelle, voisiko hän käydä tiputtamassa sen kahvitauollaan. Äitiaivot = hattaraaivot. Voin kuvitella, että me oltaisiin perheenä se kaikista rasittavin, jolle joutuu aina huomautella puuttuvista sukkahousuista tai kumppareista mutta listojen tekemisen myötä nämä asiat pysyvät yleensä hyvin hanskassa!

Varavaatteet: Vaihtovaatteita on hyvä olla kaksi kertaa kaapissa jemmassa, ikinä ei tiedä milloin käy pissavahinko, housut rikkoontuvat kaatuessa tai maitolasi kaatuu päälle. Ulkovaatteissa en näe tällä hetkellä syytä kantaa mitään varalla. Päiväkotiin lähtiessä on vielä viileää, joten puemme ulkohousut, takin ja lippiksen mutta iltapäivästä on jo niin lämmin ettei niitä tarvitse ollenkaan.

Päiväkotitossut: Seuraavalla kauppareissulla pakko hankkia myös kuopukselle omat tossut!

Unilelu: Meillä Helmi ei enää tarvitse unilelua päiväkotiin mutta Henni vaatii vielä Nipsun kainaloonsa. Luulen ettei nukkumisesta tulisi mitään jos Nipsu unohtuisikin kotiin.

Vaippoja: Henni kovasti treenailee potalla käymistä mutta mitään ei ole vielä pottaan saakka päätynyt, vaipat siis erittäin oleelliset olla mukana.

Kansio piirustuksille ja muille askarteluille: En tiedä muiden päiväkotien käytännöistä mutta meidän päikyssä on kiva systeemi. Lapset piirtävät ja värittävät paljon viikon aikana, eikä kaikkia muista tuoda aina kotiin saakka, joten päiväkodissa on otettu omat kansiot käyttöön, joihin sitten voi laittaa omia piirustuksiaan. Näin ne pysyvät muutenkin paremmin tallessa ja niitä on mukava selailla sitten jälkeenpäin.

Eväsrasia: Tytöt käyvät joka viikko metsäretkellä oman päiväkotiryhmänsä kanssa, tutustuen luontoon ja lopuksi he vielä napostelevat eväitään muiden ryhmäläisten kanssa. Olikin siis aivan huippua, että molemmat tytöt saivat Happyhippo.fi :ltä omat eväslaukut, jotka ovat lämpöeristetyt, joten eväät pysyvät tuoreina pidemmilläkin reissulla. Nämä ovatkin sellaiset joita hyödynnämme varmasti kesällä useilla piknikeillä ja muilla kesäloma reissuilla.

Reppu: Saimme yhteistyön merkeissä valita Happyhippolta myös kaksi Beatrix New York reppua pienille päiväkotilaisille. Helmi valikoi itselleen hetken pohtimisen jälkeen ihanan violetin mustekalarepun. Odotin Hennin valitsevan itselleen jonkun pirtsakan "tyttövärin" mutta leijonarepun nähdessään alkoi kuulua räyhräyh, joten se oli arvatenkin se sitten. Näin hetken käytön jälkeen voin sanoa, että reput tuntuvat jämäköiltä ja laadukkailta, kokokin on juuri passeli tuollaisille metrin mittaisille!

Ottakaa huomioon, että listasin tähän tämän vuodenajan tarvittavat asiat, eli mm. kumpparit ja sadevaatteet on jätetty tarkoituksella pois. Kesällä on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse kantaa kaikenlaisia sade tai talviurheilu kamppeita, kuten luistimia edestakaisin kodin ja päiväkodin väliä.

Kiire hallitsee arkeani

Tiedättekö, kun kiire tuntuu hallitsevan elämää nykyisin. Typerää sanoa näin vasta pari päivää töissä käyneenä mutta totta koko lause on. Isot respektit teille, jotka kykenette soveltamaan työn, lapset, koulun ja blogin väliltä. Itselläni on tässä huimasti vielä opeteltavaa. Tähän kaikkeen vielä lisättynä olkkarin sisustaminen, joka on totaalisesti aivan kesken ja vanhempieni remotti-apuna oleminen, aikataulut ovat näiden myötä todentotta aivan täynnä. Tämä bloggaaminen kuitenkin on niin rakas harrastus ja te siellä ruudun toisella puolella kommenttienne kanssa, olette uskomaton tsemppi ja ilo arkeeni, joten tässä myös yksi syy miksen millään haluaisi pitää hetkeäkään taukoa kirjoittelun suhteen, tunnen suorastaan huonoa omaatuntoa jos en kirjoittele joka toinen päivä. Kuitenkin uuteen arkeen totuttelu vie aikaa ja tällä hetkellä olen ollut aika väsynyt iltaisin, sänky kutsuu normaalisti jo kymmenen aikaan. Haluan ja ehdottomasti aion kuitenkin löytää yhtälailla aikaa blogille, en ehkä samalla tahdilla kuin ennen mutta joka tapauksessa.

Siispä. Postausideoita itselläni on muutamia, ihan arkeen ja lapsiin liittyviä kuin myös muutamia yhteistyökuvioita ja pari arvontaakin on työn alla. Haluaisin kuitenkin tietää mitä juuri te haluaisitte minun kirjoittavan? Jos on jotain ideoita niin heittäkää niitä kommenttikenttään, niin toteutan niitä tässä lähiaikoina, jos ei muuten niin ruokkiksella sitten, heh!

Päiväkodin aloitus

Helmi oikeastaan aloitti jo viime syksynä päiväkodin ja on siellä 4x viikossa ja 6 tuntisia päiviä. Tämä ihan vain siksi, että sain keskittyä paremmin opiskeluun, kun on vain yksi lapsi kotona hoidettavana. Helmi oli muutenkin kaipaillut kaveri seuraa niin päiväkotiin siirtyminen oli pelkästään iloinen asia. Pari viikkoa sitten sattui positiivinen yllätys ja sain kesäksi töitä, joten myös Hennin suhteen päiväkoti tuli ajankohtaiseksi. Nämä työkuviot ilmaantuivat ihan hirveän nopealla aikataululla, joten pelkäsin saanko edes tytöille hoitopaikkaa vain puolentoista viikon varoitusajalla mutta onneksemme saimme. Ei voida muuta kuin kiittää meidän ihanaa päiväkodin johtohenkilökuntaa, kun he ovat aina niin ymmärtäväisiä ja tilanteissa mukana eläviä!

Tytöt tulevat olemaan päiväkodissa 11 päivää kuukaudessa, eli joka toinen viikko. Tämäkin on niin hieno juttu, että voimme aloitella Hennin kohdalla kevyesti, eikä puolestaan niin, että tytöt ovat heti aloittaessaan täyden kuukauden hoidossa, se olisi kurjaa. Miehen hieman erikoiset työvuorot mahdollistavat tällaisen järjestelyn, sillä meidän työvuorot osuvat joka toinen viikko niin nappiin, että voimme vaihtaa lennosta, kuin puolestaan sitten joka toinenviikko olemme samaan aikaan töissä ja silloin lasten täytyy tietenkin olla päiväkodissa. Mutta tuo 11 päivää kuulostaa omaan korvaan ainakin todella hyvältä! Päivätkään eivät ole kuin 7 tuntisia, eli ei edes normaalin työpäivän pituisia.

Hieman kieltämättä jännittää pienemmän tytön suhtautuminen päivähoitoon. Helmille tämä on jo tuttu juttu ja kavereitakin on päiväkodista kertynyt kourallinen mutta Henni on aina ollut arka ja hieman ujokin, joten väistämättä sitä ajattelee jääkö tyttö toisten jalkoihin tai saako hän ujoutensa vuoksi edes ainuttakaan kaveria. Näin kesällä moni lapsi lomailee, joten ryhmät on tiivistetty niin, että kaikki lapset iästä huolimatta ovat samassa ryhmässä kesän ajan. Tämä siis luonnollisesti tarkoittaa myös sitä, että Henni ja Helmikin ovat samassa ryhmässä, mikä on upea juttu, sillä Helmi pystyy antamaan tukea ja turvaa Hennille uudessa paikassa, ei tarvitse jännittää niin kovasti kun sisko on vierellä. Syksyllä ympäristö onkin jo hieman tutumpi niin silloin on ehkä helpompi siirtyä eri ryhmään siskon kanssa. 

Huomenna se suuri päivä nyt sitten koittaa, itseäni jännittää kyllä todenteolla, tämä on kuitenkin aivan uudenlainen arki meidän perheelle. Toivotaan että päiväkodin aloitus sujuisi hyvin kaikin puolin!

Blogitreffit

Aurinkoa, upeita blogikolleegoita, naurua, hyvää ruokaa ja mahtavia keskusteluita. Tätä kaikkea lauantai päiväni piti sisällään, kun treffasin muiden kaksplus blogiverkostolaisten kanssa Helsingissä. Treffit pidettiin hulppeissa ja juuri uudistetuissa Holiday Inn hotellin lounge tiloissa. Tilat olivat ihanan raikkaan oloiset ja henkilökuntakin oli niin mukavaa, että senkin puolesta päivä oli oikein onnistunut. Tapahtuma alkoi skumpalla skoolaten ja mansikoita maistellen, jonka jälkeen alettiin syömään itse lounasta. Itselleni valitsin juusto-pekoni burgerin ja ranskalaiset. (Herkkupeppu luonteeni vuoksi näen varmaan unia vielä noista rapeista ranskalaisista).

Riina Siira saapui esittelemään meille Noshin kevään/kesän malliston ja samalla arpoi jopa 5 bloggaajalle 80euron arvoiset lahjakortit. Tällä kertaa arpaonni ei osunut kohdalle mutta siitä huolimatta sain vihdoinkin tilattua itselleni ne niin suloiset sulka legginssit aquan värisenä. Viime postauksessa podin vaatekaapin minimaalista vaatemäärää mutta tätä tahtia se korjaantuu kyllä hyvää vauhtia. Tämä olikin ensikosketukseni Noshiin ja pakko sanoa, että tykästyin varsinkin lasten malliston puoleen todella kovasti!

Päivän päätyttyä osa bloggaajista hyvästeltiin mutta noin puolien kanssa lähdettiin vielä jatkoille kaisaniemenpuistoon maistelemaan Laitilan wirvoitusjuomatehtaan tarjoamia skumppia, Kukko-oluita ja LePom limppareita.  Juttua olisi riittänyt vielä pidemmäksikin aikaa, mutta kaikki hipsittiin busseihin jo ennen yhdeksää. Loppuilta kotona ollessa menikin siinä, kun miehen kanssa tutkimme isoa goodiebagia minkä raahasin tapahtumasta kotiin. Muutama tuote jäi erityisesti mieleen ja luulen, että teenkin niistä postausta erikseen lähiaikoina.

@Jenni/Ilopiikki

Yhteistyössä

Kaikinpuolin oikein rento ja ihana lauantai takana ♡ Oli ihan huippua nähdä teitä kaikkia!

Jos haluatte nähdä lisää kuvia tältä päivältä niin niitä löytää Instagramista #kaksplusverkostotreffit

Mukana olleet bloggaajat♡

Miia Metso

Yli pyykkivuorten. läpi lasikattojen

Mutsi ja Murupullat

Hei meillä valvotaan

Mutsi on MäSä

Tehtävänimikkeenä Äiti

Oliver teki meistä perheen

JaninaCharlotta

Kaunis Karuselli

Sosetta ja sotkua

tiitukatriina

Snow one like you

Sängyn alla

Yksinhuoltaja-äidiksi 2011

MiruMaru

Sininen Norsu ja Samettikarhu

PerheeniPieni
Ilopiikki

Uutta äidille

Lihomis-laihtumis efektin vuoksi oman vaatekaapin sopivien vaatteiden määrä tuntuu kutistuvan aina vain pienemmäksi ja pienemmäksi. Olen pitkän aikaa sivuuttanut asian ja ajatellut "kyllä mä näillä pärjään" -tyylillä. Jotenkin sitä ei koskaan raaskisi ostaa itselleen mitään vaikka haluaisikin tai oikeasti tarvitsisi. Toisinaan pelkän sukkapaketin ostaminen tuntuu riipaisevan vatsan pohjasta saakka, vaikka kuitenkin ostan tytöille vaatteita alvariinsa, kuukausittain itseasiassa. Jokunen aika sitten päätin ryhdistäytyä asian kanssa ja hemmotella itseäni vähän. Vihdoinkin ostin jotain mistä olin jo hetken aikaa haaveillut, nimittäin Vimman "leikki"- nimiset legginsit. Fiilis oli kieltämättä kuin jouluaattona, kun tuo paketti tipahti postiluukusta alas. Tykkään, tykkään ihan hulluna!♡

Päätinkin aloittaa vaatekaapin kunnostus tai paremminkin uudistus projektin. Alkajaisiksi heitin pois, annoin tai myin kaikki sellaiset vaatteet joita en koskaan pidä tai ne olivat muuten vain epäsopivia ja sitten oli hirveesti näitä sitten kun olen.. sitten pidän kun.. vaatteita. Suosiolla vain kaikki tuollaiset turhuudet pois, jotta tilaa olisi jatkossa sellaisille vaatteille, jotka ovat sopivan kokoisia, saavat hymyn aina huulille ja palvelevat tarkoituksensa mukaisesti. Minulla on muutamia muitakin sellaisia vaatteita mielessä mitkä haluan ehdottomasti kotiuttaa jossakin vaiheessa. Pitäisi muistaa, että myös itseensä panostaminen on tärkeää.

Jotain kaunista lastenhuoneeseen + alennuskoodi

Mistä löytää suloiset taulut lastenhuoneeseen, jotka täyttävät myös pikkuväen hartaimmat toiveet?

Oletteko jo kuulleet pikkustoorista, jos etten niin tässä pieni esittely. Pikkustoori on taulukauppa, josta löydät viehättäviä nalletauluja lastenhuoneeseen. Pikkustoori sai alkunsa, kun taiteilija Hanna Puntila seurasi vierestä oman poikansa ja poikansa ystävien leikkimielistä ajatusmaailmaa ja siitä innoittuneena hän alkoi käyttää lapsenomaista mielikuvitusta myös taiteessaan. Pikkustoorin lastentaulut kertovat jokainen oman kauniin tarinansa pienistä arkisista hetkistä. Kaikki Pikkustoorin taulut valmistetaan käsityönä Suomessa. Kuvat painetaan laadukkalle kankaalle alkuperäisen maalauksen kuvaa käyttäen ja sen jälkeen kangas kiinnitetään paksuun puukehykseen. Jokainen taulu on Hannan itse suunnittelema.

Sain valita yhden taulun itselleni ja arvatenkin valinta oli vaikea, sillä jokainen niistä on kaunis ja juuri sopiva meidänkin lastenhuoneeseen, joten mikä niistä olisi se paras ja hienoin. Lopulta annoin esikoisen tehdä päätöksen ja se oli hänelle yllättävän helppoa. "Äiti mä haluaisin tuon missä on toi nalle ja se kiikkaa tolla ponilla" Se oli sitten se, eikä valinta olisi voinut osua yhtään enempää nappiin! Taulu ripustettiin samantien lastenhuoneen seinälle ja jokapäivä se nostaa hymyn pienten huulille.

On nallet pantu lepäämään,

ja aikani mun nyt hengähtää.

Istun päällä keinuvan ponin,

kun katselen taivasta tovin.

Tähdenlennon kauniin nään,

en kai vois toivoa enempää!

Tykästyitkö tauluihin? Ajateltiin Hannan kanssa ilahduttaa teitä lukijoita ja tarjota teille tilauksen yhteydessä ilmaiset postikulut koodilla blogi01 Koodi on voimassa tiistaihin 7.6 saakka.

*Yhteistyössä http://pikkustoori.fi

Tyttöjen hiustenleikkuu

Tytöt pääsivät viime viikolla käymään kampaajalla. Olin lykännyt tuota kampaamokäyntiä jo tarpeeksi, joten Turkin reissulla mies päätti marssia tyttöjen kanssa parturiin. Ja kyllä sitä hiusta lähtikin molempien päistä paljon. Hennillä otsahiukset olivat niin ylikasvaneet ettei niiden takaa nähnyt enää edes mitään. Eikä se kuontalo muutenkaan ollut kuin keijukaisprinsessalla, ennemminkin kuin mörrimöykyllä. Lykkäsin tuota leikkuuta oikeastaan ihan vain sen vuoksi, kun huomasin Hennin hiuksien kihartuvan niin suloisesti, niistä tuntui hirveän vaikealta luopua. Helmilläkin oli joskus kiharat mutta sen kerran, kun ne leikattiin niin niitä ei enää koskaan näkynyt.

Syksyisen täi-ongelman vuoksi jouduttiin pätkäistä Helmin puoleen selkään saakka ulottuva tukka fiskarsseilla polkaksi ja sen jälkeen alkoi hiustenkasvatus operaatio uudestaan. Helmin hiuksien kasvattamisesta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä hiukset olivat aina suussa, niitä imeskeltiin ja pureskeltiin. Hiusten latvat olivat kuin kuivaa heinää, kaksihaaraisineen. Helmillä on myös hirveän paksut hiukset ja näin keväällä jo niska hikoaa paljon, sen vuoksi se kutisee ja Helmi raapii sen naarmuille. Kevyempi lookki oli siis enemmän kuin tervetullut.

Olin pitkään jo googletellut tyttöjen hiustenleikkuu malleja. Halusin ehdottomasti Helmille "Victoria Beckham" hiusmallin, freesin ja kevyen. Eli siis takaa lyhyen joka pitenee kohti kasvoja. Turkkilainen kampaaja ei ollut aivan täysin yhteisymmärryksessä kanssani, syynä varmaan kiertelevä ja kaarteleva englantini mutta siitä huolimatta hiuksista tuli jotain sinnepäin. Tyytyväinen kuitenkin olen ja mikä tärkeintä, hiusten omistaja tykkää uudesta hiusmallistaan kovasti.

Miten sitten kampaamo reissu noin ylipäänsä sujui +28 asteen helteisenä iltapäivänä, kun lapset olivat vailla päiväunia tai päivällistä. Ei hyvin. Nyt naurattaa se sähläämisen, itkun ja lattiaraivareiden määrä mutta silloin vannoin etten koskaan enää vie tyttöjä kampaamoon, olkoot röllipeikkoja.

Muutama vinkki ennen parturiin menoa lasten kanssa

...ruoki lapset ennen kampaamoon menoa

...jos lapset nukkuvat päikkäreitä, nukkukaa päikkärit ensin

...varaa jotain aktiviteettia ja/tai pientä syömistä lapselle mukaan kuten rusinoita, jotta lapsen olisi mielekkäämpää istua paikoillaan.

Mitä pidätte tyttöjen uusista hiuksista?

Mammat kuntoon - osa 2

Yhdessä ihanan Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kanssa suunnittelimme reilu kuukausi sitten, jos polkaistaisiin käyntiin Mammat kuntoon projekti, jossa jokainen saa itse laatia omat säännöt joista pidetään kiinni. Sääntöjä on lupa muuttaa, saa ja pitää pitää kiinni herkkupäivästä, saa rehkiä salilla tai pitää kotijumppaa. Kunhan se on tapa, joka on itselle se toimivin. Kerran kuussa otetaan mitat, rinnan alta, vyötärö, lantio, reisi ja halutessaan paino. Mukaan laitetaan myös kuvia, jotta tapahtunut muutos olisi helpommin nähtävissä. Jokainen kuitenkin tekee omalla tavallaan. Haluatko mukaan? Onko sinunkin paras kaveri ollut ennemmin suklaa kuin lenkkarit? Perustimme salaisen Facebook ryhmän, jonka tarkoituksena on tsempata toinen toisiamme tämän asian saralla. Tästä linkistä voit käydä laittamassa liittymispyynnön  jos haluat mukaan.

Kuukausi on kulunut projektin aloittamisesta ja olisikin aika katsoa mitä kuukauden aikana on tapahtunut vai onko sittenkään mitään? Positiivista ehdottomasti on se, että sain sokerikoukun kuriin. Suklaata tai muitakaan herkkuja ei tee mieli enää päivittäin, eikä haittaa vaikka joku muu söisi vieressäni, sillä pystyn hillitä himoni. Kuukauden aikana kokeilin myös lenkkeilyä ja itseasiassa se oli paljon hauskempaa kuin mitä muistin. Yllätyin siitä kuinka hyvin kuntoni kestääkään loppujen lopuksi. Reilu 4km kävely/hölkkä -yhdistelmä lenkit saivat hyvän ja energisen fiiliksen eikä vaipumaan epätoivoon. Lenkkeilyt kuitenkin loppuivat jo ensimmäisen viikon jälkeen, kun sateet alkoivat. Itsehän en ole niin ulkoilma ihminen, että rämpisin räntäsateessa edes oman hyvinvoinnin puolesta. Lenkkeilyt loppuivat siihen mutta kokeilin lihaskunto treenejä ihan kotona olkkarin lattialla. Reilu viikon tein niitäkin kunnes vatsalihastreenit vaihtui äkkiseltään pihatöihin. Kyllähän haravointi ja juurakoiden repiminen urheilusta käy?

Herkkujen syönnin lopettaminen oli ihan tosi iso juttu itselleni. Mutta koska en syönyt herkkuja niin söin ruokaa, k o k o  a j a n ja hirveitä määriä vielä. Nakkikastiketta, lasagnea, pitsaa, jauhelihakastiketta, kanaa... Turkin lomamatka osui sopivasti tähän putkeen enkä siellä todellakaan katsonut mitä söin. Joka päivä käytiin ravintolassa syömässä ja sen ikävä kyllä huomaa nyt, kun housujen napit kaivertuu ihoon inhottavasti.

Missä sitten mennään nyt? (Suluissa kuukauden takaiset mitat)

Rinnan alta 74cm (74cm)

Vyötärö 72cm (70cm)

Lantio 92cm (94cm)

Peppu 98cm (98cm)

Reisi 56cm (56cm)

Paino 56.5kg (53kg)
Pituus 158cm 

Ei voi muuta sanoa kuin, että harmittaa niin saakelisti! Ei tämän näin pitänyt mennä. Seuraavan kuun aikana aion pitää itsekurin tiukemmin pannassa syömisten suhteen ja jatkan lenkkeilyä vaikka mikä olisi. Reissu turvotus on varmasti helppo saada pois mutta senkin jälkeen tehtävää on riittävästi. Aloitin eilen 30 päivän kyykky haasteenkin. Tästä on tie vain ylöspäin!

18 x Jatka lausetta

En ymmärrä... Minkä vuoksi lapset pukevat kengät poikkeuksetta aina vääriin jalkoihin.

Seuraavaksi ajattelin... Lukea muutamia blogeja ja suunnitella kesän menoja.

Viimeaikoina... Elämä on tuntunut menevän pikakelauksella eteenpäin. Hirveästi kaikkea uutta ja mahtavaa on tapahtunut ihan viime viikkojen sisällä. Oltiin juuri Turkissa perheen kesken lomailemassa, pääsykokeet haluamaani kouluun ovat kuun lopussa ja työasiat näyttävät hyvältä.

En osaa päättää... Ottaisinko ripsienpidennykset taas kesäksi vai en. Ehkä värjäisin hiukset tai leikkauttaisin uuden hiusmallin.

Muistan ikuisesti... Lapsieni syntymän. Vaikka äitiys on tehnyt aivoista ihan hattaraa niin lasten syntymät ovat kuitenkin sellainen asia kaikessa kamaluudessaan ja ihanuudessaan, että ne muistan varmasti ikuisesti <3

Päivän paras juttu... Oli kun kävin sopimassa työnantajani kanssa työvuoroista, toisin sanoen sain kesätöitä! Aivan huippua! Samalla reissulla kävin päiväkodissa tekemässä tytöille päivähoito sopimukset.

Noloa myöntää, mutta... Pelkään järjettömästi kaikenlaisia hyönteisiä. Kerran näin sängynpäädyssä valeskorpioonin ja itkin aamuyöhön saakka keittiön tuolilla, koska en uskaltanut mennä makkariin. Kerran soitin yöllä paniikissa kaverilleni, koska kylppärin seinässä oli hämähäkki.

Viikko sitten... Nautin +30 asteen helteestä makoillen rantatuolissa ja siemaillen sitruuna jääteetä. Masentaa niin samperisti olla Suomessa, varsinkin kun sataa vettä!

Kaikista pahinta on... Kun omalle lapselle sattuu jotain. Kerran esikoinen kiipeili puolen metrin korkuisella kivimuurilla ja tipahti takaraivolleen asfaltille. Muistan varmasti aina sen onton kolahduksen ja rasahduksen, aivan kuin tölkki olisi rutistettu kasaan. Ihmeen kaupalla saatiin tuosta vain muistoksi iso kuhmu, eikä mitään sen pahempaa.

Salainen taitoni on... niin salainen etten tiedä sitä itsekään.

Jos saisin yhden toiveen se olisi... Ainakin kaksi toivetta lisää, ei yksi toive riitä mihinkään, heh! No mutta toivoisin ainakin vakaata ja tervettä elämää meille ja läheisilleni.

Minulla on pakkomielle... Laskea kaikkea mahdollista. Vastaantulevia autoja, lyhtypylväitä, portaita, oikeastaan mitä vain. Meillä on rappukäytävässä 16 porrasta jokaiselle tasanteelle, äitini uudessa kodissa on 14 porrasta yläkertaan tai esimerkiksi viereisen leikkipuiston liukumäessä on 6 porrasta. En edes oikeasti nauti tästä laskemisesta, itseasiassa se on välillä erityisen ärsyttävää!

Söin tänään... Kanakeittoa. Enkä yhtään palaa suklaata tai muitakaan herkkuja! (Tosin päivää on vielä jäljellä..)

Ärsyttävintä on... Kun joku henkilö selittää samaa asiaa aina uudestaan ja uudestaan.

Tekisi mieli... Varata matka jonnekin ihanaan ja lämpimään paikkaan.

Minusta on söpöä... Kun tytöt halivat ja pusuttelevat toisiaan.

Hävetti... Kun soitin terveyskeskukseen ja unohdin kuopuksen syntymäajan. Pyysin virkailijaa odottamaan, jotta voin tarkistaa sen passista.

Olenko ainoa jonka mielestä... Miehet nalkuttavat naisia enemmän!

--------------------------------------------

Loppuun vielä Silverjungle arvonnan voittaja ja se oli tällä kertaa Marjo.

Onnea ! <3

Turkin reissutunnelmia

Aivan huikea, siis tajuttoman upea viikko takana päin. Harmitti ihan vietävästi lauantai aamulla, kun herätyskello pirisi viiden aikaan ja ilmoitti, että olisi aika sulkea matkalaukku ja suunnata kohti lentokenttää. Jokainen meistä olisi varmasti mielummin vetäissyt uikkarit niskaan ja painellut merenrannalle nauttimaan nousevasta auringosta ja sitruuna jääteestä. Tämä oli ensimmäinen etelänreissu perheen kesken ja oikeastaan tämä oli ensimmäinen etelänreissu minkä itse olen koskaan kokenut. En osaa oikeasti edes kuvailla kuinka kivaa meillä oli. Jään kaipaamaan tuota ihoa kipristelevää aurinkoa ihan todenteolla, sain jopa väriä kalvakalle iholleni! Kaipaamaan jään myös mukavia paikallisia jotka avasivat ovet, kun työnsin rattaita markettiin, he hymyilivät aina leveästi ja tervehtivät, nipistelivät lapsia poskista ja ottivat jopa syliin hassutellakseen heidän kanssaan. Kuuma hiekka joka poltti jalkapohjissa kuin myös se mansikkamargarita jonka join turkkilaisessa illassa samalla, kun katsoin perinteikästä turkkilaista tanssia, saa väkisinkin suupielet nousemaan korviin saakka. Vuorilta oli upeat maisemat kaupungille ja lomaviikon kruunasi viiden tunnin mittainen laivaristeily merirosvojen kanssa. Tutustuimme matkan aikana myös muutamiin muihin suomalaisiin joiden kanssa tulee varmasti pidettyä yhteyttä kesän aikana. Päälimmäisenä tuosta reissusta jäi sellainen fiilis, että lähtisin vaikka tältä istumalta uudestaan jos siihen olisi mahdollisuus. Lapsetkin nauttivat joka hetkestä täysin rinnoin. Kuvittelin lasten kanssa reissaamisen ihan extreme puuhaksi mutta se oli oikeesti mukavaa, suosittelen! Kuvia tuli otettua kahden muistikortillisen verran, niistä olikin hankala valita mitä tänne teille näytän, joten karsimisen jälkeenkin kuvia on p a l j o n.