Epäreilu-äiti

Jokaisen vanhemman takaraivoon on varmasti iskostettu se, että jos lapsi ei saa viikolla namia niin ei sitä sitten saa äiti/isikään. Tai ainakin olisi suotavaa odottaa iltaan saakka kunnes lapsi on nukkumassa, jottei tulisi niitä kiusallisia tilanteita saatika kysymyksiä, kun olet herkkukaapilla yrittäen hiiren hiljaa rapistella suklaalevyä auki ja sitten se kolmevee kurkistaa ovenraosta kysyen "äiti mitä sä syöt". Yritä siinä sitten turpa täynnä Fazerin sinistä selittää, että syöt vaan hapankorppua. Samperin foliot, miksi suklaalevyssä on foliota! Mutta miksi sitä ei sitten voi olla järkevä ja reilu aikuinen eli odottaa sinne iltaan milloin ne pienet kullanmurut olisivat höyhensaarilla, silloin olisi ainakin selvillä vesillä ja saisi rapistella hyvällä omallatunnolla. Tässä onkin hyvä kysymys johon itse en ainakaan keksi ainuttakaan järkevää selitystä. Mä olen perustelujen mestari varsinkin jos tarvitsee perustella syy herkkujen syömiselle. Lasten uhma ja/tai kiukuttelu on ehkä se käytetyin. Lasten piikkiin siis vaan. Toinen milloin on aina hyvä syy suklaalle on se jos mies on laittanut lautasen tiskikoneeseen väärinpäin tai se kun huomaat sukan hukkuneen pesukoneessa, kävit aamulla lenkillä joten ansaitusti syöt kalorit takaisin tai päivä on tuntunut muutenvaan rankalta vaikkei sitä olisikaan ollut, telkkarista tulee hyvä elokuva tai aloitat sitten maanantaina sen herkkulakon. Huomaatteko, aina on hyvä syy syödä herkkuja, jos ei ole niin sitten keksitään jokin syy. Oikea syy herkutteluun taitaa olla sokerikoukku ja paha sellainen.

Nyt voin ylpeänä kuitenkin kertoa, että olen ollut peräti VIISI kokonaista päivää ilman herkkuja! Okei myönnän, söin yhden keksin mutta senkin vahingossa. Tavat on juurtuneet mutta tuosta yhdestä keksistä huolimatta olen erittäin ylpeä itsestäni. En kuitenkaan aio edes ajatella mitään pidempi aikaista herkkulakkoa, sillä tiedän sen että siinä vaiheessa rupeaisin huijaamaan jopa itseäni. Pyrin herkutella kerran viikossa (huomenna huomenna huomenna), tässä voin jopa onnistua, ei vaan aion onnistua! Eipä enää tarvitse olla se epäreilu äiti joka lukittautuu vessaan pätkiksen kanssa tai rapistelee keittiössä "näkkäripakettia".

Onko siellä muita epäreiluja herkuttelijoita?