Lapsen käsitys ystävyydestä

Jouduin hieman hämmentävään tilanteeseen tänään illalla. Tai sanotaanko, että se tilanne itsessään ei ollut mitenkään hämmentävä varmasti monellekaan, mutta se miten itse reagoin siihen sai jälkikäteen itselleni sellaisen olon, että miksi pidin sitä jotenkin kummallisena tai outona.

Lähtökohta oli siis se, että laitoin lapsia yö-unille nukkumaan. Silitin esikoiseni hiuksia kunnes hän otti merkitsevän katseen. Kysyin että mitä on mielen päällä? "Sisko on minun hyvä ystävä" Hymyilin ja vastasin, että tietenkin on, pikkusisko on sinun siskosi. Helmi jatkoi tyynesti luettelemista ketkä kaikki ovat hänen hyviä ystäviään ja siihen naurahdin "jaahas, onko vastapäisen talon poikakin sinulle sitten hyvä ystävä?" Tässä kohtaa hämmennyin sillä Helmi nojasi käsivarteensa ja sanoi että juu, tietysti on, kaikki lapset ovat minulle hyviä ystäviä, miksi ei olisi? Kaikkien kanssa pitää leikkiä ja minä tykkään leikkiä kavereideni kanssa..

Jäin miettimään tätä, sillä miten hieman alle neljä vuotias on noin puhdas tuntoinen ja hyvä tahtoinen. Missä vaiheessa ihminen menettää tällaiset arvot? Olen muutamat kerrat joutunut ikävään tilanteeseen, kun olen hakenut Helmiä päiväkodista, hoitajat ovat kertoneet kuinka Helmi on ottanut tovereidensa kanssa yhteen hiekkaämpärin vuoksi tai kuinka Helmi oli tussilla piirtänyt toisen paitaan raitoja. Näistä huolimatta Helmi jaksaa aina kertoa kuinka ikävöi päiväkoti kavereitaan tai kysyy silmät tuikkien voisiko Olga tai Viivi tulla meille leikkimään iltapäivällä. Ei niitä riitoja enää muistella sen anteeksi pyynnön jälkeen.

Aikuisten elämässä kaikki on sitten täysin päinvastaista. Eripurien jälkeen tai jopa ilman sellaisiakin ystävyys suhteet vaan jäävät, kylmenevät ja loppuvat aikanaan. Mihin jäi se lapsen omainen hyväksyttävyys? Ennakkoluuloista puhumattakaan! Itse pidän itseäni hyvin suvaitsevaisena ja pyrin tutustumaan ihmiseen itseensä huhupuheista välittämättä. Mutta silti ne muiden kertomat tarinat tai itse luomani mielikuvat tykyttävät siellä takaraivossa. Tai jos kerran olen kohdannut ikävän ystävyys suhteen niin sitä suhtautuu seuraaviin hieman varauksella, vaikkei olisi syytäkään siihen. Tämä Helmin niin vilpitön kommentti sai ainakin itseni tajuamaan sekä miettimään monia asioita tällä saralla.