torstai 4. helmikuuta 2016

Uni, kuka sitä tarvitsee?

Meillä on aina ollut vähä unista porukkaa. Itse en voi kuin ihmetellä tätä, sillä me olemme Jeren kanssa molemmat aina oltu unta rakastavia persoonia, voisimme nukkua vaikka kellon ympäri ja monta kertaa yhteen putkeen. Lapset puolestaan ovat täysin eri kastia. Helmin syntymästä seurasi reilu kolme kuukautta lähes pelkkää valvomista ja itkua. Koliikki. Muistan elävästi vielä sen kuinka kävelin neljän aikaa aamuyöllä ympäri eteistä ja hyssyttelin huutavaa lasta, liike auttoi ja Helmi nukahti mutta sänkyyn laskeminen sai koko touhun alkamaan alusta. Väkisinkin sitä mietti, ( varsinkin nuorena ja ensimmäistä kertaa äitinä) että missä meni vikaan tai mitä teen väärin, kun toinen vain itkee, itkin itsekin. Ensimmäisten kuukausien jälkeen saatiin nukkua pikkuhiljaa parempia unia. Yöt aina vain parani, jossain vaiheessa heräsin vain kerran tai kaksi yössä. Pystyin sanoa, että meillä nukutaan normaalisti. Toki tähänkin aikaan mahtui niitä unettomia öitä, jos päivällä oli tapahtunut jotain jännää tai erikoisen kivaa niin silloin ei uni helposti maistunut mutta niinhän se varmasti menee kaikilla muillakin lapsilla.

Helmi täytti puolitoista vuotta ja silloin unettomuus palasi takaisin kuvioihin. Eroahdistus. Otin Helmin viereeni yöksi ja sillä tiellä olemme olleet nyt jo kaksi vuotta. Helmi siis nukkuu joka ikinen yö meidän vieressä, ei tule kysymykseenkään laittaa tyttöä omaan sänkyynsä. Helmi toivoi tässä taannoin uutta isojen tyttöjen sänkyä ja sellainen me harkinnan jälkeen ostettiin, kun ajateltiin parvisängyn olevan niin mieleinen ja hieno juttu, että Helmi siellä varmasti viihtyisi. Päikkärit menee kyllä todella kivasti parvisängyssä, mutta yö unet on ehdoton ei. Eikä siinä, tottakai lapsi saa nukkua meidän välissä niin pitkään kuin siltä tuntuu! Mutta nyt Hennikin on viimeisen kahden kuukauden aikana osoittanut unettomuuden merkkejä. Ne vain pahenivat ja yöt menivät joko huutaessa tai sitten sänkyä ravisteli täysin pirteä tyttö. Toki asiaan vaikutti se, kun ensin Henni sai korvatulehduksen ja seuraavaksi sitten poskihampaat puhkesivat, kaksin kappalein vielä. Taas valvottiin ja vauvakuumeenikin hävisi jonnekin paremmille apajille.


Eräänä aamuna kuulin, kun oveen koputettiin, Jere kävi avaamassa oven. Katsoin kelloa ja se oli vasta puoli kuusi aamulla. Korvat höröllä kuuntelin, että mistä on kyse, alakerran naapuri oli tullut kysymymään onko meillä jokin hätänä, kun pienempi lapsi on niin rauhaton nykyään öisin. Jere kertoi korvatulehduksesta, hampaiden puhkeamisesta ja siitä, että tällaista se oli Helminkin kanssa tässä ikävaiheessa. Itselleni tuli tuosta keskustelusta todella kurja mieli. Päätin, että otamme myös Hennin meidän viereemme nukkumaan, jospa se auttaisi. Viikon verran me yritimmekin. Henni riehaantui meidän välissä eikä malttanut millään nukkua, eikä siinä tohinassa voinut nukkua kukaan muukaan. Jossain vaiheessa sitä aina kuitenkin itse nukahti ja Henni tietysti käytti tilaisuuden hyväksi ja lähtikin vaeltamaan ympäri taloa. Milloin kissa oli sullottu muovikassiin, vaippa riisuttuna ja pissat lattialla tai tyttö heilutti paljasta peppua telkkaritason päällä. Aina ei tietystikään tuhmia tehty, usein saatoin löytää Hennin omasta huoneestaan leikkimästä. Joka tapauksessa täytyi todeta ettei yhdessä nukkuminen onnistunut missään nimessä. Tästä häiriintyi kuitenkin myös Helmin unet, kun Henni yritti ahkerasti vieressä kaivella Helmin nenää tai kutsua leikkeihin. Ajattelin että nyt meillä nukutaan muutenkin niin huonosti, joten onko sillä enää väliä vaikka nukuttaisiin vielä huonommin. Pistin pinnasängyn osiin (terapeuttista puuhaa sohia porakoneen kanssa) ja siirsimme Hennin
Helmin vanhaan sänkyyn. Ensimmäiset päivät olivat yhtä tuskaa ja kaduinkin koko touhua monet kerrat. Naapurit saivat nukkua yönsä rauhassa, mikä oli toki positiivista mutta me saimme olla valppaina jokaisesta rapsahduksesta. Henni osaa hiipiä. Henni myös osaa tehdä tuhoja. Aika lyömätön yhdistelmä siis.


Mutta kuin sormia napsauttamalla koko homma kääntyi ympäri! En uskalla iloita asiasta vielä hirveän kovaan ääneen, mutta koko viikon ajan Henni on pysynyt sängyssään, kertaakaan sieltä nousematta. Nukkumaan menokin on ollut paljon helpompaa kuin aiemmin. Nyt huoneessa ei ole tarvinnut olla nukahtamiseen saakka, vaan pari minuuttia riittää. Kaikki tämä ilman itkua ja huutoa. Toivon tosissani, että tästä alkaisi se aika, kun koko porukka saisimme nukkua kunnolla yöt. Nyt vaan peukut pystyyn !

Miten teillä nukutaan? Onko samanlaista vai täysin päinvastaista?

16 kommenttia:

  1. Ihanaa, että Henni on alkanut nukkua nyt hyvin!♡

    Tällä nukutaan kanssa ihan hyvin. Evelyn nukkuu omassa isojen tyttöjen sängyssä. Toki vielä meidän huoneessa kun täälläkin sitä takapakkia otettiin silloin yhdessä vaiheedsa. Emily nukkuu yöt myös aika hyvin omassa vainukopassaan pinnasängyssä :)

    Emily on jo päässyt pari kertaa ihan omaan huoneeseensakkin nukkumaan. Hyvin on yöt mennyt sielläkin. Sekin kyllä vain sen takia, kun Evelyn oli kipeä ja yski niin kovin, että Emi heräsi jatkuvasti siskon yskään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ihan ihmeissäni mutta niin ilonen tästä asiasta! Vielä kun saisi Helmin nukkumaan omassa sängyssään niin ei paremmim voisi mennä :)

      Kiva että sielläkin nukutaan hyvin! Noi sairastelut yleensä aiheuttaa takapakkia, ainakin meillä. Mukavaa että Emily on noin hyvä uninen :)

      Poista
    2. Uskon! Muistan niin ton tunteen. Se oli ihan mahtavuutta ku ei tarvinu tapella siitä nukkumisesta :)

      Kyllä Helmikin nukkuu kun on valmis siihen :) Meki otettiin Eve takasi meidän huoneeseen ja annetaan sen nyt olla siellä kun taukka pelkää omassa huoneessaan. (Naapurit)

      Poista
    3. Nyt kun Hennin nukkuminen on parantunut (onneksi) niin vielä pitäisi tosiaan saada Helmi nukahtamaan helposti. Tälläkin hetkellä Jere taistelee tuolla kun tyttö valittaa pissahätää, janoa, mörköjä ja höpisee kaikkea maan ja taivaan väliltä :D

      Voi eii, muistankin kun kerroit niistä naapureistanne. Ei kiva!

      Poista
  2. Täällä peukut pystyssä että hyvät unet jatkuu. :)
    Meillä Ainolla on ollut nukahtamisen kanssa ongelmia, mutta nukkuu kuitenkin sitten hyvin kun saa unen päästä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmillä on myös juurikin nukahtamisen kanssa ongelmia, ei millään malttaisi ja sängystä noustaankin jatkuvasti vaikka minkä tekosyyn varjolla. Yöt kuitenkin menee hyvin mutta tosiaan meidän välissä.

      Poista
  3. Voi mikä tarina! <3 Samaistuin tähän tarinaan vaikka meidän perheessä on ollut vähän erilaiset haasteet nukkumisen suhteen. Yksi asia on selvä ja se on ettei mikään ole kivaa jos ei saa nukkua. Kun tämän tajusin olemme perheenä yhdessä päättäneet, ettei ole väliä missä kukin nukkuu - kunhan nukkuu. (ehkä ymmärrät?)

    Meillä ollaan jo vuoden menty pääosin katkeamattomilla yöunilla mutta nukumme ehkä vähän erikoisissa paikoissa. Minä nukun meidän kuopuksen kanssa meidän "päämakkarissa" ja meidän isi-ihminen nukkuu meidän esikoisen huoneessa. Kaikki nukkuvat kuitenkin nyt vihdoin omissa sängyissä. En tiedä olenko valmis muuttamaan tätä järjestystä, koska kaikki nukkuu ja kaiken lisäksi hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä niin oikeassa,sillä ei ole väliä missä tai miten nukkuu kunhan nukkuu! Mutta toisaalta on kurja kun on niin ahdasta. Helmikin tykkää pyöriä unissaan ja vaatii tilaa yllättävän paljon noin pieneksi ihmiseksi :D

      Tsemppiä teillekin noihin uni järjestelyihin. Ehkä tekin pääsette joskus vielä samaan sänkyyn miehen kanssa :) !

      Poista
  4. Tsemppiä. Etkä ota alakertalaisista herneitä nenään. Lapset on nyt vaan sellasia että niistä lähtee ääntä, ikävä kyllä jopa öisin. Pidätte itsestänne huolta ja keskitytte selvittämään unijärjestelyt sellaselle mallille että jaksatte selviytyä arjesta ilman stressiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaikki naapurit vanhempaa sukupolvea ja juurikin tämä joka tuli ovelle on kuulemma erittäin herkkä uninen. Mutta tottahan se on että lapset nyt vain sattuu pitämään ääntä vuorokauden ajasta piittaamatta. Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  5. Jep, meillä on koettu rankemman kautta, mitä tapahtuu, kun ei saa moneen vuoteen nukkua kunnolla ja kun lapset heräävät 20-40 kertaa yössä monta kuukautta putkeen. Uni on ehdottoman tärkeä asia hyvinvoinnille!
    Kiva oli lukea, että teillä nyt nukutaan paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uni on kyllä sellainen asia mistä ei vaan voi joustaa. Huonosti nukuttu yö vaikuttaa kaikkeen ja varsinkin pitkällä juoksulla. Mites teillä nykyisin nukutaan? Onko heräilyt vähentyneet?

      Poista
  6. Peukut pystyssä jatkoa ajatellen! :) Kiva oli lukea että nyt menee paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomattavasti paremmin menee nyt kun Henni alkoi yllättäin nauttia nukkumisesta :D Täällä nukutaan lähes täydet yö unet <3

      Poista
  7. Toivottavasti teillä hyvät yöt jatkuvat! Yöunet, kun vaikuttavat kovasti omaankin jaksamiseen. Meillä on valvottu viimeiset pari vuotta lähes putkeen. Tai nyt viime kuukausina sentään aina enemmän ja enemmän niitä parempiakin öitä joukossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin! Voi ei, sielläkin siis samojen juttujen kanssa kamppaillaan. Toivottavasti teilläkin tämä nukkumis asia kääntyisi ympäri ja pian saisitte nukkua hyvin. Uni on tosiaan sellainen asia mistä ei haluaisi joustaa..

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...