Lapsen harrastamisesta

Pienet varpaat sipsuttelevat ympäri lastenhuoneen lattiaa. Vaatekaapin ovi aukeaa ja kädet kurkottavat yhä korkeammalle ja korkeammalle. Siinä se taas on,  vaaleanpunainen balettimekko kaikkineen röyhelöineen ja kimalteineen. Pikkutytön unelma. Äitiä vaaditaan laittamaan mekko päälle ja musiikkia soimaan.

Meillä molemmat tytöt rakastavat tanssimista, mutta tämä pienempi suorastaan tuntuu elävän sille. Musiikista ei tarvitse kuulla kuin muutama ensimmäinen tahti, niin leikit unohtuvat hetkessä ja tyttö valtaa lattian ja alkaa esitellä tanssiliikkeitään. Henni selvästi nauttii saamastaan huomiostaan ja innostuu muiden hymyistä sekä aplodeista aina vain enemmän. Helmi toki myös nauttii huomiosta yhtälailla mutta liikkeet ja esiintyminen ylipäätään ovat hieman harkitumpaa Henniin nähden. Kaikilla ihmisillä on se jokin oma tietty juttu minkä tekemisestä nauttii kaikista eniten, niin tanssiminen tuntuu kyllä olevan meidän tyttöjen se -juttu.

Malttamattomana odotankin jo sitä aikaa, kun tytöt alkavat harrastaa jotakin ja kertovat silmät tuikkien kuinka kivaa harrastuksissa on ollut ja mitä kaikkea siellä tuli opittua. Itse olen ollut siinä mielessä onnekas, että vanhempani ovat kannustaneet kokeilemaan kaikenlaista. Olen mm. laulanut kuorossa, telinevoimistellut, hieman jopa nyrkkeillyt, cheerleader (kirjoitetaanko sitä edes noin) harrastustakin kokeilin ja sain myös ratsastaa sekä tanssia monia vuosia. Kaikkea tuli kuitenkin kokeiltua ennenkuin löysin sen mikä ilahdutti eniten. Tämän saman mahdollisuuden haluan antaa myös omille lapsilleni, vaikka ne mielenkiinnon kohteet vaihtelisivat tai sattuisivatkin tuntua omaan mieleen hassuilta. Eli jos tytöt jostain syystä haluavat kokeilla painijan uraa niin sitten sitä kokeillaan! Tärkeintä on kuitenkin tukea lapsen mielenkiinnon kohteita, vaikka ne ei sitten loppujen lopuksi ottaisikaan tuulta purjeiden alle.

Olin hyvin yllättynyt, kun kaupassa käydessäni huomasin ilmoitustaululla mainoksen showtanssi tunneista 3-4 vuotiaille taaperoille. Laitoinkin välittömästi sähköpostia heille ja nyt odotellaan vastausta siitä pääsisikö Helmi vielä joukkoon mukaan, vaikka tunnit ovatkin alkaneet pari viikkoa sitten. Täällä kyllä kovasti innostuttiin asiasta <3 On kyllä harmillista ettei Hennin ikäisille ole mitään erikoisia aktiviteetteja missä voitaisiin käydä. Mutta ainakin toistaiseksi tytölle riittää se, kun soitetaan musiikkia olohuoneessa ja hän saa varpaisillaan pyörähdellä ihanan balettimekkonsa kanssa.

Mitä te ajattelette lapsien harrastuksista? Harrastetaanko teillä?