Kaksplus.fi

maanantai 29. elokuuta 2016

NOKKAMUKI LÄHES 4-VUOTIAALLA!

Reilu kaksi vuotta sitten tein hirveän suuren työn esikoisen suhteen, kun opetin hänet pois yö-pullosta. Siinä samalla hoidin vastasyntynyttä kuopusta ja pyöritin arkeamme muutenkin aivan yksin, mies asui viikot toisella paikkakunnalla töidensä vuoksi. Onnistuin. Jaksan vielä muistaa kuinka ensimmäiset kolme päivää olivat hirveitä, kukaan ei saanut nukutuksi esikoisen lohduttomalta itkulta tai puolestaan  raivolta. Yhtenä iltana se kuitenkin loppui ja yöt nukuttiin jatkossa hyvin, ilman nokkamukia eikä sen perään enää edes kyselty. Jonkin aikaa kului, esikoinen sai korkean kuumeen ja ikävöi mukinsa perään. Mies antoi sen hänelle. "No eikai se nyt haittaa, otetaan sitten vaan pois uudestaan". Sille tielle jäätiin ja pian neljä vuotias joi edelleenkin ilta hörppyjä nokkamukistaan. Saakeli! Olin jo aiemmin päättänyt että kuopus, kun täyttää kaksi vuotta niin nokkiksien aika on myös hänellä ohi, lopullisesti. Molemmat kuitenkin juovat päivisin normaaleista laseista, joten miksi nokkamukia edes tarjotaan automatkoille tai illalla sänkyyn? Elämän suuria kysymyksiä, johon ei tällä typerällä ole vastausta.


Miten sitten vieroitus meni? Kerroin tytöille jo aamulla, että illalla ei sitten tule nokkista sänkyyn, he ovat jo isoja tyttöjä ja jos yöllä tulee jano niin sitten keittiöön juomaan. Nokkamukit on vauvoille, yhtälailla kuin pullotkin. Kerroin muutaman kerran päivällä saman asian ja illalla vielä uudestaan ennen nukkumaan menoa. Vastaus oli molemmilta aina tiukka "joojoo". Nukkumaan mentäessä esikoinen ei ruikuttanut mukinsa perään kertaakaan. Kuopus puolestaan itki karpalon kokoisia kyyneleitä lattialla ja vaati surkeana pinkkiä mukiaan neljänä peräkkäisenä iltana. Sydäntä särki mutta pysyimme lujana.

Nyt kolmen kuukauden jälkeen nokkamukit tuntuu olevan tyttöjen mielestä jo ihan vauva juttu. Kaupassa, kun kävellään pullohyllyn ohi ja kysyn vitsillä minkä väriset mukit tytöt haluavat niin vastaukseksi saan naurua "äiti hei, noihan on ihan vauvoille, etkö mukamas tiedä!"


En tiedä miksi lykkäsin pullottelun lopettamista niin pitkälle. Ehkä se aiempi vieroitus kokemus kummitteli vielä mielessä. Tytöt olisivat olleet varmasti jo aikaisemminkin valmiit luopumaan siitä yöllisisestä vesimukistaan tai automukistaan. Näin jälkeenpäin, kun ajattelen asiaa niin olin itse se epävarma tilannetta kohtaan. Ajattelin siitä tulevan samanlaista tuskaa mitä se oli aiemminkin ollut mutta kivuttomasti se kävi sitten kuitenkin.


3 kommenttia:

  1. Luulen, että moni äiti kamppailee samojen ajatusten kanssa. Vieroittaminen tutista/pullosta tai nokkamukista, nukuttamisen lopettaminen, imettämisestä vieroittaminen, syöttötuolista luopuminen, pinnasängystä muuttaminen.. On niin helppo jatkaa toimivaa systeemiä. Siihen muutokseen liittyy osittain pelko siitä, että hyvät yöunet muuttuisi huonoksi tai arki muuttuisi toimimattomaksi. Onneksi yleensä nämä muutokset ovat kuitenkin vain muutaman kiukuttelukerran jälkeen ohi, joskus se ei edes vaadi sitä.. <3

    VastaaPoista
  2. Meillä (minun ollessa lapsi) nokkamukeista otettiin kaksi (vain yksi kansi, mutta kaksi alaosaa), jotka säilytettiin ja on yhä säilössä ja käytössä. Nokkamukina niitä käytettiin kipeänä ollessa, vielä kymmenen vuodenkin iässä, koska nokka helpotti juomista makuuasennossa. Ilman nokkaa mukia käytetään vieläkin, pari vuotta sitten kylässä käynyt pappamme, jolla kädet vapisi, sai kaksi kahvaisesta mukista tukevan otteen. Nykyään käytössä partioleireillä ja muilla metsä retkillä, siitä kun löytyy mitta 3dl asti ja kahvojen ansiosta sen saa hyvin roikkumaan vyölenksuun (klipsin avulla.) Meillä siis nokkamukia ei kahden vuoden jälkeen käytetty päivittäin tai viikoittain, mutta kipeänä ja retkillä se on oiva apu.

    VastaaPoista
  3. Heh tutulta kuulostaa, meillä monet taaperon kaverit juo lasista ja meillä vain ja ainostaan nokkamukista.. :/

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...