keskiviikko 3. elokuuta 2016

LAPSENI PELKÄÄ

Kalman valkoinen lapsi juoksee sängystään, hiukset hien tahrimana syliini. "Mörkö, äiti se oli ihan varmasti mörkö" Kerrot rauhallisella äänellä ettei mörköjä ole olemassakaan, paitsi tietysti muumilaaksossa mutta siellä se varmasti pysyykin, sitäpaitsi se mörkö on oikeasti ihan mukava. Lapsi on kuitenkin täysin varma, että mörkö on sängyn alla. Kurkataan siis yhdessä sängyn uumeniin eikä siellä näy mitään, kaapissakaan ei ole ketään eikä verhon takana. "Mutta mörkö menee äitiä piiloon"

Niin. Jokainen lapsi pelkää varmasti jossain vaiheessa lapsuuttaan jotain. Mitä omaa lapsuuttani muistelen niin itse olin kovinkin pelokas persoona. Mielikuvitus teki tepposet kerran jos toisenkin. Milloin tuolin selkänojalla ollut paita muuttui hirviöksi tai raollaan olevasta komerosta kurkki peikko. Muistan kuitenkin kuinka äitini aina kertoi ilta toisensa jälkeen ettei niitä kammotuksia ole olemassakaan, paitsi ehkä juurikin siellä omassa mielikuvituksessa. Näin olemme kertoneet miehen kanssa myös Helmille. Jos pelko jää siitä huolimatta "kummittelemaan" olemme laittaneet pienen pilven muotoisen yölampun tuomaan valoa ja ehkä vielä raottaneet kylppärin ovea jotta sieltäkin kajastaa hieman valoa lastenhuoneeseen. Usein Helmi rauhoittuu, kun silitämme hänet takaisin uneen.

Kuva: Salla Seppälä

Meillä oli pieni ajanjakso, jolloin Helmille tuli vaihe, kun illat tai pikemminkin yöt olivat todella hankalia. Itkua toisen perään. Mietimme mistä tyttö saa näitä mörkö ja kummitus viboja ja päädyttiin muumeihin. Pidimme reilu kahden kuukauden Muumin katselukieltoa ja se vei hetkellisesti pelot mennessään. Totta puhuen en kyllä ihmettele sitä, että pieni lapsi kokee Muumit pelottavina, sillä moni Muumien jaksoista on aika jänniä ellei jopa oikeasti pelottavia. Pelkästään mörön ääni saa Helmillä ihon väreilemään ja kananlihalle mutta toisaalta se aiheuttaa myös naurua ja huvitusta. Uskon että tämä nauraminen ja mörkö-leikit ovat Helmin tapa peittää pelkonsa, mikä ei ole sitten puolestaan omasta mielestäni kovin hyvä asia, esittää rohkeampaa kuin on. Mörkö ja noita jaksot saavat siis odottaa siihen asti kunnes ikää ja ymmärrystä tulee hieman lisää ja nyt meillä katsellaan vain niitä mukavampia Muumi jaksoja.

Mutta Muumi pelko, kun selätettiin niin pian sen jälkeen tuli uusi. Helmi pelkäsi hammastahna purkkia, jossa oli kalan kuva. Helmi näki siinä ilkeän hammaspeikon, eikä tyttö uskaltanut käydä vessassa pissalla jos peilikaapin ovi oli auki. "Äitii peikko kurkkii minua". Tämänkin pelon selättämiseen tosin ratkaisu oli helppo, seuraavan kerran ostetaan vaikka Muumi hammastahnaa.

Kuva: Salla Seppälä

Itse olen sitä mieltä, että vaikka lapsen pelot saattaa näin aikuisen silmään tuntua hassuilta ja jopa mitättömiltä niin niihin on suhtauduttava tosissaan. Ei tietenkään saa lietsoa tai pakottaa lasta pitämään jostain asiasta tai käskeä olla pelkäämättä vaan pelko täytyy käsitellä ja yrittää ymmärtää asia lapsennäkökulmasta. Esimerkiksi pimeänpelko saattaa aikuisesta tuntua huvittavalta mutta lapsi saattaa kokea pimeän turvattomana varsinkin jos joutuu yksin olla huoneessaan, mielikuvitus saattaa helposti lähteä laukkaamaan. Meillä kyseiseen pimeän pelkoon auttaa yövalo jota Helmi saa pitää koko yön päällä tai jos sekään ei auta niin meidän vieressä on aina tilaa. 


Pelkääkö teidän lapset mitään?

14 kommenttia:

  1. Meillä ei ole edes yritetty väittää, etteikö mörköjä olisi :) On ryömitty sängynalusia taskulamppujen kanssa (ja annettu lapselle taskulamppu yöksi, koska mörkö pelkää taskulamppua), on kiinnitetty ikkunaan ja oveen lappu tekstillä "möröiltä pääsy kielletty" ja lisäksi lohdutettu, ettei koira laske yhtään mörköä pienten kimppuun.

    Kyllähän lapsilla (ja aikuisilla) pelkoja riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en halua luoda sellaisia mielikuvia, että mörköjä saattaisi olla koska ei ole, yritän siis rauhoitella mielummin :)

      Mutta kuulostaa mukavilta keinoilta hallita sitä lapsen pelkoa!

      Poista
  2. Hyvä postaus jälleen ja niin kauniit kuvat.♡
    Meillä Aino välillä puhuu möröistä, mutta koska unohtaa ne jo seuraavassa lauseessa ollaan annettu asian olla. Muut meillä ei mörköjä tai muuta vastaavaa pelkää. Mutta esikoinen on alkanut pelätä rosvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi :)

      Hahah voi vitsi että naurahdin tolle rosvolle :D <3

      Poista
  3. Kyllä kaikilla lapsilla tulee näitä pelkoja vastaan. Meidän pojat ovat ainakin toistaiseksi olleet reippaita ja uskaltaneet katsoa muumeja ja jopa vähän hurjempiakin ohjelmia, mutta sitten ne taas pelkäävät todella paljon ns. "päätöntä mallinukkea" jota pidän vaatehuoneessa jonka päälle voi ripustaa vaikka mekon. Ne eivät hetkeen tullet meidän makuuhuoneeseen kun nukke oli siellä. Kai se meidän vanhempien tehtävä on opettaa lapsillemme miten pelkojen kanssa eletään tai miten ne voi selättää.. Rakkaat höpönassut <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Helmi mielellään katsoisi muumeja! Se vain kostautuu aina illalla nukkumaan mennessä tai viimeistään yöllä, jos siis on jokin pelottava jakso katsottu päivällä.

      Voi ei, mites nyt sitten, vieläkö mallinukke jännittää? :D <3

      Poista
  4. Ei olla saatu juurikaan vielä selkoa, pelkäisikö meidän vähän alle 2v jotain, hän on niin menevä tyyppi ja tykkää kaikesta ja kaikista.

    Mutta tuo mörköjuttu. Ollaan kuunneltu muumilevyä, jossa on mörköbiisi. Miun on aivan pakko laittaa heti seuraava biisi, en kestä kuunnella sitä. En tavallaan pelkää sitä, mutta tulee niin huonot vibat, että ei vaan kestä :D Poitsun mahdollisesta mörköpelosta en osaa sanoa, meillä ei ole kotona muumeja katottu, se on enemmän mummula juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiei, teillä sitten niin päin, että äiti pelkää ja lapsi ei niinään <3 :D

      Poista
  5. Emmille ei ole vielä pelkoja oikeastaan tullut, mutta ihan varmasti jossain vaiheessa niitäkin ilmenee. Eipä siinä tosiaan auta muu kuin olla tukena..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän aikalailla jokainen lapsi jännitä/pelkää jossain vaiheessa jotain, kaipa se kuuluu siihen kasvuun..

      Poista
  6. Onni näkee unia peikoista. En ole vielä saanut selville liittyykö päivän Ninjago ja Star Wars leikkeihin, joita Einon kanssa leikkii vai mitä peikkoja hän näkee..

    VastaaPoista
  7. Meillä aikoinaan esikoinen pelkäsi verholistan takana olevaa n. 1cm kokoista koloa. Se piti peittää paperinpalalla ja kaikki oli taas hyvin. Joskus oli myös vaihe, kun isin piti iltaisin käydä syömässä kaapeista ja sängyn alta möröt pois ennen kuin voi nukkua :D Näitä tulee ja menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh kaikkea lapset keksivätkin pelätä! Meillä Helmi kammosi teletappi ohjelman alussa tulevia ilmapalloja jossa siis luki "teletubbies" ne sai joka kerta ala huulen väpättämään siihen tahtiin että jäi teletappien katselut kyllä pois :D

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...