Päivänsäteeni

Täällä herättiin aamusta jo hyvään aikaan, kun tytöt hyppivät sängyllä ja jankuttivat "onko nyt vappu, saanko perhoskeijun siivet, äitii älä nuku enää, nyt laitat minulle kiharaa hiuksiin ja timantti tarraa kasvoihin" Aamupalan jälkeen tytöistä loihdittiin perhosprinsessakeijuja. Siinä vasta onkin titteli!
Sää on täälläpäin ihanan aurinkoinen ja lämmin, joten päätettiin lähteä pienelle kuvaus reissulle metsään. Ajettiin auton kanssa pientä hiekkatietä pitkin kunnes löydettiin sopiva paikka, laitettiin musiikkia soimaan ja siitä tytöt keksivätkin aloittaa satumaisen leikin. Hypähtelyä kivien ja kantojen yli helmat hulmuten, kurkkimista puiden takaa ja tanssahtelua toisiensa käsistä kiinni pitäen. Saatiin ihan mielettömän suloisia kuvia tästä kaksikosta ♡

*Tunikat saatu Silverjungle yhteistyön merkeissä.

Näihin tunnelmiin toivotan kaikille oikein iloista vappuviikonloppua ♡

Ei enää märkiä ja tahmaisia paitoja

Tämä vinkki ei tule mullistamaan sinun arkista tiistai iltapäivää, mutta ehkä tämä saa pienen ahaa-elämyksen aikaan ja säästyt perinteiseltä pöytien pyyhkimiseltä sekä lapsen vaatteiden vaihtamiselta. Ehkä tämä vinkki tulee säästämään sinulta aikaa sen viisi minuuttia, sekin on jo jotain eikö! Mistä sitten on kyse? No pillimehun juomisesta ilman yltä päältä mehussa olevaa lasta. Jokainen varmaan tietää tai osaa ainakin kuvitella sen, kun annat täpötäyden pillimehu purkin lapsesi käteen, hän puristaa purkin pienten sormiensa väliin ja mehut pyrkivät ulos reiästä, usein kaikki kaatuu pöydille mutta suurin osa myös lapsen päälle. Tässä tuleekin teille vinkki miten näin ei pääse käymään.

"Avaa pillimehulle korvat ja ota korvista kiinni" Näin helppoa! Korvista kiinni pitämällä lapsi ei purista mehua syliinsä ja onhan tuo korva juttu aika hauskakin. Aikoinaan hoin tätä mantraa esikoiselle usein ja sen vuoksi se onkin niin lujasti juurtunut tytön takaraivoon, että voisin antaa hänen juoda pillimehua jopa autossa pelkäämättä, että penkit sotkeentuisivat. Helmi tykkää usein neuvoa kavereitaan kuinka pillimehua juodaan "oikein" joten Helmi oli oikein mielissään näyttämässä myös teille kuinka tämä oikein tapahtuu.

Tässä näkee kuinka mehut menevät pitkin paitoja jos pitää purkista kiinni.

Kansikuvamalliksi - kyllä kiitos!

Joko olette huomanneet käynnissä olevan Kaksplus kansikuvakilpailun? Tällä kertaa kanteen valitaan joku meidän omista äiti-bloggaajista lapsineen ja arvatkaa mitä? Me ollaan Hennin kanssa mukana tuossa kilpailussa! Olisin todella kiitollinen jos viitsitte käydä antamassa äänenne meille♡ Äänestämään pääset tämän linkin kautta http://www.kaksplus.fi/osallistu/naista-aiti-bloggaajista-lapsineen-suosikkisi-kaksplussan-kanteen-aanesta/

Kilpailuista puheenollen, ensi viikolla kannattaa olla kuulolla, sillä tulossa on ihana arvonta ♡ Mikä yllä olevista kuvista oli lempparisi?

Paloja lastenhuoneesta

Viime aikoina on paljon puhuttu blogissa lastenhuoneesta ja tällä linjalla on hyvä jatkaakin, joten tässä tulee jälleen pieniä paloja tyttöjen huoneen sisustuksesta. Kuten varmasti jo tiedätte, lastenhuoneen sisustaminen on yksi intohimoistani mutta samalla varmasti osa syy pieniin parisuhde "kriiseihin". Minkäs sille voi, että naisen mieli muuttuu lennossa, eikä mies pysy ajatuksen juoksun perässä sitten ollenkaan. Lastenhuone on kuitenkin se paikka missä lapset viettävät paljon aikaa leikkien, joten mielestäni huoneen kuuluu olla inspiroiva ja kaunis, ennen kaikkea mukaansa tempaava! Sen vuoksi vaihtelenkin usein järjestystä, hankin uusia kivoja virikkeitä ja poistan vanhoja. Pyrin siihen, että lelut olisivat aina houkuttelevasti esillä mutta kuitenkin järjestelmällisen näköisesti omilla paikoillaan. Hieman hankala yhdistelmä kieltämättä. Tähän saimme kuitenkin uuden ratkaisun, kun Jollyroom lähetti tytöille lelujen säilytyshyllyn  testiin. Ihastuin tuohon aivan kympillä, sillä hyllykön laatikoiden värit sopivat täydellisesti lastenhuoneen jo ennestään värikkääseen värimaailmaan. Hylly on sopivan korkuinen, nyt myös pienempi tytöistä ylettää ottamaan leluja ylimmästäkin laatikosta ilman varpaillaan kurottelua. Meillä oli tuossa aiemmin korkea vaalea lipasto jossa oli pajukorit.  Kaunis sekin oli mutta kumpikaan lapsista ei kunnolla ylettänyt ylimpiin koreihin ja leikkien aloittaminen oli sitä, että kaadettiin jokainen laatikko levälleen lattialle, jotta löydettiin se tietty barbi tai poni jolla haluttiin leikkiä. Tämä laatikosto on osoittautunut huomattavasti toimivammaksi ratkaisuksi.

Samassa tilauksessa saimme myös puiset kuusikulmion malliset laatikot ja kauniin valosarjan jossa on 20 palloa. Nuo puiset rasiat olivat Helmin mielestä kaikkein mieluisimmat. Niihin on jemmattu kaikki tärkeimmät aarteet kuten tarrat, käsi ja kaulakorut, muumi figuurit ja muut pienet rakkaat tavarat joihin ei haluta pikkusiskon pääsevän käsiksi.

Kaikki nämä ovat Alice & Fox sarjan tuotteita, onko teille kyseinen merkki tuttu? Itse tykkään ainakin todella paljon ja hankintalistalla olisi vielä ainakin talohylly kuin myös keinutuoli. Olisiko teillä kiinnostusta lastenhuoneen esittelyyn kokonaisuudessaan?

*Yhteistyössä Jollyroom

Seuraathan jo?

Jos joku ei tiennyt niin meidät löytää myös Facebookista (Kädenjälkiä Sydämessä) kuin myös Instagramista (nneacamilla). Päivitän kyseisiin some-kanavoihin paljon sellaisia kuvia ja juttuja meidän arjesta, jotka eivät välttämättä koskaan päädy blogiin saakka. Facebookiin esimerkiksi jaan kaikki blogipostaukset mutta myös lasten suusta kuultuja letkautuksia. Instagramiin päivitän paljon värikkäitä ja arkisia kuvia. Joten jos et halua missata mitään niin käy klikkaamassa itsesi seuraajaksi ♡

https://www.facebook.com/kadenjalkiasydamessa/

nneacamilla

Jos luet blogia anonyyminä niin klikkaa itsesi lukijaksi tuolta oikeasta reunasta. Mukavaa viikon alkua kaikille ♡

Kesän "must have"

Kevät ja kesä, siinä onkin ne kaksi maagista sanaa, jotka antavat tekosyyn hullaantua hyvällä omallatunnolla joka toiseen vastaantulevaan lastenvaate rimpsuun, mitä kaupoissa tai verkossa näkee ja sen myötä myös kukkaron nyörit löystyvät löystymistään. Onko mies yhtä innoissaan tästä äidin lastenvaate maniasta? No ehkä on parempi jos ei puhuta hänelle koko asiasta niin vältytään pullealta ohimo-suonelta. Mutta nyt ei tarvitse edes puolustella ostelua sillä on kyse tarpeesta, oikeasti. Nyt siellä ruudun toisella puolella varmaan pudistellaan päätä ja pyöritellään silmiä "oi voi"- lausahdusten kera. Totta se kuitenkin on. Vaikka välillä tuntuukin siltä, että postiluukku kilahtelee yhtenään, niin siitä huolimatta tyttöjen kesävaate politiikka näyttää aika pieneltä. Ja siis pieneltä nimenomaan. Miksei kukaan kertonut, että lapset venyy joka vuosi sentti tolkulla. Varastosta kävin kaivelemassa kesäkamppeita ja fakta on se, että lähestulkoon kaikki vaatteet lähtevät kiertoon. Mutta ei lannistuta, sillä tämä tarkoittaa sitä, että saan kuluttaa aikaani etsien kaikkia suloisia söpöstely mekkoja sekä leggareita tytöille kesäksi. Kuopuksen päikkäri aikana teinkin pienen kuvakollaasin, johon poimin  "must have" kesävaatteita, jotka aion tässä kevään aikana pikkuhiljaa hankkia.

1) MelliEcoDesign vaaleansininen sulka mekko / 2) Zara keltainen haalari / 3) Lindex mansikka legginssit / 4) Silverjungle peplum tunika & sydän polvipaikka legginssit / 5) Lindex tyllimekko / 6) Zara turkoosi haalari / 7) Silverjungle kelta-valkoraidallinen mekko / 8) Lindex mansikka mekko taskuilla / 9) Lindex farkkuhaalari / 10) Zara ananas t-paita / 11) Zara turkoosit shortsit / 12) Lindex bomber takki

Laitoin vielä linkit noiden tuotteiden kohdalle mikäli teistä tuntuu siltä, että haluatte lisätä ne ostoslistallenne. Mukavaa lauantai-iltaa teille♡

Saako lapsen jättää yksin?

Vastaan viisaana suoraan tuohon otsikkoon, että ei saa missään nimessä. Varsinkaan pienen lapsen kanssa ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua, vaikka lapsi olisikin nukkumassa ja vanhempi kävisi vain pikaisesti viemässä roskat. Lapsi saattaa herätä sekä pelästyä yksinoloa ja itkeä lohduttomasti mutta kukaan ei tule auttamaan. Isompi lapsi saattaa tippua sängystä, kolauttaa esimerkiksi päänsä lattiaan ja menettää tajuntansa. Lapsi voi osaa myös avata ulko-oven ja lähteä etsimään vanhempaansa tai yllättävä seikkailunhalu voi iskeä päälle, ainakin meillä todennäköisesti tilaisuus tekisi varkaan. Niitä pahempia asioita mitä saattaa käydä lapsen yksin ollessa en halua tai kykene edes ääneen sanomaan.

Liian usein saa lukea lehdistä myös näitä, kun vanhempi on käynyt kaupassa ja jättänyt nukkuvan taaperon autoon odottamaan. Kesällä vaikka jättäisi auton ja lapsen varjoiseen paikkaan niin siitä huolimatta lämpötila voi helposti kohota liian kuumaksi, puhumattakaan siitä jos auton jättää aurinkoon. Saatiin hyvä muistutus tästä viime vuonna alku kesästä, kun oltiin Latviassa lomailemassa ja menimme käymään eläintarhassa. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin mutta ei erityisen kuuma. Jätimme auton aurinkoiseen paikkaan ja parin tunnin jälkeen, kun palasimme autolle niin parkkikiekko oli sulanut epämääräisen muotoiseksi. Autossa olikin tulikuuma! Jouduin suojaamaan puserolla nahkapenkin, jotta kykenin istua siinä. Mutta kukaan tuskin jättäisi lastaan noin pitkäksi aikaa autoon, hyvä niin. Mielestäni nämä parin minuutin maidon haku kauppareissut, milloin nukkuva lapsi jätetään käynnissä olevaan autoon odottamaan ei ole yhtään sen hyväksyttävempiä. Mitä jos lapsi herää? Vaikka hän ei autosta pääsisikään pois niin se paniikin määrä mitä lapsi saattaa tuntea sillä hetkellä, kun äiti tai isi ei olekaan vieressä, on varmasti tuskallinen.

Kävi kaikille varmasti selväksi mitä mieltä olen lapsen yksin jättämisestä, minnekään, koskaan tai missään tilanteessa. Noudatanko itse tällaista toimintatapaa? Kyllä ja en. Hävettää jopa myöntää mutta eräänä iltana huomasin kellon lähenevän yhdeksää, jolloin kaupat menevät täälläpäin kiinni. Samperin vaipat, niitä oli vain yksi enää jäljellä ja maitoakin oli pari tippaa tölkin pohjalla. Panikoin sillä tiesin ettemme selviäisi näillä eväillä aamuun saakka ja mieskin pääsi töistä vasta yön puolella. Tein jotain mikä oli vasten omaa moraalia. Varmistin että lapset nukkuvat ja kasasin lastenhuoneen oven eteen leluja etteivät tytöt pääse pois sieltä mikäli sattuisivat heräämään. Puin hiljaa kengät jalkaani, avasin oven ja juoksin. Onnekseni kauppa on vastapäinen rakennus, eikä tällaisessa tuppukylässä ole asukkaitakaan enää liikkeellä tuohon aikaan, joten olin kotona reilu viidessä minuutissa, ehkä jopa allekin sen. Se adrenaliini puuska mikä iski, kun avasin ulko-oven ja astuin siitä ulos, oli ihan järjetön. En ole tainnut kertoa tästä koskaan edes miehelleni, sillä tiedän ettei hän katsoisi asiaa hyvällä, eikä pitäisikään. Olo oli kuin rikollisella. Mitä opin tästä? Tarkistan joka päivä ennen lapsien nukkumaan menoa, että meillä on kaikki tarvittavat asiat saatavilla.

Toinen milloin olen jättänyt lapset nukkuvina yksin sänkyihinsä on silloin, kun olen käynyt varaamassa pyykkitupaan aikaa. Tämäkin on mielestäni siinä ja siinä että onko se suotavaa, vaikkei ajallisesti tuohon mene kuin minuutti. Mitä jos avaimet sattuisi jäämään kotiin? Tai laskisin ne pyykkituvassa olevalle tasolle, enkä muistaisi ottaa niitä siitä mukaan. Miksi sitten käyn siellä pyykkituvassa niin kummalliseen aikaan? En osaa puolustautua mitenkään, vaikka tiedän ja tunnen sen olevan väärin.

Jälleen se hiipi ovenraosta sisään

... Nimittäin kuume. En ymmärrä miten salakavalasti nämä nuhakuumeet hiipii meille kerta toisensa jälkeen, yleensä se iskee armotta kuopukseen. Syyskuusta saakka olemme olleet enemmän ja vähemmän kipeenä, Henni tuntuu sairastelevan koko ajan ja niin vain kuumemittari näytti jälleen kerran korkeita lukemia eilen illalla. Jotenkin aavistelinkin sitä aikaisemmin päivällä, sillä tyttö oli normaalia herkempi ja vaati syliin alvariinsa. Illalla iho muuttuikin katkaravun väriseksi ja olo veteläksi. Helmi ei ole koskaan ollut kovin sairastavaa tyyppiä, uskallan väittää, että Helmin sairashistoria on kahden käden sormilla laskettavissa, kun puolestaan Hennillä tuo määrä voidaan ajatella tähän viimeiseen puoleen vuoteen.

Nämä jatkuvat sairastelut on saanut oman mielenkin jo neuroottiseksi. Ulos lähtiessä tarkistan useaan kertaan, että paita on varmasti housujen sisällä ettei selkään pääse viima puhaltamaan, lapaset tai sormikkaat suojaavat myös ranteita ja vähäänkään kastuessaan ne vaihdetaan välittömästi kuiviin. Pipo peittää varmasti korvat ellei enemmänkin ja kaulurilla suojataan niska sekä kaula tuulelta, satoi tai paistoi. Ei siis todellakaan ole kyse siitä, että lapset huitelisivat napa paljaana hiekkalaatikolla tai edes kauppareissuilla. Tarkasta huolenpidosta huolimatta, nenä vuotaa taas räkää ja kuume hipoo 39 astetta. Tämän pöpön Henni todennäköisesti nappasi lapsimessuilta, kun puuhasteli kuitenkin temppuradoilla ja muissa viihdykkeissä niin intensiivisesti, joskus jopa maistoi jumppapatjan reunaa tai vaaterekkiä. Jep sieltä tää on tullut.

Toisaalta ei harmita niin paljoa, kun ulkonakin on harmaa ja kurja ilma ollut viimeiset päivät. Erilailla se olisi harmittanut lapsiakin, jos ulkona olisi mahtavat kevät kelit eikä päästäisi ulos nauttimaan auringon paisteesta. Nyt vain toivotaan, että kuume karistellaan nopeasti pois niin päästään taas ajelemaan pyörällä, rakentamaan hiekkakakkuja ja potkimaan palloa lenkkarit jalassa. Toistaiseksi nyt onkin tiedossa sohvalla pötköttelyä peittovuoren alla ja Frozenin katsomista kolmannensadannen kerran, siihen ei selvästi kyllästytä koskaan. Lyön vetoa viikonlopun puolesta ja toivon, että voidaan päristellä leikkiautoja räkänenän sijaan.

Toivottavasti teillä olisi räkä-vapaa viikko edessä!

Kevään kivoin viikonloppu

Hih, mä oon ainakin aivan täysin samaa mieltä otsikon kanssa! Tosin lauantai aamulla, kun kello soi jo ennen seitsemää, pohdin kuinka typerä ihminen saa olla, kun vapaaehtoisesti nousee niin aikaisin ylös vaikka muu talo nukkuu onnellisesti räkä-poskella vielä monta tuntia. Mutta niin vaan se väsymys karisi ja mieli virkistyi, kun pääsin Helsinkiin, tapasin heti muutamia ihania blogi ystäviä, sain bloggaajapassin kaulukseeni roikkumaan ja pääsin messujen tunnelmaan.

Messukeskuksessa olikin täysi hulina päällä jo puoli yhdeltätoista, kun saavuin paikalle. Huomasin Gugguun osaston jo kaukaa ja yritinkin päästä sinne katselemaan pipoja, jotka olivat hankintalistalla mutta aivan turhaan. Mammat olivat innoissaan liikkeellä ja kyynärpäätaktiikkaa käytettiin häpeilemättä. Sanoinkin vitsillä kaverille, että ihme kun eivät kulmat kurtussa murisseet vielä päälle. Muilla osastoilla oli kyllä huomattavasti rauhallisempaa vaikka tungosta olikin. Muutamien merkkien osastoihin olin hieman pettynyt. Olisin toivonut Silverjunglelta enemmän vaatteita ja jos yleisesti ajatellaan niin ne vaatteet mitä siellä oli niin ne tuntuivat olevan enimmäkseen tyttö painotteisia. Toinen mikä harmitti niin Mellillä oli hieman hämärä ja suppean kokoinen osasto, vaikka itse vaatteet olivatkin syötävän suloisia.

Messutarjousten perässä en juossut vaikka kaikki ne karkinväriset pipot, hempeän pastilliset mekot ja monet kuosit ylipäänsä saivat aikaan ihastuneita huokailuja. Kovasti sain pinnistellä, jotta lompakko pysyi kiinni ja onnistuinkin aika hyvin siinä. Hirveästi ei tullut tällä kertaa siis osteltua, sillä tytöt eivät tarvitse erityisesti mitään. Muutamat jutut jäivät kuitenkin loppujen lopuksi kaivertamaan sen verran mieltä, kuten Papun polvipaikka housut ja Mellin ihanat inkkaripanda kuosiset mekot, että taidan tilata ne tytöille kesäksi ♡

Messuilla oli eilen niin kivaa, että päätimme vielä tänään lähteä katsastamaan messut lapsien kanssa. Ensi kerralla aion kyllä mennä mielummin perjantaina tai sunnuntaina messuilemaan, sillä ihmisiä oli huomattavasti vähemmän ja fiilis oli sen myötä paljon rauhallisempi. Palaan messuostoksiin erillisessä postauksessa lähiaikoina.

Mitä te tykkäsitte messuista?

Epäreilu-äiti

Jokaisen vanhemman takaraivoon on varmasti iskostettu se, että jos lapsi ei saa viikolla namia niin ei sitä sitten saa äiti/isikään. Tai ainakin olisi suotavaa odottaa iltaan saakka kunnes lapsi on nukkumassa, jottei tulisi niitä kiusallisia tilanteita saatika kysymyksiä, kun olet herkkukaapilla yrittäen hiiren hiljaa rapistella suklaalevyä auki ja sitten se kolmevee kurkistaa ovenraosta kysyen "äiti mitä sä syöt". Yritä siinä sitten turpa täynnä Fazerin sinistä selittää, että syöt vaan hapankorppua. Samperin foliot, miksi suklaalevyssä on foliota! Mutta miksi sitä ei sitten voi olla järkevä ja reilu aikuinen eli odottaa sinne iltaan milloin ne pienet kullanmurut olisivat höyhensaarilla, silloin olisi ainakin selvillä vesillä ja saisi rapistella hyvällä omallatunnolla. Tässä onkin hyvä kysymys johon itse en ainakaan keksi ainuttakaan järkevää selitystä. Mä olen perustelujen mestari varsinkin jos tarvitsee perustella syy herkkujen syömiselle. Lasten uhma ja/tai kiukuttelu on ehkä se käytetyin. Lasten piikkiin siis vaan. Toinen milloin on aina hyvä syy suklaalle on se jos mies on laittanut lautasen tiskikoneeseen väärinpäin tai se kun huomaat sukan hukkuneen pesukoneessa, kävit aamulla lenkillä joten ansaitusti syöt kalorit takaisin tai päivä on tuntunut muutenvaan rankalta vaikkei sitä olisikaan ollut, telkkarista tulee hyvä elokuva tai aloitat sitten maanantaina sen herkkulakon. Huomaatteko, aina on hyvä syy syödä herkkuja, jos ei ole niin sitten keksitään jokin syy. Oikea syy herkutteluun taitaa olla sokerikoukku ja paha sellainen.

Nyt voin ylpeänä kuitenkin kertoa, että olen ollut peräti VIISI kokonaista päivää ilman herkkuja! Okei myönnän, söin yhden keksin mutta senkin vahingossa. Tavat on juurtuneet mutta tuosta yhdestä keksistä huolimatta olen erittäin ylpeä itsestäni. En kuitenkaan aio edes ajatella mitään pidempi aikaista herkkulakkoa, sillä tiedän sen että siinä vaiheessa rupeaisin huijaamaan jopa itseäni. Pyrin herkutella kerran viikossa (huomenna huomenna huomenna), tässä voin jopa onnistua, ei vaan aion onnistua! Eipä enää tarvitse olla se epäreilu äiti joka lukittautuu vessaan pätkiksen kanssa tai rapistelee keittiössä "näkkäripakettia".

Onko siellä muita epäreiluja herkuttelijoita?

Söpöimmät ponnarit ikinä!

Monet ovat varmastikin jo kuulleet niistä ihanista For Minis and Mommies -mokkasiineista, jotka valmistetaan laadukkaasta nahasta ja vieläpä Suomalaisena käsityönä. Aika ajoin itsekin olen käynyt heidän sivuillaan kuolaamassa noita tossuja, mutta vielä toistaiseksi ne ovat jääneet vain haaveilun tasolle. Aion kyllä ehdottomasti hankkia vielä molemmille tytöille sellaiset mutta varmaan vasta lähempänä syksyä, ihan päiväkotia ajatellen. Kerran tässä Instagramia selatessani huomasin, että he valmistavat myös asusteita ja kävin vilkaisemassa sitten niitä. Jestas miten tykästyin ponnareihin joissa oli nahkainen rusetti, just niin söpöt kuin olla ja voi! Klikkasin samantien kolme kappaletta ostoskoriin ja hätäpäissäni maksoin ne ennenkuin edes ajattelin. Tosiaan onkohan ne tarkoitettuja vain lapsille? Ajattelin meinaan oikeasti itselleni näitä. Yritin kysellä muutamilta bloggaaja kavereiltakin, että mitä mieltä he ovat mutta vastaukset ovat olleet yhtä juuta ja jaata. Mutta jos nämä nyt sitten ovat lapsille niin siinähän ovat, mä tykästyin näihin hulluna! Tuo pieni rusetti piristää kivasti arkista (sotkuista) kotimamma-nutturaa tai sitten ihan vain perusponnaria. Näiden kaveriksi sopisi vielä sellainen suloinen hapsu-kaulakoru. Se onkin seuraavana ostoslistalla, hih.

Jatkoon vai ei jatkoon?

Mammat Kuntoon

Yhdessä ihanan Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kanssa suunnittelimme, jos polkaistaisiin käyntiin Mammat kuntoon projekti, jossa jokainen saa itse laatia omat säännöt joista pidetään kiinni. Sääntöjä on lupa muuttaa, saa ja pitää pitää kiinni herkkupäivästä, saa rehkiä salilla tai pitää kotijumppaa. Kunhan se on tapa, joka on itselle se toimivin. Kerran kuussa otetaan mitat, rinnan alta, vyötärö, lantio, reisi ja halutessaan paino. Mukaan laitetaan myös kuvia, jotta tapahtunut muutos olisi helpommin nähtävissä. Jokainen kuitenkin tekee omalla tavallaan. Haluatko mukaan? Onko sinunkin paras kaveri ollut ennemmin suklaa kuin lenkkarit? Perustimme salaisen Facebook ryhmän, jonka tarkoituksena on tsempata toinen toisiamme tämän asian saralla. Tästä linkistä voit käydä laittamassa liittymispyynnön  jos haluat mukaan.

Voin heti alkajaisiksi myöntää, että olen aikamoinen sohvaperuna, patalaiskakin vielä. Viihdyn liiankin hyvin laiskanlinnassani, posket täynnä sipsiä ja suklaata. Dippiä voisin lusikoida suoraan purkista ja sitä rataa. Sain kuitenkin jostain aivan järkyttävän boostin kuntoilun suhteen, en tiedä onko se tämä kevät, muutamat pelastusrenkaat vyötäröllä vai sitten ihana ystäväni Terhi, joka istutti tämän kuntoilu ajatuksen mieleeni. Sipsit ja suklaat saavat jäädä kaupanhyllyille ja mua nähdään tästä edes päin enemmän pururadalla.

Tosiasiassa vihaan juoksemista, joten sitä en edes yritä. Puolestaan aion tehdä vähän pidempiä lenkkejä ja ripeästi kävellen. Toinen mikä saa ihon väreilemään inhosta on ajatus kuntosalista. Jotenkin sitä mieltää asian niin, että salilla käyvät vain ne kireät fitnesspimut eikä tällaisella pehmeällä amatöörillä ole sinne mitään asiaa. Eihän se nyt näin mene, mutta mieluusti aloittelen ihan yksikseni kotona jumpaten. Olen aina muutenkin tehnyt sen virheen, että lähden heti yrittämään maximaalista tehoa ja sen seurauksena liikunta harrastus on loppunut viiden viikon sisällä, se kuntoilun kiva fiilis sekoittuu verenmakuun suussa. Nyt siis ihan kevyesti tunnustellen vaan eteenpäin.

Painoa ei tarvitse tiputtaa mutta olisi toivottavaa, että kropan löysä olemus kiristyisi. En ala tähän nyt kuitenkaan luettelemaan epäkohtiani tai niitä vartaloni "heikkouksia". Toinen syy miksi haluan muuttaa elämäntapojani on yleinen hyvinvointi. Olen huomannut kuinka uupuneeksi ja jotenkin harmaaksi sitä tuntee itsensä. Haluan siis tuntea olevani virkeämpi ja energisempi, pelkästään nämä yhdessä tuovat myös kevyemmän olon. Nyt laitankin kesäistä musiikkia soimaan kuulokkeista ja painelen lenkille.

Tämän hetkiset mitat

Rinnan alta 74cm

Vyötärö 70cm

Lantio 94cm

Peppu 98cm

Reisi 56cm

Paino 53kg
Pituus 158cm

Perustimme salaisen facebook ryhmän, jonka tarkoituksena on tsempata toinen toisiamme tämän asian saralla. Tästä linkistä voit käydä laittamassa liittymispyynnön  jos haluat mukaan.