10 kysymystä

Tiitukatriina - blogin Tiia kysyi minulta kymmenen kysymystä ja ilomielin näihin vastailin. Nyt en enää laita haastetta kiertämään, sillä tämä on ollut jo niin monessa blogissa♥

1.Mitä näet katsoessasi peiliin?

Se on aivan päivästä kiinni kuka tai mikä sieltä katsoo takaisin. Useinmiten sieltä näkee iloisen ja virkeän äidin mutta toisinaan peilistä takaisin katsoo uupunut ja kiukkuinen mörkö, joka ei ole kovin mukavaa katseltavaa.

2.Mikä on elämäsi päätavoite?

Kasvattaa lapsista omilla jaloillaan seisovia, elämässä hyvin pärjääviä, toisia ihmisiä arvostavia, rehellisiä ja järkeviä aikuisia. Muita tavoitteita on mukavan työn löytäminen ja olisi ihanaa omistaa joskus iso kaunis omakotitalo!

3.Onko lapsilukusi täynnä?

Ei ole! Vielä on tilaa yhdelle pienelle, jossakin vaiheessa ♥

4.Koska olet blogiäiti varmasti myös seuraat muutamia muitakin blogeja? Mitkä ovat kolme lempi blogiasi ja miksi?

Seuraan aika montaa äitiblogia. En osaa valita vain kolmea parasta, ihan epäreilu kysymys!

5.Mitä toivot joulupukilta?

Ainakin uusia tyynyjä ja ihanan pehmoista aamutakkia. TÄÄLTÄ voit käydä lukemassa minun toivelistani.

6.Minkälaista elämää veikkaisit eläväsi, jos sinulla ei olisi lapsia?

Hassua kuulla tmä kysymys, kun juuri keskusteltiin aiheesta eräänä iltana Jeren kanssa. Vastaus on, että elämä olisi kivempaa ja stressittömämpää muttei missään nimessä onnellisempaa. Menoja olisi varmasti joka lähtöön ja hauskaa tulisi pidettyä mutta elämältä puuttuisi se todellinen arvo ja sisältö.

7.Mitkä asiat äitiydessä ärsyttävät?

Yö heräilyt ovat vielä kolmen vuoden jälkeenkin tuskallisia tällaiselle unta rakastavalle ihmiselle. Toisinaan myös uhmailut saavat jokaisen solun kiehumaan. Esimerkiksi kun yrität ruuhkaisessa kauppakeskuksessa pakata ostoksia ja maksaa siinä samalla niin taapero roikkuu takin helmassa rääkyen kuinka tyhmää ja tylsää koko elämä on. Välissä saatetaan penkoa naapurin kauppakassia tai kieritään likaisella lattialla. Kauppareissun päätteeksi kirmataan vielä karkuun ja itse yrität pysyä perässä, kantaen samalla käsissäsi kuutta kauppakassia ja toista lasta kainalossa.

8.Mikä on ollut pelottavin hetki äitiydessä?

Välillä tuntuu kuin kuuluisimme jo päivystyksen kalustoon, sillä siellä on tullut ravattua milloin minkäkin kuhmun tai ihottuman vuoksi. Kaikkein kamalin hetki oli kuitenkin viime talvena, kun työnsin Henniä vaunuissa ja Helmi käveli noin puolen metrin korkuisella "muurilla" mummi vierellään. Yhtäkkiä Helmi liukastui, eikä mummi kerinnyt ottaa tyttöä kiinni. Se ääni mikä kuului, kun Helmin takaraivo kolahti maahan oli kuin tölkin olisi rutistanut kasaan ja heittänyt kiven vielä päälle. Siihen lisäksi hiljainen, taivasta tuijottava tyttö. Terveyskeskuksesta saimme lähetteen Jorviin ja siellä sanottiin, että Helmillä on lievä aivotärähdys jos edes sitäkään. Oli miten oli niin kyllä säikähdin pahemman kerran!

9.Mitä ajattelet äideistä, ketkä himoitsevat lasten merkkivaatteita? Oletko itse valmis maksamaan lapsesi legginsseistä 40 euroa? 

Ei itselläni ole oikein mitään mielipidettä "merkki äideistä" tai riippuu täysin vastakkaisen ihmisen käyttäytymisestä ja asenteesta. Itsekin ostan kyllä merkkiä jos satun näkemään jonkun kivan vaatteen ja hinta on kohdillaan. Mutta en tänä päivänäkään ymmärrä sitä miksi nyt laittaa 40 euroa niihin leggareihin kun samalla rahalla saa monet! Ei niitä mistään teräksestä ole tehty, joten kyllä nekin kulutuksessa puhki kuluu. Eikä ne myöskään niin hienoja ole, että maksaisin kalsareista neljäkymmentä euroa.

10. Miten reagoit, jos blogisi lukija tulee nykäisemään hihasta?

Alkuun olisin hieman hämmentynyt mutta iloinen tietysti♥

Onni blogien joulukalenteri / Konvehtikuusi

Onni blogien joulukalenterin toinen luukku aukeaakin tänään täällä! TÄÄLTÄ voit käydä katsomassa eilisen luukun, kuten myös kaikki tulevatkin. Huomenna kolmas luukku aukeaa Hanna Mi - blogissa, käykäähän kurkkimassa!

Tulin jakamaan teille ainakin omasta mielestäni kivan joululahja idean. Jos multa kysyttäisiin tärkeimpiä jouluun kuuluvia asioita, niin top 5 kärkipäätä vuodesta toiseen pitää suklaa! Olen aikamoinen suklaaholisti ja varsinkin näin joulun alla se korostuu. Kauppareissuilla voisin helposti unohtua konvehti hyllyjen luokse haaveilemaan kaikkien niiden ihanuuksien syömisestä. Tykkään siis syödä suklaata, joten tykkään myös jakaa tätä iloa eteenpäin läheisilleni. Joka vuosi paketoin kiloittain suklaata joulupaperiin! Mutta onhan se aika tympeää antaa suklaarasia lahjaksi (vaikka hyviä ne onkin), kun sen voi jokainen itsekin käydä kaupasta hakemassa. Kaveriltani sainkin mainion idean tehdä konvehtikuusia! Nyt konvehdit edelleen maistuvat taivaallisilta mutta myös näyttävät kauniilta koriste mielessä♥

Tähän tarvitset kartonkia, kuumaliimaa, pari palaa teippiä ja lauhkeita hermoja.
Aluksi kääri kartonki kartion malliseksi, leikkaa se sopivan kokoiseksi ja laita kartonki teipillä kiinni. Sitten laitat konvehdin toiseen reunaan kuumaliimaa ja kiinnittelet niitä kartioon, alhaalta ylöspäin. Lopuksi vielä liimasin glitteritähden kuusenlatvaan. Kannattaa muuten olla varovainen kuumaliiman kanssa, se on aivan hirvittävän kuumaa! Itse yritin olla mahdollisimman varovainen mutta sain silti sormiin pieniä palovammoja.

Helmin joulukalenteri

Heippa ja mukavaa joulukuun ensimmäistä! Nyt se vihdoin ja viimein on täällä, tuntuu kuin itse joulu olisi saapunut vaikka puhutaankin vasta ensimmäisestä päivästä, tätä on odotettu niin kauan♥ Meidän päivä on ollut touhun täyteinen, itseasiassa vasta hetki sitten päästiin kotiin ja arvatkaa mikä meitä odotti. No Joulukalenteri! En olisi muistanut koko kalenteria ellei Helmi olisi kiemurrellut jalkojeni juuressa kuin kastemato ongenkoukussa ja kysynyt pienellä äänellään mukamas tietämättömänä "äitii, mikä toi on?" Oli kyllä näkemisen arvoinen hetki, kun Helmi kuuli, että tänään on se päivä milloin avataan ensimmäinen luukku, vau! 
  

Aiempina vuosina ollaan tyydytty hyvillämielin kaupasta saataviin suklaakalentereihin mutta nyt on tähän äitiin päässyt pahemman kerran puraisemaan DIY kärpänen. Muutaman yön aikana näpertelin tytöille oman versioni joulukalenterista. Tarkoitus oli ensin tehdä paperipusseista seinälle ripustettava kalenteri, joka menisi hyvin joulukoristeenakin mutta päädyinkin pilttipurkkeihin sillä meidän kaapit oikeasti pursuaa niitä. Säästän lähes jokaisen purkin seuraavaa tarkoitusta varten. Nyt oli siis korkea aika hyötykäyttää ne. Pilttipurkkien kannet maalasin kauttaaltaan valkoisella maalilla, päälle leikkasin ylijäämä tapetista kannen peittävät ympyrät. Glitteriliimalla tein kansiin numerot ja reunoille kiinnitin vielä muutamat kultaiset tähdet. Muutamat numerot ovat levinneet hieman, kun pienet sormet pääsivät yllättämään. Purkit pinosin päällekkäin ja väleihin laitoin kaksipuoleista teippiä pitämään purkit toisissaan kiinni. Varmuuden vuoksi rullasin paljon teippiä rakennelman ympärille, jotta se olisi varmasti tukeva. Lopuksi peitin purkkien reunat ja takaosan foliolla ettei sisällöt paljastuisi.

Helmi ei tiedä, että kaikkien purkkien sisällä on jo jotain. Helmi näkee asian niin, että tonttu käy aina öisin tuomassa seuraavaan purkkiin jotain pientä. Tätä tuleekin varmasti käytettyä uhkauksenakin kiukun yllättäessä. "Tonttu ei tuo mitään kivaa jos et heti nouse sieltä kuralammikosta ylös..." Purkeista löytyy mm. tarroja, hiuspinnejä, namipäiville namia, pipari muotti ja joskus tonttu on jättänyt pieniä viestejä Helmille!

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

Mitä äiti toivoo joulupukilta?

Nyt alkaa olla se aika, kun kaikki sukulaiset soittelee ja kyselee lahjatoiveita. Lapsien toiveet on helposti kerrottavissa, varsinkin Helmin, kun tyttö osaa jo itse kertoa mitä haluaisi joulupukilta. Henni puolestaan leikkii samoilla leluilla mitä Helmikin, sellaista omaa juttua ei ole vielä syntynyt, kaikki siis käy. Voisinkin palailla vaikka seuraavassa postauksessa näihin tyttöjen lahjatoiveisiin ja lahjavinkkeihin. Mutta tosiaan, kun omia lahjatoiveitani on kysytty niin olen saanut pähkäillä todenteolla ja vastaukset ovat olleet ympäripyöreitä. Tuntuu etten oikeasti vaan tarvitse mitään. Kuitenkin kolme viikkoa myöhemmin sain laadittua jonkunmoisen toivelistan johon olen tyytyväinen, kaikki noista on juurikin sitä mitä haluaisin ja ainakin jollain asteella tarvitsen.

Jeren kanssa naurettiin sitä kuinka paljon lahjatoiveet on muuttuneet vuosien varrella. Muutama vuosi sitten olisin listannut kokonaisen meikkien ja hiustenhoito tuotteiden skaalan mutta nyt tahtoisin ehdottomasti silityslaudan! Voi kuinka se helpottaisi arkielämää, kun lakanat olisi nätisti ja suorassa rivissä kaapissa. Moccamasteria en oikeasti odota keltään saavan, on se niin tyyris mutta tällainen ajateltiin ostaa jossakin vaiheessa vanhan keittimen tilalle. Haluaisin myös uuden pehmoisen aamutakin! Entisen heitin jo aikaa sitten roskiin, kun siihen oli pinttynyt vauvan puklun haju. Vauva aikana kuljin jatkuvasti aamutakissani ja öisin annoin sen Hennille pinnasänkyyn, jotta Hennillä olisi turvallisempi olo nukkua. Uudelle aamutakille olisi siis tarvetta. Puolestaan tuollaista 5-haaraista kynttilän jalkaa olen katsellut jo pidemmän aikaa, sellainen sopisi täydellisesti meidän olkkariin lipaston päälle. Tänä vuonna ei taideta saada mummin neulomia villasukkia, hän kun meni murtamaan ranteensa. Tuollaiset kaupankin versiot kyllä kelpaisi näille viluvarpaille. Ja viimeisenä on ehkä se tärkein, eli uudet tyynyt. Näitä toivon jokainen vuosi sillä itse en tykkää nukkua yhtään pehmeillä röpelöisillä tyynyillä. Saa nähdä kuuleeko joulupukki toiveeni!

Mitä te toivotte joululahjaksi?

Hullu vai hulluna joulusta?

On vähän tyhjän näköistä tuossa olkkarin kulmassa. Jos käyn äkkiä varastossa. Voitais meinaan laittaa joulukuusi siihen? Niin ja valoja ikkunaan. Pliispliispliis!

Kuulostaa taapero ikäisen lapsen ruinaukselta mutta kyllä tuon yllä olevan puheen pidin minä. Ja arvatkaa vaan mikä oli vastaanotto. "No ei todellakaan, nyt on marraskuu!" Ei auta mutkun mutkun eikä sekään, että "miksei, muillakin on". Sanonpahan vaan, että höh.

Joulukuun ensimmäistä päivää siis odotellessa. Silloin raahaan varmasti joka ainoan joululaatikon varastosta sisälle ja hukutan koko kodin glitteriin, kortteihin, joulupalloihin, valoihin ja rimpsuihin. Luotan siihen, että tuon krampuksen Jeren sydän lämpeää joululle viimeistään ensi viikolla, kun täällä soi päivästä toiseen tiptap ja olkkarin lattialla tanssii pieniä tonttulakkisia tyttöjä♥
Ai että kun edes vain ajattelen lapsia leipomassa posket jauhoisina ja sitä piparien tuoksua joka leijuu ympäriinsä! Odotan myös niitä lukuisia shoppailu reissuja, kuiskuttelua ja iltaisella paketointia kynttilän valossa, glögimuki kourassa.
Kaikki vaiva ja stressi lopulta palkitaan aattona ihanien ihmisten seuralla, läheisyydellä, naurulla, hyvällä ruualla ja lapsien riemulla. Voiko parempaa juhlaa ollakaan kuin joulu? ♥

Joululahjojen paketointi saatika piilottaminen ei olekaan enää aivan yksinkertainen juttu. Siinä missä ennen paketit pystyi sulloa vaatekaappeihin tai pelkästään vain huijata ettei sisällä ole mitään niin nykyisin Helmi on korvineen joka paikassa ja uteliaat sormet tonkivat varmasti jokaisen kaapin läpi, siinä toivossa että joulupukki olisi vahingossa jo tuonut jotain. Helmi siis ymmärtää nykyään joulun ja joulupukin päälle todenteolla! Joka päivä tyttö kysyy "äiti milloin on joulu, tuoko pukki Helmille pinkin auton ja uuden rummun?" Iltaisin kun käydään kävelyllä ja naapureiden ikkunoissa loistaa jouluvalot niin Helmi kysyy "äiti, onko tuolla jo joulu?" Kovasti täällä siis joulua odotellaan♥

Helmi opettaa!

Helmistä on kuoriutunut todella reipas tyttö, joka haluaa oppia ja kokeilla koko ajan kaikkea uutta.
Ennakkoluuloista huolimatta porkkanaa maistetaan, jos leegotorni kaatuu tai kengät meneekin vääriin jalkoihin niin aina yritetään uudestaan, sillä jos ensimmäisellä kerralla epäonnistuu niin seuraava kerta menee jo varmasti paremmin.
Helmin kanssa päätettiin näyttää kaikille pienemmille blogi ystäville uusi opittu taito eli kuinka nappi saadaan pujotettua paidan reiästä lävitse! Vielä on hieman hakusessa mikä nappi laitetaan mihinkin reikään mutta napitus taito sentään on hallinnassa :)

Helmin neuvo on "ensin kurkista ja sitten pujota, valmis!"

Perhoset lastenhuoneessa

Aaargh, täytyy tähän alkuun heti sanoa, että tämä pimeys vie kaiken ilon bloggaamisesta. Jatkuvasti on niin synkkää sekä hämärää ja vaikka yrittäisi ottaa kuvia mihin aikaan päivästä tahansa niin silti ne on yhtä rakeisia ja epätarkkoja! Kamerassa ei ole vikaa vaan pikemminkin kuvaajassa. En nimittäin osaa käyttää muita kuin kameran omia perusasetuksia ja niillä jos yrittää räpsiä kuvia, ainoana valona vain hehkulamppu niin salama pyrkii heti avuksi, sen seurauksena kuvat ovat usein ylivalottuneita ja milloin mikäkin aiheuttaa typerän varjon taustalle. Tarkoille ja hyvin valottuneille kuville saa ilmeisesti siis sanoa heipat taas vähäksi aikaa. Jospa joskus pääsisin valokuvaus kurssille, se olisi kiva!

Viime aikoina olen kuluttanut paljon aikaa selaillen mitä ihanimpia diy- ideoita ja kun näin nämä perhoset koristamassa jonkun lastenhuoneen seinää, halusin samantapaiset ja heti! Googlesta nappasin kuvan ja piirsin sen läppärin läpi piirustuspaperille. Piirustuspaperilta leikkasin sen malliksi ja aloin piirtämään sen avulla perhosia kartongille. Leikkasin 4 isoa mustaa, 8 pientä mustaa, 3 valkoista ja 4 keltaista perhosta. Lopuksi laitoin vielä erivärisiä timantteja perhosten keskelle. Mielestäni nuo sopivat todella hyvin tuonne lastenhuoneen värimaailmaan ja ovathan nuo ihan söpöjä muutenkin♥ Aluksi suunnittelin laittavani nuo seinälle lentelemään mutta muistelin, että sinitarrasta jää inhottavan näköinen jälki seinään, joten laitoinkin nuo vaatekaapin oviin, siinä se ei haittaa vaikka vähän sotkuiseksi jäisikin. Mutta tosiaan olen täysin hurahtanut tähän askarteluun ja luulen, että täällä blogin puolella tullaan näkemään monia itsetehtyjä joulukoristeita sekä joululahjoja. Miltäs kuulostaa?

Mitä pidätte perhosista?