Mitä meillä osataan?

Hennille tuli viime viikon perjantaina (17pv) ikää mittariin 8 kuukautta. Päätin pyhittää tämän koko postauksen siis tälle pienelle neidille ja kertoa muunmuassa mitä kaikkea pieni neiti oikein osaa. Uusia taitoja ollaan opittu hurjaa vauhtia, pikemminkin rytinällä! Vielä reilu kuukausi sitten Henni oli pienen pieni mittarimato joka ei edes kierähtänyt ympäri selältä vatsalleen. Totta puhuen rupesin olla jo vähän huolissaan ja mietinkin onko Hennin kehityksessä jotain vikaa, Helmi kun oppi nämä asiat jo useita kuukausia aiemmin. Tuntemukset ja huoli osoittautui kuitenkin vääräksi.

Henni osaa juoda pullosta itse. Luulin, että tämä on ihan itsestään selvää tämän ikäisille pienokaisille muttei ilmeisesti ole, nimittäin lapsimessuilla, kun lykkäsin Hennille pullon kouraan eräs tuttuni päivitteli sitä miten ihmeessä Henni juo itse, kun hänen lapselleen täytyy juottaa se maito. Tässä kyllä taitaa pikemminkin olla kyse siitä, että tämän tuttuni lapsi on niin ovela ettei hän itse tahdo juoda koska tietää, että äiti sen sitten kuitenkin hänelle juottaa. Palvelu siis pelaa!

Nykyään Henni taitaa tämän kierimisen taidon. Tälläkin hetkellä Henni kierii lattialla ympäri, ympäri, ympäri ja välillä nousee itse istumaan ja sama jatkuu. Istumaan nouseminen on siis myös opittu ja täydellisesti se hoituukin!

Ryömiminen on jo ihan last season, tällä hetkellä mennään konttaus asennossa ja heijataan itseä edestakaisin. Muutama konttaus askelkin ollaan jo nähty. Karhukävely on myös hupaisaa, tai lähinnä se asento, liikkeelle pitäisi vielä päästä.

Seisomisen taidon Henni oppi tässä muutama päivä takaperin ja sen jälkeen koko ajan pyritään nousemaan ylöspäin. Tästä taidosta lapsi on enemmän innoissaan kuin äiti.
Henni kyllä nousee sujuvasti seisomaan tukea vasten mutta usein sieltä tullaan rytinällä alas. Jospa vuoraisin Hennin kuplamuoviin...

Kaikki mahdolliset tavarat mihin ei saisi koskea on nyt löydetty. Kuten antennipiuha, jalkalamput, kissan vesikuppi ja itse kissa. Henni on ottanut omakseen imurin roolin, joten jokainen pölypallo, kissan karva tai ruuan murunen on laitettava suuhun.

Henni on aina ollut syli-takiainen ja semmoinen herkkis. Nykyään tuntuu, että tämä herkkyys voimistuu päivä päivältä entisestään. Jos satutkin kävelemään tytön ohitse etkä huomaa häntä niin alkaa korvia raastava loukkaantumis itku. Oikeastaan jos edes lasket tytön sylistä lattialle niin alkaa korvia raastava loukkaantumis itku. Kylään, kun mennään niin ainut hyvä paikka on äidin sylissä ja auta armias jos joku uskaltaa sanoa sanankin Hennille tai vahingossa tuijottaa liian pitkään, Hennin maailma romahtaa totaalisesti. Minun pieni herkkis ♥♥

Tiukka täti

Muistan ainiaan sen, kun tutustuttiin Jeren kanssa ja mun nimi muuttui Neasta pikkumyyksi. "Koska oot niin pieni ja kiukkunen" Kiukkunen? No ehkä joskus mutta nykyään ainakin hyvin määrätietoinen ja johdonmukainen. Omasta luonteestani osaan kertoa sen verran, että itselleni on tärkeää tiettyjen asioiden tapahtuminen samaan aikaan, samalla tavalla. Perinteistä pidän kiinni kynsin ja hampain. Jos jokin asia muuttuu radikaalisti yllättäin, tuntuu kuin multa vedettäisiin matto jalkojen alta ja mätkähtäisin persuksilleni asfaltille.
Jos meidän lapset perii yhtään mun luonteenpiirteitä, pyrin turvaamaan heidän mielenrauhan sillä, että tiettyinä aikoina tapahtuu tietyt jutut ja muutoksista pyritään informoimaan ajoissa. Jos jotain luvataan siitä pidetään kiinni jos ei olla varmoja pystytäänkö lupausta pitämään, sitten ei luvata mitään. Tällä pyrin turvaamaan sen mielipahan mikä saattaa tulla, kun lupauksista tulee katteettomia lupauksia.

Haluan tai oikeastaan vaadin lapsilta hyviä käytöstapoja. Oli ne sitten omia tai vieraiden. Ruuasta kiitetään. Anteeksi pyydetään. Toisia ei kiusata. Muuta tuon ikäiseltä ei varmaan voikaan odottaa. Perus jutut kun on hallussa niin kaikki on hyvin!

Lapsen itku tai raivoaminen ei häiritse tai järisytä mun maailmaa. Se on normaalia ja lapsen kuuluu pitää ääntä ja näyttää tunteensa. Mutta on yksi asia mikä saa mun niska karvat pahasti pystyyn. Se kun hoidan kauppaostoksia ja näen sekä kuulen, kuinka ala-astelainen on heittäytynyt lattialle parkumaan kun hän tahtoo jotain. Ymmärrän, että pieni lapsi tekee niin mutten sitäkään hyväksy vaan vihellän pelin samantien poikki. Kerron ettei nyt osteta sitä uutta muumi dvd:tä ja lykkään vaunuja etenpäin, en jää sen kummemmin selittelemään, lohduttelemaan tai jossittelemaan.

Itse pidän vanhempia ihmisiä suuressa arvossa, joten arvatkaa vain alkoiko veri kiehumaan suonissa kun anoppini kertoi, että oli kävelyllä erään asiakkaansa kanssa joka on siis vanhempi rouva henkilö ja arviolta 2-4lk tyttö odotteli, että he saapuisivat kohdalle ja sitten tyttö hyppäsi vesilätäkköön niin, että mummon päälle roiskui kunnolla vettä. Tämän jälkeen tyttö naureskeli kavereidensa kanssa tapahtuneesta. Jos olisin itse ollut paikalla olisin mennyt pitämään tälle tytölle puhuttelun vanhempien ihmisten arvostuksesta ja siitä ettei noin tehdä oli siinä ketä tahansa!

Tietyissä asioissa pidän tiukat myös aika joustamattomat rajat mutta joissain asioissa löysään narua varmaan enemmän kuin muut vanhemmat. Esimerkiksi ulkona annan lapseni kiivetä puuhun, valvotusti tietysti. Mitä olen huomannut niin moni muu ei antaisi niin tehdä mutta Helmin motoriset taidot ovat ihan omaa luokkaansa varmasti juurikin sen takia, että ollaan annettu tytön kiipeillä ja rymytä. Kotona jos Helmin tekee mieli heitellä palloa niin en kiellä sitä. Tosin pallo vaihtuu rytättyyn sanomalehteen tai muuhun paperiin ettei mikään rikkoontuisi ja tätä 'palloa' heitellään omassa huoneessa. Itse olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee myös niitä rajumpia leikkejä missä juostaan, kiivetään, karjutaan ja riehutaan.

Jeren veljen pojasta tuli mielensäpahoittaja, kun oli kerran meillä yö hoidossa. Tämä poika pelasi xboxilla koko edellisen illan ja seuraavan aamun. Kehoitin tätä poikaa muutamaan kertaan ulos leikkimään muttei hän millään halunnut vaikka ulkona oli todella kiva ja lämmin kesä päivä. Päätin, että nyt riittää ja sammutin xboxin ja otin ohjaimet talteen. Poika ei silti suostunut lähteä ulos leikkimään vaan mökötti olohuoneen sohvalla. Tokaisin, että ei tässä ole kuin pari vaihtoehtoa joko hän istuu siinä sohvalla sitten niin kauan kun huvittaa tai sitten lähtee ulos mutta pelejä ei enää pelata, piste. Saan tuntea vielä tänä päivänäkin palavia katseita tältä pojalta mutta niin se vain on ettei meillä pelata konsoleita koko päiväisesti. Helmi esimerkiksi ei saa pelata niitä vielä ollenkaan (pitkään aikaan) koska en näe tarvetta sille.

Helmi kun on tuhma, leluja menee jäähy koriin ja niin menee tyttökin, joskus jopa muutamia kertoja päivässä. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siihen, että Helmi kokeilee rajojaan vaikkakin välillä uskomattoman hermoja raastavalla tyylillä mutta eihän Helmi muuten oppisi kuinka meillä toimitaan. Helmi kun on tuollainen rasavilli niin pidän vain positiivisena asiana tätä mun luonteenlujuutta ja halua toimia aina saman kaavan mukaan. Se on selvästi ollut pelkästään hyödyksi Helmille.

Sellainen äiti ja ihminen olen. Jeren suvussa olen saanut lempinimen tiukka täti

#Lapsistailaa

Blogit ja Instagramin on vallannut Ylen puoli seitsemän -ohjelman antama lapsistailaa haaste. Moni tähän on jo ryhtynyt joten nyt mäkin kannan korteni kekoon ja annoin Helmin stailata mut!

Kysyin Helmiltä haluaisiko hän valita äidille vaatteet tänään ja vastaus oli pitkä innostunut "juuu uuu" Helmi kävi hakemassa ripeästi prinsessa tuolin vaatekaapin eteen ja rupesi penkomaan. Luulin, että saisin päälleni jonkun värikkään hirvityksen tai vaihtoehtoisesti turkoosin pitsimekon ja verkkarit mutta Helmi valitsikin yllättävän hyvin vaatteet.

Ensimmäiseksi Helmi nappasi housu pinosta mustat housut joita pidän normaalistikin aika usein. Housujen kaveriksi sain pinkin neuleen. Kysyin Helmiltä saisiko äiti vielä jonkun topin? Vastaus tokaistiin kulmat kurtussa ja se oli ei. Salaa kuitenkin laitoin valkoisen topin tuonne alle, kun tuo neule kutiaa muuten ihoa vasten inhottavasti.
Kysyin myös Helmiltä saisiko äiti jotain koruja? Aikansa Helmi niitä katseli mutta äiti ei saanut ainuttakaan, kun taas itselleen Helmi olisi laittanut vaikka kaikki.

Pikkuneidin kampaukset

Helmi rakastaa hiustenlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää. Hiusten harjaamista, kampaamista, ponnareita, pantoja, söpöjä pinnejä, kiharoita, lettejä ja rusetteja.
Meillä aamuisin aamupalan jälkeen istutaan sohvalle lastenohjelmien ääreen ja samalla otetaan esille vaaleanpunainen laatikko josta paljastuu erilaisia suloisia hius härpäkkeitä joista sitten yhdessä valitaan mieluiset juuri tälle päivälle.

Helmin kampauksissa tärkeää on ensinnäkin saada se nopeasti valmiiksi koska pieni pää rupeaa herkästi pyörimään minne sattuu. Käytännöllisyys on myös yksi tärkeä tekijä, mitään hirveitä pinni virityksiä ei voida tehdä sillä ne ensinnäkin painaisi päänahkaa pipon alla eivätkä ne varmaan muutenkaan pysyisi varttia kauemmin hiuksissa. Niin ja onhan sen kampauksen oltava nätti, tärkeää sekin!
Kokosin tähän alle muutamia helppoja ja nopeita perus kampauksia mitä yleensä laitan Helmille.

Meidän pääsiäinen

Me vietettiin pääsiäistä rauhallisissa merkeissä mummolassa saunoen ja syöden itsemme ähkyyn asti hyvästä ruuasta. Ensimmäistä kertaa maistoin jopa lammasta, kun Jere kävi sitä ostamassa Humppilan kotipalvista. Oon kehitellyt sellaisen mielikuvan lampaan lihasta, että se maistuisi märälle villasukalle mutta päin vastoin, se olikin mureaa ja yllättävän hyvää!

Helmi ja Henni viihtyi mummolassa tosi hyvin. Ulkona pääsi potkimaan palloa ja juoksemaan vaaria karkuun. Illemmalla sitten sai mennä kylpyyn polskimaan ja lämmittelemään kuumaan puu saunaan. Suklaamuniakin oli enemmän kuin tarpeeksi.
Itsekin nautin aina näistä mummola vierailuista, kun saan nostaa jalat pöydälle ja vaihtaa pierukalsarit jalkaan, kun mummo ja vaari leikittää, hypyttää ja harmaantuu mun puolesta :D

Miten teidän pääsiäinen meni? :)

Mukavaa pitkäperjantaita!

Henni nukkuu päikkäreitä, kotona ei ole mitään sellaista remppailtavaa mitä voisin yksin tehdä, ulkonakin on kurja ilma piha leikkeihin joten tylsyys iski. Helmi sen sitten keksi, maalataan kasvoväreillä. Aika hieno sotamaalaus saatiinkin aikaan ja nyt odotellaan isiä töistä kotiin, jotta nähdään järkyttyneet, kauhistuneet ja huvittuneet ilmeet!

Mukavaa pitkäperjantaita teille♥

Nuku, nuku nurmilintu

Helmin nukuttaminen on ihan oma lajinsa. Se kävisi jo kuntourheilusta. Henni puolestaan on maailman helpoin nukutettava. Laitan tytön sänkyyn ja sinne se jää silmät kiinni. Helmi vaatii enemmän, paljon enemmän.

Puoli kahdeksan vien Helmin sänkyynsä. Kerron, että on yö ja yöllä nukutaan. Laulan hetken aikaa. Annan halit ja pusut. Toivotan hyvää yötä ja lähden huoneesta pois.

Palaan huoneeseen minuutin päästä, kun Helmi huutaa pissa hätää. Vien Helmin kylppäriin. Vessasta Helmi juoksee hiukset hulmuten naurun säestämänä meidän sängyn alle piiloon. Kömmin sinne perässä ja yritän hyssytellä ettei Henni sattuisi heräämään. Kannan Helmin takaisin omaan sänkyynsä ja toistan kaiken saman kuin edellisessä kohdassa ^

Helmi ei malta olla huoneessaan kuin ehkä minuutin pari. Tässä vaiheessa keksitään kaikki mahdolliset keinot jotta vältyttäisiin nukkumiselta. On nälkä ja tahdotaan jugurttia, pissa painaa rakkoa, kakkahätäkin vaivaa ja kurkkua kuivaa. Sängyn alta täytyy karkoittaa möröt pois, toisinaan myös 'naapurin kissa'
Vien tytön vielä viimeisen kerran pöntölle, keittiössä annan vesilasin josta juodaan vain huikan verran ja samalla kerron, että jugurttia saadaan aamulla, kun on sen aika. Jälleen kannan Helmin huoneeseensa ja sieltä alkaa kumpuamaan turhautuminen. Helmi itkee, potkii ja rimpuilee sylissä. Sen mitä saan selvää kirkumisesta niin Helmi huutaa "ei äiti nukkuu, ei aa-aa, EI"

Pian Helmi rauhoittuu, kun kerron, että kaikki muutkin nukkuvat. Helmi kyselee jokaisen tuntemansa ihmisen läpi ja varmistaa nukkuvatko he. Isi? Jerry? Juulia? Tädit? Elian? Mummi? Setä? Vaari? Kissa?  Onnu? Tuutu? Lumi? Seuraan perässä ja kerron "kyllä, Jerry nukkuu..."
Tämän jälkeen poistun huoneesta.

Hetken päästä ovella seisoo taas Helmi. Vaativampana. Hän kertoo ettei mene nukkumaan. Kannan sylissä kirkuvaa lasta ja lasken tytön sängylle. Peitto potkitaan sängystä pois ja sanotaan ettei tahdota sitä. Sanon Helmille, että nyt täytyy olla hiljaa kun muumitkin ovat kaikki nukkumassa, uni rauha on annettava!  Helmi rauhoittuu ja rupeaa nimeämään kaikki muumit jotka osaa vain kertoa. Niiskuneiti, pikkumyy, muumipeikko, mamma, pappa, nipsu, mörkö, hattivatti...

Toistan edellisiä kohtia yhä uudestaan, uudestaan ja uudestaan...

Puolentoista tunnin jälkeen ovella seisoo väsynyt, silmät punaisena karjuva lapsi joka EI aio mennä nukkumaan. Kannan Helmin jälleen kerran sänkyyn ja sanon painokkaasti, että Helmi ei saa maalata aamulla vesiväreillä jos ei ala heti kiltisti nukkumaan. Vastaukseksi saan kantapään leukaan.
Omasta kiukusta ja turhautumisesta huolimatta lupaan laulaa vielä yhden uni laulun ja rapsutella samalla selästä.

Vihdoin Helmi on nukahtanut. Siihen meni noin pari tuntia.
Helmi nukkuu hyvin yö unet mutta nukkumaan laittaminen on ollut tälläistä tuskaa kohta jo vuoden verran. Joskus on hyvä ilta ja Helmin nukuttaminen kestää puoli tuntia, joskus on taas todella huono ilta ja me valvotaan vielä puoli 6 aikaan aamulla.
Jerellä on joku ylempi voima mukana tässä nukuttamis hommassa. Jere saa Helmin nukahtamaan tunnin sisällä aina! Niin epäreilua...