Tiukka täti

Muistan ainiaan sen, kun tutustuttiin Jeren kanssa ja mun nimi muuttui Neasta pikkumyyksi. "Koska oot niin pieni ja kiukkunen" Kiukkunen? No ehkä joskus mutta nykyään ainakin hyvin määrätietoinen ja johdonmukainen. Omasta luonteestani osaan kertoa sen verran, että itselleni on tärkeää tiettyjen asioiden tapahtuminen samaan aikaan, samalla tavalla. Perinteistä pidän kiinni kynsin ja hampain. Jos jokin asia muuttuu radikaalisti yllättäin, tuntuu kuin multa vedettäisiin matto jalkojen alta ja mätkähtäisin persuksilleni asfaltille.
Jos meidän lapset perii yhtään mun luonteenpiirteitä, pyrin turvaamaan heidän mielenrauhan sillä, että tiettyinä aikoina tapahtuu tietyt jutut ja muutoksista pyritään informoimaan ajoissa. Jos jotain luvataan siitä pidetään kiinni jos ei olla varmoja pystytäänkö lupausta pitämään, sitten ei luvata mitään. Tällä pyrin turvaamaan sen mielipahan mikä saattaa tulla, kun lupauksista tulee katteettomia lupauksia.

Haluan tai oikeastaan vaadin lapsilta hyviä käytöstapoja. Oli ne sitten omia tai vieraiden. Ruuasta kiitetään. Anteeksi pyydetään. Toisia ei kiusata. Muuta tuon ikäiseltä ei varmaan voikaan odottaa. Perus jutut kun on hallussa niin kaikki on hyvin!

Lapsen itku tai raivoaminen ei häiritse tai järisytä mun maailmaa. Se on normaalia ja lapsen kuuluu pitää ääntä ja näyttää tunteensa. Mutta on yksi asia mikä saa mun niska karvat pahasti pystyyn. Se kun hoidan kauppaostoksia ja näen sekä kuulen, kuinka ala-astelainen on heittäytynyt lattialle parkumaan kun hän tahtoo jotain. Ymmärrän, että pieni lapsi tekee niin mutten sitäkään hyväksy vaan vihellän pelin samantien poikki. Kerron ettei nyt osteta sitä uutta muumi dvd:tä ja lykkään vaunuja etenpäin, en jää sen kummemmin selittelemään, lohduttelemaan tai jossittelemaan.

Itse pidän vanhempia ihmisiä suuressa arvossa, joten arvatkaa vain alkoiko veri kiehumaan suonissa kun anoppini kertoi, että oli kävelyllä erään asiakkaansa kanssa joka on siis vanhempi rouva henkilö ja arviolta 2-4lk tyttö odotteli, että he saapuisivat kohdalle ja sitten tyttö hyppäsi vesilätäkköön niin, että mummon päälle roiskui kunnolla vettä. Tämän jälkeen tyttö naureskeli kavereidensa kanssa tapahtuneesta. Jos olisin itse ollut paikalla olisin mennyt pitämään tälle tytölle puhuttelun vanhempien ihmisten arvostuksesta ja siitä ettei noin tehdä oli siinä ketä tahansa!

Tietyissä asioissa pidän tiukat myös aika joustamattomat rajat mutta joissain asioissa löysään narua varmaan enemmän kuin muut vanhemmat. Esimerkiksi ulkona annan lapseni kiivetä puuhun, valvotusti tietysti. Mitä olen huomannut niin moni muu ei antaisi niin tehdä mutta Helmin motoriset taidot ovat ihan omaa luokkaansa varmasti juurikin sen takia, että ollaan annettu tytön kiipeillä ja rymytä. Kotona jos Helmin tekee mieli heitellä palloa niin en kiellä sitä. Tosin pallo vaihtuu rytättyyn sanomalehteen tai muuhun paperiin ettei mikään rikkoontuisi ja tätä 'palloa' heitellään omassa huoneessa. Itse olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee myös niitä rajumpia leikkejä missä juostaan, kiivetään, karjutaan ja riehutaan.

Jeren veljen pojasta tuli mielensäpahoittaja, kun oli kerran meillä yö hoidossa. Tämä poika pelasi xboxilla koko edellisen illan ja seuraavan aamun. Kehoitin tätä poikaa muutamaan kertaan ulos leikkimään muttei hän millään halunnut vaikka ulkona oli todella kiva ja lämmin kesä päivä. Päätin, että nyt riittää ja sammutin xboxin ja otin ohjaimet talteen. Poika ei silti suostunut lähteä ulos leikkimään vaan mökötti olohuoneen sohvalla. Tokaisin, että ei tässä ole kuin pari vaihtoehtoa joko hän istuu siinä sohvalla sitten niin kauan kun huvittaa tai sitten lähtee ulos mutta pelejä ei enää pelata, piste. Saan tuntea vielä tänä päivänäkin palavia katseita tältä pojalta mutta niin se vain on ettei meillä pelata konsoleita koko päiväisesti. Helmi esimerkiksi ei saa pelata niitä vielä ollenkaan (pitkään aikaan) koska en näe tarvetta sille.

Helmi kun on tuhma, leluja menee jäähy koriin ja niin menee tyttökin, joskus jopa muutamia kertoja päivässä. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siihen, että Helmi kokeilee rajojaan vaikkakin välillä uskomattoman hermoja raastavalla tyylillä mutta eihän Helmi muuten oppisi kuinka meillä toimitaan. Helmi kun on tuollainen rasavilli niin pidän vain positiivisena asiana tätä mun luonteenlujuutta ja halua toimia aina saman kaavan mukaan. Se on selvästi ollut pelkästään hyödyksi Helmille.

Sellainen äiti ja ihminen olen. Jeren suvussa olen saanut lempinimen tiukka täti