Myy !

Ne ketkä instagramissa meidän touhuja seuraavat (nneacamilla) ovatkin varmaan jo huomanneet, että meille tuli joulukuussa uusi perheenjäsen. Päiviämme, toisinaan myös öitäkin ilahduttaa pienen pieni kissanpentu, Myy. Kauan me kerkisimme etsiäkin, lähes vuoden ajan vastattiin myynti ilmoituksiin hartaasti toivoen, että saataisiin pentu meille mutta aina jouduttiin pettymään. Joko kissat olivat varattuina tai olivat lähteneet jo uusiin koteihin. Pariin viime kuukauteen ei oltu enää edes etsitty, hautasimme koko ajatuksen toisesta kissasta, kunnes noin puolitoista kuukautta takaperin ovikello soi ja oven takana puuskutti pikkusiskoni, joka kertoi kuinka hänen kaverinsa äidillä olisi kissanpentuja ties kuinka monta ja jos vielä haluamme niin sieltä saisimme pennun. Siis jestas!

Eräänä lauantai iltana Jere tuli kotiin ja raotti takkinsa povaria, ensin sieltä kurkisti pienet harmaat korvat ja sen jälkeen kaksi silmää tapittivat meitä aristellen. Tytöt olivat arvatenkin aivan haltioissaan, kukapa ei olisi kun tuota miniä katsoo. Kissa puolestaan oli varuillaan, eikä niinkään hakeutunut tyttöjen seuraan. Jere pyrki valitsemaan tarkoituksella kaikkein arimman oloisen, jotta meidän vanha kissa herra sietäisi sitä edes vähän. Mutta alku kankeudesta, kun Myy pääsi eroon niin siitä kuoriutuikin oikein leikkisä, huomionhakuinen, läheisyyden kaipuinen (toisinaan myös hermoja raastava varpaiden pureskelija) pikku katti. Osuvasti Helmi antoikin sille nimen Myy!