maanantai 2. tammikuuta 2017

STRESSI SULKI POIS ÄITIYDEN


Huutamista siitä, kun lapsi tiputtaa ruokalautasensa lattialle tai haarukasta tippuu makaroonilaatikkoa mekolle. Hermojen kiristelyä sen vuoksi, kun lapsi vänkää aamulla vastaan valitsemieni vaatteiden vuoksi. Hikoilua ja stressaamista kerkiänkö viedä lapset päiväkotiin ja ajaa vielä ajoissa kouluun. Termarikin meni rikki ja valutti kahvit auton penkille eräänä aamuna. 

Kellon lähestyessä iltaa pitäisi tehdä ruokaa, viihdyttää lapsia ja tehdä kahden tutkinnon kotiin jääneitä tehtäviä, parisuhdekin olisi olemassa ja kaipaisi ehkä huolenpitoa. Bloggaaminen jyskyttää takaraivossa muistutuksena siitä, etten ole pariin päivään kirjoitellut. Rakas harrastus muuttui piinaksi, haaveammattin opiskelu pakolliseksi velvoitteeksi ja lapsien kanssa vietetty yhteinen aika suoritteeksi. Pyrin pitämään kaikesta kuitenkin kiinni ja sen seurauksena lapset olivat ne jotka kärsivät tästä eniten. "Äiti ei nyt kerkeä".. Yöunet riippuivat melatoniinista ja niidenkin avulla nukuin noin viiden tunnin yöunia. 

En ikinä olisi uskonut olevani se äiti, jolle lapset ovat tärkeysjärjestyksessä vasta se toinen. Aina vaikka oli mitä tai kuinka paljon stressiä niin mikään, varsinkaan sosiaalinenmedia ei korvannut lasten kanssa vietettyä aikaa. Lopulta huomasin käyttäväni enimmäkseen sanoja "odota" "ihan kohta" tai "äiti ei nyt kerkeä, pyydä isiltä". Lahjoin usein myös lapset Netflixillä, jotta sain itse nukuttua päikkärit elokuvan aikana. Mieheni jossain vaiheessa totesi, että nyt on otettava aikalisä ja mietittävä mitä asioita karsitaan. Olihan se selvää, hukuin väsymykseen ja stressiin.

Itsensä syyttelyllä ei pitkälle kuitenkaan pääse, sitä vain kaivaa omaa kuoppaansa syvemmälle. Täydellisyyden tavoittelu joka asian suhteen vie voimavarat, kun keskivertokin oikeasti riittää! Päätin pistää blogin tauolle ja samalla jätin toisen kouluni opinnot vähemmälle. Parin kuukauden tauko teki tehtävänsä ja nyt puhtia löytyy taas enemmän kaiken suhteen, myös tänne blogin puolelle

22 kommenttia:

  1. Parasta on, että tiedostaa huonosti olevat asiat, ja myöntää itselleen ettei kannata jatkaa huonoa tietä. Silloin niitä vaikeita asioita voi työstää oikeaan suuntaan. Tervetuloa takaisin muru 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri, se loputon tsemppaaminen ja itsensä rutistaminen ei loppujen lopuksi hyödytä mitään. Välillä on hyvä katsoa asioita vähän kauempaa. Ja kiitos, kyllä tätä hetken jo on odotettu <3

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta, täälläkin palailtiin juuri blogitauolta. Mukavaa vuotta 2017! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä ottaa aikaa itselleen ja perheelleen. Uudetvuodet sinnekin! <3

      Poista
  3. Olenkin käynyt täällä kurkkimassa ja miettinyt mitä teille kuuluu! <3 Joskus se vaan on niin että arki vie mennessään. Hyvä, että osasitte ottaa "time-out:in". Joskus pitää ottaa asioihin etäisyyttä jotta tietää mihin jatkossa haluaa keskittyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää meille kuuluu, varsinkin nyt kun löysi taas sen kultaisen keskitien ❤ Hyvää uuttavuotta teidän perheelle!

      Poista
  4. Uusi vuosi ja uudet kujeet! <3

    Tuo on kovin tuttua... joskus isoäitini sanoi viisaat sanat " me ihmiset teemme itsellemme kiireen ja stressin ". Toki helpommin sanottu kuin tehty mutta pienistä asioista ne muutokset tulevat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä täyttä totta tuo isoäitisi lause! Mutta niinkuin sanoit:uusi vuosi ja uudet kujeet ☺❤

      Poista
  5. Kuulostaa tutulta, liikaa hommia ja pyrkii täydellisyyteen.. mietin juuri haukkasinko liian ison palan kun päätin jatkaa opintoja kotiäitiyden ohessa, noh aika näyttää.. Hienoa kuitenkin kuulla, että sielä jaksellaan jo paremmin!<3 Hyvin usein asioiden karsiminen ja pieni breikki tekevät tehtävänsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata ottaa liikaa hommia samanaikaisesti,mieluummin tekee vähän hitaammalla temmolla mutta siten aikaa jää kaikkeen muuhunkin. Tsemppiä sinne opintojen pariin ♡

      Poista
  6. Hyvä kun havahduit tilanteeseen!!ja ihana kuulla taas susta♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että täällä on jotkut odotelleet ♡

      Poista
  7. Mä käytän kans koko ajan noita sanoja "oota hetki", "nyt en ehi", jnejnejne ja voi että välillä vaan voisin romahtaa lattialle noiden muksujen kaa itkemään. Esikoinen 3 v ja vauva syntyi marraskuussa 2016... jatkan kolmatta vuotta metsäinssin opintoja ja mies on milloin koulussa milloin töissä. Välillä musta tuntuu etten kestä enää yhtään lattialle heitettyä lelua. Onneks vauva on helppo. Onneks mies ei oo KOKO AJAN töissä, koulu antaa onneks enemmän vapaa-aikaa kuin työelämä. Kun vielä sais omankin koulun suoritettua kunnialla. Tsemppiä sulle Nea! Muistatkohan mua vielä ?:) T. Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stressiä pukkaa sielläkin siis. Ei se helppoa ole sovittaa lapsiarki, opiskelut ja kaikki muu mitä elämään nyt kuuluukaan. Tsempit sinne myös ♡ Ja muistan kyllä sinut :)

      Poista
  8. Vahvuutta on myöntää, että ei jaksa ja apua saa pyytää/tarvita. Me suomalaiset ollaan Sitkeitä Sissejä ja mennään hampaat irvessä omin voimin läpi vaikka harmaasta kivestä. Mutta ei sen tarvitsisi olla niin. Harmaasta kivestä pääsee eroon mukavammin, kun myöntää itselleen, että apu voisi olla tarpeen ja ottaa vastaan tarjottua apua. Tämän olen ihan itse kantapään kautta oppinut :).

    Olet kyllä ihan super, kun kahta tutkintoa jaksat suorittaa lasten ohella. Hatun nosto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se siinä varmastikin on, kun oletus on että pitäisi jaksaa ja apua on hankala pyytää saatika ottaa vastaan. Onneksi sitä tajusi oman sietokykynsä ja osasi ottaa paussin oikeaan aikaan. Nyt jaksaa taas paremmin kaikkea ja aivan uudella puhdilla :) Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...