Kaksplus.fi

torstai 7. huhtikuuta 2016

Lapsen käsitys ystävyydestä

Jouduin hieman hämmentävään tilanteeseen tänään illalla. Tai sanotaanko, että se tilanne itsessään ei ollut mitenkään hämmentävä varmasti monellekaan, mutta se miten itse reagoin siihen sai jälkikäteen itselleni sellaisen olon, että miksi pidin sitä jotenkin kummallisena tai outona.

Lähtökohta oli siis se, että laitoin lapsia yö-unille nukkumaan. Silitin esikoiseni hiuksia kunnes hän otti merkitsevän katseen. Kysyin että mitä on mielen päällä? "Sisko on minun hyvä ystävä" Hymyilin ja vastasin, että tietenkin on, pikkusisko on sinun siskosi. Helmi jatkoi tyynesti luettelemista ketkä kaikki ovat hänen hyviä ystäviään ja siihen naurahdin "jaahas, onko vastapäisen talon poikakin sinulle sitten hyvä ystävä?" Tässä kohtaa hämmennyin sillä Helmi nojasi käsivarteensa ja sanoi että juu, tietysti on, kaikki lapset ovat minulle hyviä ystäviä, miksi ei olisi? Kaikkien kanssa pitää leikkiä ja minä tykkään leikkiä kavereideni kanssa..


Jäin miettimään tätä, sillä miten hieman alle neljä vuotias on noin puhdas tuntoinen ja hyvä tahtoinen. Missä vaiheessa ihminen menettää tällaiset arvot? Olen muutamat kerrat joutunut ikävään tilanteeseen, kun olen hakenut Helmiä päiväkodista, hoitajat ovat kertoneet kuinka Helmi on ottanut tovereidensa kanssa yhteen hiekkaämpärin vuoksi tai kuinka Helmi oli tussilla piirtänyt toisen paitaan raitoja. Näistä huolimatta Helmi jaksaa aina kertoa kuinka ikävöi päiväkoti kavereitaan tai kysyy silmät tuikkien voisiko Olga tai Viivi tulla meille leikkimään iltapäivällä. Ei niitä riitoja enää muistella sen anteeksi pyynnön jälkeen.


Aikuisten elämässä kaikki on sitten täysin päinvastaista. Eripurien jälkeen tai jopa ilman sellaisiakin ystävyys suhteet vaan jäävät, kylmenevät ja loppuvat aikanaan. Mihin jäi se lapsen omainen hyväksyttävyys? Ennakkoluuloista puhumattakaan! Itse pidän itseäni hyvin suvaitsevaisena ja pyrin tutustumaan ihmiseen itseensä huhupuheista välittämättä. Mutta silti ne muiden kertomat tarinat tai itse luomani mielikuvat tykyttävät siellä takaraivossa. Tai jos kerran olen kohdannut ikävän ystävyys suhteen niin sitä suhtautuu seuraaviin hieman varauksella, vaikkei olisi syytäkään siihen. Tämä Helmin niin vilpitön kommentti sai ainakin itseni tajuamaan sekä miettimään monia asioita tällä saralla.

16 kommenttia:

  1. Hyvä postaus.♥
    Olisi kyllä mahtavaa jos tuo lasten aitous ja avoimuus säilyisi ihan jokaisella. Ennakkoluuloista on vaikea päästä eroon. Jos minulle kerrotaan paljon jostakin ihmisestä pelkkää huonoa, niin kyllähän siinä jokin kuva muodostuu. Koitan kuitenkin aina kumota ne mielestäni ja suhtautua avoimin mielin uusiin ihmisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi ♡ Se on kumma miten joidenkin toisten sanat saattavat myrkyttää oman mielen ja vaikka yrittäisi työntää ne mielipiteet syrjään niin ne on mörkönä siellä kaapissa silti. Pitäisi oppia olemaan ennakkoluulottomampi!

      Poista
  2. Lapset ovat niin ihanan hyvätahtoisia. <3 Meilläkin ollaan ihmetelty sinisilmäisenä ystävyysasiaa ja olen joutunut selittämään mikä on "paras ystävä" - sillä tätä konseptia meillä ei oikein haluttu ymmärtää. Kaikki on kuulemma "hyviä ystäviä", mutta silti joku puistossa oli puhunut "parhaasta ystävästä". Mieti jos aikuisetkin laittaisi vaan kaikki tuttavat ja ystävät samalle viivalle eikä toisiaan ns. "paremmuusjärjestykseen"?! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat kyllä ♡ Sepä olisikin jos aikuiset ottaisivat mallia lapsista, joissain tilanteissa olisi syytäkin.

      Poista
  3. Oon sitä mieltä, että lapsilta ois paljon opittavaa meillä aikuisilla. He ovat niin viattomia, avoimia ja hyväksyviä ! Ihana kirjoitus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä sun kanssa! Kiitos ihanasta kommentistasi ♡

      Poista
  4. Lapset on kyllä niin aitoja ja ihania <3 hyvä postaus!

    VastaaPoista
  5. Just näin! ala-aateella jo piti olla jonkun paraskaveri vaikka eskarissa vielä oltiin kaikkien kavereita niin eskareitten kuin niiden pienempien. Silloin kun laitettiin facebookiin ekat kuvat meistä - musta ja miehestä- sain useammalta kaverilta viestiä että et kai oo siihen menny sekaantuun ja oothan nyt varovainen sen kanssa - hyvin sekaannuin enkä ollut varovainenkaan ja nyt meillä on oma perhe :) ja pienetlapset on kyllä sellasia jotka sulattaa paatuneimmatkin äkäset naapurit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tuon itsekin, sitä oli jotenkin pakko olla se yksi tietty paraskaveri. Sitten jos tuli riitaa sen ekan kanssa niin napattiin joku toinen parhaaksi kaveriksi :D Oho oottepas saaneet inhottavaa kommenttia, mutta onneksi loppu oli onnellinen :)

      Poista
  6. Voi ihana pieni ♥ Meidän Aku on myös semmoinen kaikkien kaveri, menee puhumaan ventovieraillekkin lapsille ja yleensä saakin vastakaikua. Pienempänä varsinkin aina kun mentiin puistoon yms. jos sielä oli joku lapsi Aku hihkui innoissaan "kato äiti, ystäviä!" Eli lapsi kuin lapsi oli (ainakin potentiaalinen) ystävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sielläkin yksi sosiaalinen kaikille höpöttelijä ♡

      Poista
  7. voi miten ihana kommentti tuli teidän neidiltä<3
    Olis se vaan tosi hienoa,jos me aikuiset pystyttäis yhtä avoimesti suhtautumaan toisiimme. Ja tuokin,että pystyis unohtaa heti kaiken kun on anteeksi pyydetty/annettu.
    Ihanaa viikonloppua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmin kommentti sai kyllä miettimään, ihanan vilpitön se oli ♡ Mielestäni kaikkea ei kuulukkaan antaa anteeksi mutta joissain tilanteissa olisi suotavaa oppia joustamaan.

      Poista
  8. Ihana teksti <3 Lapsen vilpittömyys on jotain niin ihanaa. Silti tässäkin hetkessä kun meillä asuu taapero tunnen kamalan riipaisevan tunteen aina kun Lilian kertoo, että joku töni tai vei lelun kädestä päiväkodissa, vaikka tiedän että neiti on luultavasti antanut samalla mitalla tai ollut jopa itse riidan aiheuttaja. En halua edes tietää miltä minusta tuntuu sitten, kun oikeasti omalla lapsella huolet painaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Noi ovat kyllä aina vaikeita tilanteita, varsinkin jos ei itse näe että miten se tilanne on alkanut ja miten se on edennyt. Toivottavasti ei tulisi ikinä vastaan sellaisia tilanteita missä oikeasti sattuu tai tuntuu pahalta :(

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...