Meidän tytöillä on sen verran pieni ikäero, että eripuraa syntyy nykyisin jopa hyvin pienistä asioista. Esikoinen on neljä vuotias joka taitaa satuilun taidon ja puolestaan kaksi vuotias kuopus on tullut siihen ikään missä oman tahtomisen ja ilmaisun taidot on hoksattu. Riitaa syntyy leikeistä ja eritoten niiden rikkomisesta. Kuka otti milloinkin toiselta tärkeän lelun leikistä ja kumpi otti arvaamatta ämpärin hiekkalaatikolla kädestä. Nämä ovat niitä pieniä eripuria, jotka on helppo selvittää kuuntelemalla molempia lapsia ja sen pohjalta ratkaista asia.
On tullut kuitenkin vastaan yksi asia missä tunnen olevani toisinaan jopa hieman "kädetön". Esikoinen on kerran tullut itkien luokseni ja sanonut siskonsa purevan tätä kädestä. Asia oli sillä selvä, jos kerran käsi helotti punaisena ja lapsi tosiaan kyynelehti ja valitti jomotusta. Pian tuli toinen ja kolmaskin kerta kohdalle. Tämän myötä neljäs ja viideskin. Torun tietysti kuopusta mutta jälkikäteen aloin miettiä, torunko turhaan. Kieltämisen yhteydessä kuopus on toisinaan hämmentyneen ja surullisen näköinen, syyttömän oloinen. Tämän vuoksi olen pohtinut onko tuo Helmin kertoma pureminen edes totta vai vaan hyvä syy saada siskolle pahamieli. Esikoinen osaa velmuilla ja hän osaa tehdä myös kiusaa. Hän luulee tietävänsä myös kepulikonstit miten saada syytökset pikkusiskon harteille, vaikka itse olisi ollut tihutöiden tekijänä.
Mistä sitä voi aina täydellä varmuudella tietää onko syytökset oikeutettuja, onko lapsi oikeasti tehnyt asiaa josta häntä kyseisellä hetkellä syytetään. Varsinkaan puremistilanteeseen ei voi olla puuttumatta mutta ei ole oikein toruakaan ilman syytä. Onko nämä niitä asioita joita pikkusisaret vaan joutuvat kestämään. Ei mielestäni kovin reilua. Tietysti pyrimme selvittämään asiat aina perinpohjaisesti mutta esimerkiksi kiireen keskellä sitä ei aina ehdi tai edes ymmärrä paneutua asiaan kunnolla ja näin syntyy varmasti niitä aiheettomia toruja.
Yrittääkö teillä vanhempi lapsi sysätä syyt pienemmän niskoille tai puolestaan huijaa esimerkiksi leluvarkaudesta tai vastaavanlaisesti tästä puremisesta?
Tyttöjen vaatteet
Tunikat: SILVERJUNGLE (saatu)
Sukkikset: H&M
Evelyn koittaa sysätä aika usein Emilyn niskoille kaiken, mutta onneksi on vielä niin pieni, että valehtelu ei kovin helposti onnistu kun alan kyselemään mitä tilanteessa oikeasti on tapahtunut.
VastaaPoistaItse ainakin uskon, että tuo on ihan normaalia, vaikka pahaltahan se varmasti tuntuu komentaa toista, jos ei ole edes tehnyt mitään.
Meillä Emilykin on oppinut jalon taidon ja kun ovat Even kanssa leikkihuoneessa, saattaa yhtäkkiä alkaa itkemään ja katsoo siskoa syyttävästi. Kun kysyn Eveltä mitä tapahtui niin neiti vastaa, että siskolla jäi sormet leikkikeittiön mikron oven väliin. Ja olen nähnyt kyseisen tilanteen itsekkin :D Kyllä ne pienemmätkin siis osaa :D
Äh, mikä tilanne. Minä en ole ollenkaan edes tajunnut ajatella että meilläkin voisi olla asiat noin. Toinen voisikin olla syytön kun toinen tulee itkemään esimerkiksi viedyn lelun perään. (jota siis tapahtuu vähintään monta kertaa tunnissa) Apua. Osaakohan pienet lapset juonitella tuolla tavalla? Täysin mahdollista siis, mutta haluaisin uskoa lasten hyväntahtoisuuteen. <3
VastaaPoistaMeillä ei vielä pikkuveljeä syytetä mistään, kun poika on vasta 4kk ikäinen. Mutta kädetön olo on mullakin 4v esikoisen valehtelun suhteen. Aina en ole varma onko juttu totta vai keksitty, niin on vaikeaa tietää pitäisikö torua vai ei. Me painotetaan tytölle, että valehtelu on väärin ja toivotaan, että kyseessä on vain joku vaihe.
VastaaPoistaVaikea tilanne kyllä!
Lumi ei syytä vielä siskoa, mutta jos itse vaikka tönäisee Siraa sanoo usein "en se minä ollut vaan tämä minun käteni" :D
VastaaPoista