torstai 11. joulukuuta 2014

Huoli Pienestä

Tänään on ollut yksi mun elämän raskaimmista päivistä ja voin huokasta helpotuksesta että se on nyt ohi! Tänään päivällä käveltiin kauppaan ja saatettiin samalla Helmin mummia bussi pysäkille. Matkan varrella on sellainen tiilistä rakennettu kiveke joka on noin 50-60 cm korkea ja Helmi tykkää aina kävellä sitä pitkin. Mummi käveli koko ajan Helmin vierellä varmistaen ettei tyttö tipahda mutta hetkeksi huomio herpaantui muualle ja sieltä Helmi putosi takaraivolleen asfalttiin. Se kolahdus joka kuului pään iskusta oli kuin tölkkejä oltaisiin rutattu kasaan. Helmi oli hetken täysin hiljaa ja sitten alkoi armoton huuto. Olin aivan varma että kallo murtui, vähintäänkin!
Kaappasin Helmin syliini ja anopin kanssa varmistettiin ettei pipon läpi tule verta, ei kuitenkaan uskallettu ottaa pipoa pois päästä jos kallo olisikin palasina niin pipo tukisi sitä ainakin jonkin verran. Terveyskeskukseen oli parinsadan metrin matka ja sinne lähdettiinkin kiireellisesti!
Lääkäri tutki Helmin ja sanoi tytön olevan näillä näkymin kunnossa mutta koska tapahtuneesta oli vain vartti niin varmuutta aivoverenvuodosta tai muusta ei kuitenkaan ollut joten saatiin lähete jorviin.

Jorvissa Helmiä tutki 2 sairaanhoitajaa ja lopulta myös kirurgi kutsuttiin paikalle. 
Mä en pysty vieläkään käsittää kuinka uskomattoman hyvä tuuri meille kävi kun selvittiin pelkällä kuhmulla! Siis yhdellä pienen pienellä kuhmulla! Aivoverenvuotoa, kallonmurtumaa tai mitään kallonsirpaleita ei löytynyt ja aivotärähdyskin on kuulemma epätodennäköistä koska Helmi oli niin reipas koko ajan. Ja vaikka aivotärähdys olisikin niin se ei kuulemma vaarallista ole joten päästiin kotiin. Yöllä täytyy varmuuden vuoksi käydä Helmiä parit kerrat herättelemässä.


Tuli kyllä herättyä siihen että elämä voi olla niin pienistä asioista kiinni! En varmaan ikinä aiemmin elämässä ole kokenut näin suurta huolta ja paniikkia mitä koin tänään kun mietin tuon oman pikkuisen tilaa. Helmi se kuitenkin jaksoi olla niin reipas koko ajan ja antoi kaikkien tutkia ja ronkkiaHelmillä oli suojelusenkeli matkassa

18 kommenttia:

  1. HUI kamala!!! Onni onnettomuudessa!!! =o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan onni matkassa! Ja oli muuten viimeinen kerta kun Helmi kävelee sitä 'muuria' pitkin tai millään vastaavalla koska näköjään koskaan ei voi tietää mitä saattaa tapahtua vaikka kuinka yrittäisi suojella :(

      Poista
  2. Ai kamala!! Noi tilanteet on niin hirveitä!!:(
    Helmillä oli tosiaan suojelusenkeleitä mukana <3
    Terv. Kirjautumaton Cindderella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Helmilläkään kun ei sanavarasto vielä riitä kertomaan että miltä nyt tuntuu jne niin musta tuntuu vieläkin pahalta vaikka moni on sanonut että selvittiin vain säikähdyksellä. :/

      Poista
  3. Voi raukkaa :( Onneksi ei sattunut pahasti ja suojelusenkeli oli matkassa! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ei käynyt pahemmin! Ihmettelen kyllä miten on mahdollista et vaan kuhmu tuli mut onneksi näin!

      Poista
    2. No sanos muuta! Tutun pojalle kävi vähän huonommin kun tippu sohvalta. Aivoverenvuoto ja useemmissa leikkauksissa. Nyt pään sisällä jonkin näkönen putki joka näkyy otsassa ihon alla :(

      Luojan kiitos teillä kävi parempi tuuri.

      Poista
    3. Eikä! Ihan hirvee juttu :o Noikin tilanteet on usein niin arki päiväisiä ettei sitä osaa koko ajan olla varomassa. Lapset kiipeilee ja koheltaa niin hirveen paljon...

      Poista
    4. Niin on :( Ja varsinkin siinä iässä kub aletaan kiipeilemään. Onneks Helmi selvis ilman pahempia haavereita!

      Poista
  4. Hui varmasti oli pelottavaa! Onneksi tytär on yhtä veijari kuin äitinsä ja selvittiin säikähdyksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se. Nyt Helmi on sit kuitenkin ihan oma ittensä eikä pahemmin varo mitään :D

      Poista
  5. Hui kamalaa, onneksi ei pahemmin käynyt.
    Victoria on oppinut pari kolme viikoa sitten seisomaan tukea vasten ja eilen kaadutiinkin pariin kertaan taas niin että pää kopsahti lattiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ei käynyt! Se kirurgi sanoi mulle et lapsilla on onneks niin paljon joustavampi pää kuin mitä aikuisilla on niin ne kestää iskuja ja pauketta paremmin :D
      Muistan kun Helmikin oppi seisomaan ja pamautteli päätään niin sai olla sydän kurkussa jatkuvasti..

      Poista
  6. Hui kamala!!! Onneks oli suojelusenkeli matkassa mukana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä <3 Huomaa kyllä et Helmi itseasiassa pelkää vähän kaatumista nytten.. Tänään se muksahti mahalleen ja viel tosi pehmeesti mutta silti tuli huuto. Eilen mummolassa oli kuulemma horjahtanut tuolilla vähän muttei ollut kaatunut kuitenkaan mutta oli sitä säikähtäny ihan hirveesti ja alkanut itkemään. Julmaa ehkä sanoa näin mut mun mielestä parempi tälleen et on vähän herkillä ton kaatumisen kans, luulis ainakin ettei nyt ihan kaikkia temppuiluja enään yritä :D

      Poista
  7. Hui kamala... näistä kun saa joskus lukea niitä surullisia kertomuksia. Onneksi selvisitte säikähdyksellä, mutta äitinä uskon kuinka tuollainen järkyttää! :`(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi säikäytti meidät kyllä pahemman kerran :/ Näistä tosiaan saa lukea ja kuulla monesti kaikkea huonoa joten saa olla niin kiitollinen että selvittiin vain säikähdyksellä!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...