I love me messut

Eilen tuli käytyä I love me messuilla ja omasta puolestani voin sanoa, että kivaa oli ja messut oli kaikin puolin muutenkin onnistuneet. Jalat ja selkä muistuttavat eilisestä armottomalla jomotuksellaan, tulihan sitä käveltyä ja seistyä kuitenkin useamman tunnin. Messuilla oli niin paljon nähtävää ja koettavaa, etten muistanut kuvia ottaa oikeastaan ollenkaan, vaikka kamera kaulassa kävelinkin. Mutta joskus näinkin päin, oli nimittäin mukavaa vain kävellä ja tosissaan tutkia kaikkia ihania juttuja, kuin puolestaan suunnitella sitä missä kulmassa kannattaisi napata tällä kertaa kuva rasvapurkista. Pistin merkille myös sen etten tuska hikoillut kertaakaan, kädet olivat vapaat eivätkä hauikset huutaneet voimattomuutta, sain juoda kahvin extra kuumana ja kaiken lisäksi kokonaisena enkä vain niitä liruja mitä kuppiin normaalisti tuppaa jäämään, kun kuppi kaadetaan pöydälle, en joutunut pyydellä anteeksi sitä kun pienet kädet ovat liian ehtiväisiä, en kertaakaan juossut tukka hulmuten vessaan peläten sitä, että kohta isomalla tytöllä lorisee housuun, en myöskään kuullut ainuttakaan kertaa sanoja tyhmää tai tylsää. Nämä olivatkin ensimmäiset messuni ilman lapsia, julmaa tai ei niin ehkäpä juuri sen vuoksi tästä jäi niin hyvä fiilis. Sai rauhassa vaan katsella! Ihanaa ♥ Niille jotka eivät tiedä niin messuilla oli paljon erilaisia ständejä, joissa oli esillä kosmetiikkaa, urheiluravinteita ja tarvikkeita, koruja, vaatteita, kauneuteen ja terveyteen liittyviä tuotteita sekä hoitoja, oikeastaan tuolta pystyi bongaamaan lähes kaikkea mitä vaan kuvitella saattoi.

Itse en ostanut messuilta muuta kuin muutamat meikit Essencen pisteeltä. Olen lukenut näistä paljon ja moni onkin sanonut, että nämä olisivat halvan hintansa puolesta myös oikeasti hyviä meikkejä, joten olihan näitä sitten otettava testiin! Mutta vaikka meikit olisivatkin täysi huti niin nämä oli sen verran halpoja, ettei se kukkarossa pahalta tuntuisi.

Luomiväri paletti alle 5e / Huulipuna 2.50e / Eyeliner 1.25e

Olitteko te messuilemassa?

Äidin toive -kutsuvieras ensi-ilta

Sain blogin kautta kutsun Äidin toive elokuvan kutsuvieraiden ensi-iltaan. Ajattelin tosissani vielä eilen, että tulen kirjoittamaan illan fiiliksistä blogin puolelle, kunhan pääsen Helsingistä kotiin. Kotona olin kuitenkin vasta 12 jälkeen yöllä ja vaikka olinkin aivan täpinöissäni illasta niin tee kupin jälkeen sänky vei voiton.

Itse elokuva oli hyvin koskettava, ensimmäiset kyyneleet valuivat pitkin poskia jo 10 minuuttia elokuvan alkamisen jälkeen. Elokuva kertoo 10 erilaisesta äidistä, täysin erilaisista elämistä ja niiden lähtökohdista mutta kaikilla heillä yhteistä on äitiys. Koskettavia tarinoita, onnea ja epäonnea, traagisia tapahtumia, äidin huolta ja rakkautta. Tuli jälleen todistettua, että äidin rakkaus on maailman isoin ja vahvin asia, mitä äiti ei lapsensa puolesta tekisi. Elokuva antoi myös uutta perspektiiviä omaan elämään.
Äidin toive saa oikean ensi-iltansa tänään ja suosittelen koko sydämestäni katsomaan kyseisen elokuvan♥

Juuri ennen lähtöä iski vaate kriisi, en ollut katsonut mitään valmiiksi, olin vain rakennellut koko aamupäivän leegoilla ja väritellyt Helmin kanssa värityskirjoja. Päädyin lopulta rentoon asuun, farkkuihin, mustaan sifonkiseen paitaan ja kiilakorkoihin. Myönnetään että paremminkin olisin voinut pukeutua, ainakin omaan silmään tunnelma oli tuolla hyvin ylellinen.

Tutustuin illan aikana paremmin kahteen upeaan naiseen, molemmat heistä ovat tuoreita äitejä♥

Elokuva loppui ja lavalle kutsuttiin ryhmä naisia. En voinut uskoa näkemääni, olin juuri itkenyt näiden naisten tarinoiden vuoksi, joita katselin hetki sitten valkokankaalta ja nyt suurin osa näistä naisista seisoi edessäni. Aivan mieletöntä, että he ovat matkustaneet tänne Suomeen elokuvan vuoksi, vaikka asuvatkin ympäri maailmaa. Kerrassaan upea ilta!

Aiotteko mennä katsomaan kyseisen elokuvan?

Pieni sisustaja

Helmi keksi taas oivan askartelu idean. Alunperin meidän piti kerätä kasveja ja kukkia, kuivata ne ja luoda niistä pieni lehtinen. Helmi ei moisesta innostunutkaan mutta sen sijaan Helmi ehdotti, että jos voitaisiin tehdä taulu johon tulee punaisia, sinisiä, vihreitä, keltaisia, pinkkejä ja liiloja lehtiä. Ei kyllä nyt löydetty lehtiä jokaisessa sateenkaaren värissä mutta Helmille kelpasi nuo vähän ruskeammatkin lehdet. Ei maltettu alkaa prässäilemään lehtiä, joten föönillä kuivateltiin niitä ja sen jälkeen Helmi sommitteli lehdet valkoiselle kartongille, äiti rullasi kontaktimuovin yli ja valmis!

Kyllä Helmiltä tuota sisustus silmää tuntuu löytyvän, nimittäin taulun paikaksi tyttö valitsi olohuoneen hyllyn ja siihen se kieltämättä sopii erittäin hyvin♥

Mahtava irtiotto!

Meillä oli eilen mielettömän mahtava ilta! Tyttöjen mummi ja vaari tulivat meille tyttöjen seuraksi ja me lähdettiin Jeren kanssa viettämään kahdenkeskistä aikaa Helsingin Hartwall areenalle, Elashow:hun. Odotukset oli korkealla tottakai, oltiinhan me ehditty tätä spekuloida jo helmikuusta asti, kun liput ostettiin. Mutta kuten aiemmin sanoinkin niin keikka oli ihan huippu, kaikki lemppari biisit Fintelligens ajoiltakin kuultiin ja vieläkin ne saavat veren kohisemaan ihon alla! Tunteita herättävä ilta♥
Vieressäni istui kaksi arviolta noin 13 vuotista tyttöä ja heidän hyvä energia kyllä lisäsi omaanikin. Tytöt olivat niin innoissaan etteivät malttaneet istua vaan pomppivat, kiljuivat, kikattelivat ja hermostuneesti haroivat hiuksiaan koko keikan ajan. Suloisia tapauksia♥ Tapahtuman jälkeen olisi ollut mahdollisuus mennä jatkoille Circukseen mutta päätettiin Jeren kanssa nauttia nyt siitä kun saadaan vain nukkua! Kyllä me sitten vetästiinkin reippaat kymmenen tunnin yö unet (01-11).
Harmittaa että päätin viime tipassa jättää järkkärin kotiin, joten kuvat on rakeisia mutta toivottavasti niistä välittyy edes osakseen se superi fiilis!

Harvinaista herkkua, että saan Jeren suostuteltua kuviin ja nyt kun sain niin laitoin näitä monta! :D

Kun kameran takana onkin taapero

Helmi on päässyt muutamat kerrat kuvaajan asemiin ja innostuikin siitä puuhasta kerta heitolla! Helmin innostuksen kasvaessa, etsin laatikoista vanhan Sony digikameran ja sillä Helmi on nyt saanut räpsiä niin paljon kuin vain mielenkiintoa riittää. Helmin lemppari kuvauskohteet on kaikki puut ja kukkaset. Kameran muistikortti oli täynnä jos jonkinmoista räpsyä!

Ensin kuva hevosen silmistä tietysti..

... ja sitten vasta hevosen turvasta

Miehen vauvakuume

En meinaa itsekään uskoa otsikkoa. Itselläni vauvakuume kestää varmasti tasan niin kauan kuin elän, mutta mies joka on täysin sitä mieltä, että lapsiluku on (toistaiseksi) tässä ja että nyt on aika keskittyä elämässä eteenpäin pyrkimiseen, sai mun leuan loksahtamaan polviin saakka. Meillä ei sen kummemmin puhuta edes vauvoista. Tai joo sen verran, että ne on syötävän suloisia, ihania, hauraita ja uskomattoman kauniita. Yleensä keskustelu jatkuu miettien vauvojen huonoja puolia. Yö valvomiset, sisarusten välinen mustasukkaisuus, väsymys, väsymys ja väsymys. Me tai ainakin minä kuitenkin haluan vielä joskus yhden pienen ihmisen ilahduttamaan ja täydentämään meidän perhettä mutta sen aika ei ole vielä.

Henni parin tunnin ikäisenä

Tänään totesin miehelle, kuinka oloni oli kamala aamupalan syönnin jälkeen, teki mieli oksentaa. Eilen illalla sänky vei voiton jo kymmenen aikaan vaikka normaalisti olen yö virkku. Vatsaan särkee ja olo on pöhöttynyt. Sanoin "ihankuin olisin raskaana.." Lauseeni jäi kesken, kun mies avasi oman puheenvuoronsa "no kyllä mulle isyysloma kelpaisi" Katsoin silmät suurina miestä ja tämä alkoi sopertaa tarinaa työ kaveristaan josta oli juuri tämän viikon tiistaina tullut isä. "Olisi se ihan kiva" Seuraavaksi hän poistui pikinmiten ulko ovesta ulos. Tosiaan lauseeni jäi kesken, tarkoitukseni oli sanoa "Ihankuin olisin raskaana mutta tiedän, että tämä johtuu stressistä ja uni veloista" Meille ei siis ole tulossa vauvaa nyt eikä vielä lähi vuosinakaan.

Mitäs hauskoja juttuja teidän miehet ovat letkauttaneet?

#Blogisitarina

Sain tämän haasteen kahteen kertaan, ensimmäisen kerran Äiti ja melukylän lapset- blogin Terhiltä ja toisen kerran Kaikkea pientä- blogin Riikalta. Kiitos teille ihanille♥
 

Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin):

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko -blogi.

Kädenjälkiä sydämessä blogi sai alkunsa eräänä pimeänä talvi yönä vuonna 2012. Olin pitkään lukenut muiden blogeja ja salaa haaveilin omasta, siitä se kipinä sitten pikku hiljaa syttyi. Oli myös mukava saada jokin harrastus kotiäitiyden rinnalle. Muistan kuinka miehen kanssa yritettiin saada ulkoasua toimivaksi mutta nyt, kun muistelen sitä niin se näytti huonon eroottisen kirjan kannelta. Ulkoasussa oli punaista, punaista kiekuraa, käkkärää ja vähän lisää punaista. (ai kamala)
Aluksi kokeilin enemmän lifestyle genreä mutta se ei tuntunut sitten yhtään omalta, innostus lopahtikin täysin puolessa vuodessa ja pidin vähintään saman verran taukoa.

Palasin takaisin blogin pariin -13 syksyllä ja päätin viedä blogin suunnan enemmän perhe aiheisiin. Samalla poistui vanhat tekstini ja aloitin kokonaan puhtaalta pöydältä. Perhe aiheisiin vaihtaminen oli oikea ratkaisu, sillä postaus aiheita riitti kuin myös intoa blogia kohtaan, joka oli tällä kertaa täysin erilaista. Muistan vieläkin sen tunteen, kun ensimmäiset klikkasivat itsensä blogini lukijaksi. Oli uskomatonta, että jotain kiinnosti meidän arkipäivän puuhat ja asiat. Nykyään teitä on jo vaikka kuinka monta ja olen aidosti kiitollinen teistä jokaisesta, mukavaa että viihdytte♥ Postauksia on ihana kirjoittaa, kun tietää, että siellä ruudun toisella puolella on joku joka niitä lukee. Myös teidän kommentit piristävät päivääni joka kerta♥
Merkittäviä hetkiä on ollut ylipäätään lukijoiden vertaistuki ja teidän ihanat jutut! Blogin kautta olen päässyt tekemään myös monia upeita yhteistöitä ja järjestämään arvontoja teille. Nyt syksyllä blogini liittyi Onni blogeihin ja se itsessään on hieno juttu mutta sitä kautta olen tutustunut myös moniin hienoihin ihmisiin♥ Bloggaaminen on kyllä parasta oman ajan vietettä!

Haastan tähän mukaan seuraavat bloggaajat♥

Kuiskauksia- blogin Niina 

Puhekuplia- blogin Kupla 

Weekend chic- blogin Piia 

Kun äiti kelaa- blogin Selina