torstai 26. kesäkuuta 2014

Synnytyspelko

Nyt uudelleen synnyttäjänä mulla on paljon pahempi synnytys pelko kuin ensisynnyttäjänä johtuen siitä että tiedän tarkalleen mitä synnytys on ja mitä siellä tulee tapahtumaan. Laskettu aika lähenee ja sen myötä myös synnyttäminen, mitä lähemmäksi loppua mennään sen epävarmemmaksi mun olo menee.
Mitä mä sitten pelkään?

Kipu on yksi pelkoa aiheuttava tekiä. Synnyttäminen on yksi niin jumalaton tuska joka sai mut ainakin uskomaan siihen että nyt tehtiin viimeinen reissu.  Jalat,-selkä sekä vatsa kramppasi ja jalat tärisi eikä loppujen lopuksi enään edes kantaneet eteenpäin, jossain vaiheessa totesin J:lle että nyt varmaan kuolen ja hetken päästä pelkäsin jopa sitä etten kuolisikaan.

Kipu ei ole ainut asia mikä aiheuttaa pelkoa, myös se etten pysty kontrolloimaan tilannetta mitenkään.
Synnytys komplikaatiot myös pelottaa. Helmiä kun synnytin niin kätilö kielsi ponnistamisen kun napanuora oli kiertynyt kaulan ympärille. Se kun saatiin pois, Helmi vedettiin ulos ja pöydälle läsähti hieman sinisen harmaa hiljainen vauva, hiljaisuus ei kestänyt kuin sen verran että kätilö pamautti Helmiä selkään mutta silti se sai meidät säikähtämään erittäin pahasti.
Repeämiset ahdistavat myös. Helmistä sain 3 tikkiä ja eläminen niiden kanssa oli ensimmäisen viikon aikana vähintääkin haastavaa, istuminen ei käynyt mitenkään päin ja alapäätä särki aivan mielettömästi. (Itse sain siis kolme tikkiä pinta naarmuihin mutta millaista tuskaa se olisikaan jos esimerkiksi väliliha pääsisi repeämään?)
Ettei nyt liian helpolla oltaisiin edellisestä synnytyksestä päästy niin sain tulehduksen kohtuun kun sinne oli jäänyt ilmeisesti jotain hyytymää.
Yllä mainittujen asioiden uudelleen kokeminen ei olisi ainakaan sitä mitä synnytykseltä toivon.

Vauvan sydänäänet saattaa myös romahtaa tai sydän pysähtyä kokonaan, oma vointi saattaa koitua erittäin huonoksi, mikä johtaisi sektioon. 
Hätä sektioon joutuminen olisi kokemuksena jo aivan hirveä mutta enemmän pelkään sitä kestääkö tikit leikkauksen jälkeen? Parilla tutulla on sektio haava auennut mutta äidilläni repesi koko haava jokaisesta kerroksesta ja ambulanssilla äitini lähti kiireesti uuteen leikkaukseen.
Muutenkin sektio haavat ovat kipeitä ja paraneminen kestää paljon pidempään kuin normaali alatie synnytyksestä paraneminen.

Epäonnistuneet puudutukset saa mulla myös kylmät väreet aikaan. Epiduraali jos menee väärään kohtaan siitä saattaa jopa seurata halvaantuminen. 
Epiduraali on kuitenkin sellainen puudutus minkä ehdottomasti haluan sen nopean toimivuuden takia mutta silti tietysti mietityttää nuo seuraamukset.

Kaikkein eniten pelkoa aiheuttaa epävarmuus siitä minne laitan Helmin jos synnytys käynnistyykin yöllä?
Toki sukulaiset ja ystävät ovat sanoneet että heille voi soittaa jos Helmi täytyy hakea mutta entäs jos kukaan ei vastaakkaan puhelimeen, välillä kun heitä tuntuu olevan vaikea saada kiinni päivisinkin. J:n olisi tarkoitus tulla mukaan synnytykseen mutta kerkiääkö J ajamaan Forssasta Lohjalle ennenkuin mulla on tarve päästä sairaalaan. Varsinkin kun uudelleen synnyttäjällä synnytys etenee nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla ja ensimmäinen synnytykseni kesti sen 5 tuntia joten paljoa peli varaa ei jää tuon ajan kanssa.
Joten jos J ei kerkeä niin millä pääsen sairaalalle ja joudunko synnyttämään ilman tuki henkilöä? Toki ambulanssilla pääsee sairaalaan ja kätilö on varmasti hyvä tsemppari mutta mitä jos Helmi roikkuu vielä tässä vaiheessa matkassa mukana? Soittaako ne sairaalasta sosiaalityöntekijät hakemaan Helmin jonnekin huostaan siksi aikaa että saadaan lähiomainen noutamaan Helmi?
Varmaan aika traumaattinen kokemus lapselle nähdä äiti hirveissä kivuissa ja sen jälkeen vielä itse joutua teille tuntemattomille.

Neuvolassa mainitsin kuitenkin tästä pelko asiasta ja sieltä sain lähetteen äitiyspolille.
Tänään sainkin kuulla että mulle on varattu aika ensi viikolle äitiyspolille pelkokeskusteluun. Uskoisin että ne ihanat ja pirtsakat kätilöt saa mun ajatukset muuttumaan parempaan suuntaan tämän pelon kanssa :)


Pelottaako/ pelottiko teitä synnyttäminen? Miten selätitte pelkonne?



:Nea





28 kommenttia:

  1. Ei oo kyllä synnytys kaikkia varten, varmasti ihan mielettömän tuskainen mutta antoisa kokemus! Tulee vaan heti mieleen että todella moni nainen käy tuollaisen kivun ja verenvuodon läpi mitä useat miehet eivät tule koskaan elämässään kohtaamaan ja vielä meitä pidetään heikompana sukupuolena?! Hahhah :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkeenpäin olin kyllä todella tyytyväinen synnytys kokemukseen ja totesin jopa että "pääsisinpä uudestaan kokemaan sen koska siinä on oma fiiliksensä" mutta nyt kun se synnytys taas lähenee niin mieli on muuttunut :D
      Hahah kyllä se taitaa olla niin ettei monesta miehestä olisi synnyttäjäksi! Onneksi J osaa ainakin arvostaa synnyttämistä ja monesti J onkin pistänyt kavereidensa suut tukkoon kun ne on päivitelleet sitä että "eihän se synnyttäminen nyt niin hirveetä voi olla"

      Poista
  2. Mullehan tehtiin kiirellinen sektio kahden päivän kärvistelyn jälkeen kunnes alko voimat loppua niin multa kuin vauvalta. Sektiosta kyllä toipuu yllättävän nopeasti, mutta ne kaks kolme päivää on tuskaa. Tai ainakin mulla oli, mutta just yks tuttu sanoi että seuraavana päivänä jo vaihtoi lakanoita sairaalassa yms, eipä olis multa onnistunut. Haavakin parani nopeesti, mutta rumahan se on ja todella pitkä.. Harmittelen välillä etten koskaan tule kokemaan normaalia alateitse synnyttämistä sillä jos joskus vielä tulen raskaaksi ainoa vaihtoehto on sektio, mun synnytys meni niin päin peppua että seuraavalla kerralla ei riskeerata. Toivotaan että sun toinen synnytys sujuu hyvin ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa todella rankalta kokemukselta toi sun synnytys. En pysty kuvitellakkaan kuinka loppu voimat on kun kärvistelee noin pitkään kun itse olin ihan loppu jo tuon 5 tunnin jälkeen..
      Parempi varmasti kuitenkin että seuraavakin syntyy sektiolla jos on vaarana jotain komplikaatioita, äidin ja vauvan hyvinvointihan on kuitenkin tärkein :) Onko teillä nyt toinen vauva suunnitelmissa jo? :)

      Poista
  3. Mun lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla 2v sitten ja sen jälkeen ollut kauheet pelot. En ole siis vielä raskaana mutta enää ei pelota niin paljoo etten vois kuvitella uutta lasta. Kavereilla on mennyt hyvin toiset synnytykset joten kuvittelen/toivon/uskon että kyllä se ens kerralla olis paljon helpompaa ja alatie synnytys onnistuisi. Mulla ei tullut kyllä mtn ongelmaa sektiosta, ainoa vaan että olin pitkään kipeä. Tai siis haava oli. Sairaalassa oli vaikea hoitaa vauvaa kun ei sängystä ylös päässyt. Mutta oon kuullut myös sellasiakin tarinoita että joku nousee heti leikkauksen jälkeen eikä oo yhtään kipeä! Eli ikinä ei voi tietää! Se pelkokeskustelu on varmaan hyvä juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hätä sektio on varmasti pelottava ja jopa traumaattinenkin kokemus, hyvä juttu että oot selättänyt pelon eikä se varjosta ilmeisesti uudestaan raskaaksi tulemista :)
      Alatie synnytys on mulle itselle sellainen asia että vaikka se kipeää tekee niin alateitse haluan synnyttää.
      On varmaan niin paljon ihmisen paranemis ja kivunsieto kyvystä kiinni miten pystyy toimimaan synnytyksen tai leikkauksen jälkeen, voisin kuvitella että itse en ainakaan nousisi heti leikkauksen jälkeen pystyyn :D
      Mun mielestä on ihan huippu juttu että odottaville äideille suodaan mahdollisuus käydä pelkokeskustelussa puhumassa peloistaan ja toiveistaan synnytystä kohtaan! :)

      Poista
  4. Mulla oli ihan jäätävä synnytys pelko!! Lapsen isä auttoi silloin, enkä ikinä olisi pärjännyt ilman häntä synnytyksessä!! Näin vuoden jälkeen synnytys pelko on kaksin kertainen eikä ihmisten puheet " unohdat kaiken kun saat vauvan syliin" ole vieläkään nähty, edes vuoden jälkeen... En varmaan synnytyksen takia pysty koskaan toista lasta hankkimaan :( Tsempit sulle, loppu odotukseen ja isot voima lähetykset täältä synnytykseen :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla samat fiilikset tosta etten olisi pärjännyt synnytyksessä ilman miehen apua!
      Voi eikä, miten sulla on se pahentunut tollain? Kannattaa neuvolassa mainita jos saisit sieltä apua tohon? Kurja juttu jos meinaan niin traumaattinen kokemus ollut ettet pysty ajatellakaan toisen lapsen hankkimista :(
      Oon kyllä ihan samaa mieltä tosta ettei se kipu ja koko koettelemus unohdu sillä että saat vauvan syliin, kyllä se siellä mielessä on ja pysyy..
      Kiitos paljon tsempeistä :)

      Poista
  5. Voi sinua ♥ Onneksi jokainen synnytys on erilainen, niin toivotaan nyt sulle oikein mukavaa ja ihanaa synnytystä!! ♥
    Mulla on aika korkee kipukynnys ja pystyn sanoon että eka synnytys oli ihana, vaikka olikin lääkkeellinen käynnistys ja välilihakin leikattiin. (Enemmän ketutti se synnytyksen jälkeinen vessassakäynti seuraavan viikon.)
    Danielan synnytys oli ihan päinvastainen, mitkään kipulääkkeet eikä puudutteet auttaneet. Repesin myös aika pahasti, pissa-aukkoa myöten, mutta toi aluehan kyllä paranee ja palautuu uskomattoman nopeasti:)
    Vaikka toka synnytys oli hirveä, tekisin sen koska tahansa uudestaan jos lisää lapsia suunniteltaisiin. Yritä pitää synnytyksessä mielessä, että kaikki kipu on vaan hetkellistä, ja palkinto kaiken sen arvoista ♥
    Ja tyhmä nyt näin sanoa, mutta haluan silti tsempata, pois turhat huolet ja murheet! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan parasta! :)
      Oot kokenut tosi kammottavia juttuja synnytyksessä mutta silti osaat olla noin positiivinen, ihana sinä ♥
      Kyllähän se niin on että se mitä itselle jää siitä synnyttämisestä on kaiken sen kivun arvoista! ♥

      Poista
  6. voi rakas... sä oot oikein murehtinut!! Tosin noista jokainen ON AIHEELLINEN pelko! Mitään en lähtis vähättelemään, koska miettisin ihan samoja asioita. Mä en nyt sit vissiin haluakkaan sitä toista lasta =DDD

    Sun tarttee prepata se kenellä toivot pikkuneidin menevän viikko ennen ja jälkeen LA:n, että nukkuvat puhelin kädessä ja äänet täysillä, jotta saat ne kiinni koska vain. Toivottavasti saat ajatuksille pikkusen rauhaa ja joitain kohtia selvitettyä!
    Mä pelkäsin ite kans miten epiduraali saattaa vaikuttaa.. Olin kuullu, et puudutusaihe saattaa lähtee ylöspäin ja puuduttaa keuhkot ja sydämen.. anteeks, jos pelottelin sua =s ei ollu tarkotus.. mut tätä mä pelkäsin siis ihan kyyneliin asti synnytyssalissa. Repeämiseen vinkki, jonka sain kätilöltä. Sanot niille, että jos tuntuu ahtaalta ne leikkaa eikä anna repeytyä. Se paranee paremmin, kun on siisti yks viilto eikä se räjähtänyt traktorin rengas, jos ite saa revetä. Mua huojensi tämä tieto.. =)

    Tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala en oo kuullutkaan että epiduraali vois vaikuttaa tollain! :s
      Mulle kätilö itseasiassa mainitsi myös tosta että jos tuntuu ahtaalta he leikkaavat mutta se prosentti keneltä joudutaan leikkaamaan on kuulemma tosi matala ollut ainakin Lohjan sairaalassa, toi tieto helpottaa jo vähän.. Hahah toi sun vertauskuva saa mut aina nauramaan - räjähtänyt traktorin rengas :DD
      Ai sä nyt meinasit kuitenkin että kikkara jää ainokaiseksi? :D
      Kiitos tsempeistä ♥

      Poista
  7. Pelottaa hurjasti. Nyt pitäisi taas pystyä koko touhuun muutaman viikon sisällä. Pelkään sitä kipua ja ponnistamista, ja juurikin noita komplikaatioita sun muita. :/ kävin myös pelkopolilla toteamassa, että ei se puhumalla pois lähde :( kirjoittelinkin just toistamiseen mun blogiin tästä pelosta.. http://oliivinelamaa.blogspot.fi

    Tsemppiä sinne tulevaan koitokseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sentään on vielä reilu 7 viikkoa laskettuun eli ei ihan ajankohtainen juttu vielä toi synnytys..
      Harmi ettei sulle ollut apua pelkopolista :/ Toivon sulle helppoa ja mukavaa synnytystä ja tsempit sinne sulle myös! :)

      Poista
  8. Mä kärsin tosi pahasta synnytyspelosta myös poikaa odottaessa. Mun oli sitä kuitenkin tosi vaikea myöntää neuvolassa, sillä mun on aina ollut niin vaikea pyytää apua joltain tuntemattomalta.. Onneks pystyin puhumaan noista asioista mun äitini kanssa, se helpotti jonkin verran. Synnytys oli todella vaikea, mutta ei siitä sen enempää.. en halua lisätä kenenkään pelkoja yhtään enempää. Jos vielä joskus synnyttämään päädyn niin ehdottomasti haen apua noiden asioiden käsittelyyn. Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osannut jännittää synnytystä paljoa yhtään kun Helmiä odotin, koska en tiennyt mitä se on mutta nyt tosiaan hirvittää ajatus siitä mitä se tulee olemaan ://
      Mä oon kans vähän huono hakee apua tuntemattomilta mutta nyt onneks rohkaistuin ja pääsen sinne pelko keskusteluun, uskoisin että siitä on jotain apua! :) Kiitos ♥

      Poista
  9. Meillä toienen tulossa, ensimmäinen nyt vuoden ikäinen. Eka synnytys ei pelottanut, sattui saakelisti ja kesti 15h mutta oli Ihanaa!! Nyt toivoin että eu tuke kaksikia, jotta saan synnyttää joskus vielä kolmannen kerran :) (3lasta maximi!) Mutta ymmärrän että se jännittää! Zemii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hassua että joku on oikeesti noin fiilareissa synnyttämisestä :D Mutta tottahan se on että vaikka se kipeää tekee niin on siinä se oma hohtonsa kuitenkin! Tsemppiä sullekin odotukseen ja tulevaan :)

      Poista
  10. Mua ei sinänsä pelottanut toi toinen synnytys, enemmänkin jännitti. Mulla tosin niin lyhyet synnytykset, että en odottanut mitään 20h maratonia muutenkaan. Toki noi komplikaatiot oli sellasia mitä mä pelkäsin, sekä ekassa että tokassa. Totesin sitten vaan itelleni, että niitä on turha murehtia ja niille mä en voi yhtän mitään vaikka kuinka murehtisin. Päätin vaan mennä virran mukana ja olla miettimättä enempää, se auttoi :) Mulla tuli ekassa synnytyksessä myös kolme tikkiä ja se oli tuskaa se seuraava viikko, mutta toisessa synnytyksessä ei tullut repeämän repeämää, oli hyvä fiilis! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ensimmäinen synnytys kesti 5h joten on odotettavissa ettei nytkään täydy ainakaan sen pidempään kärsiä (: Toi sun asenne on kyllä loistava!
      Toivotaan että mullakin paikat joustaisi nyt paremmin ja selviäisin tikittä, olis aika huippu juttu! Kiitos :)

      Poista
  11. Miksi ette asu samassa osoitteessa lapsen isän kanssa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutin Helmin kanssa takasin Lohjalle kun siellä on kaikki sukulaiset, ystävät ja muutenkin tukiverkosto.. J jäi tietysti Forssaan asumaan kun siellä on vakkari duuni ja jos olisikin muuttanut Lohjalle meiän kanssa niin työmatkat olisi päivässä noin 250km.. työtään ei tietystikään voi jättää kun on perhe ja lainaa.. Suunnitelmissa olisi että J muuttaa isyysloman jälkeen meidän kanssa jos saa pk seudulta vakkari duunin! :)

      Poista
    2. Joojoo, no järkevämpihän se on noin :) Ikävä mahtaa olla kova vaan :(

      Poista
    3. Yhteistä aikaa osaa ainakin arvostaa enemmän eikä tule riideltyä mistään pikkujutuista mistä monet muut varmaankin riitelee joten on tässä positiivisiakin puolia :D Vaikka ikävä kyllä on!
      Mutta joka päivä J soittaa puhelun Helmille ja illalla soittaa mulle :)

      Poista
  12. Mä jännitin ihan hirveesti aluks synnytystä ja mietiskelin mitä kivunlievitystä haluun, mutta kun jyväskylässä ei ollut kumpaakaan joita olisin halunnut kokeilla (ilokaasu ja amme), vittuunnuin ja lopetin miettimisen.
    Aattelin sen asian niin, että kun en voi synnytykseen mitenkään vaikuttaa, tai suunnitella sitä etukäteen niin annan sen mennä miten menee, kätilöt on siellä auttamassa jos tulee jotain :-)
    Epiduraalia mietin että haluanko sitä ollenkaan, mutta eihän sitä sit keretty laittamaankaan.
    Mä repesinkin vaan sisäpuolelta niin istuminenkin onnistu heti, positiivinen kokemus jäi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon luullut että ilokaasu on niin perus juttu et sitä löytyy joka sairaalasta :o
      Kiva että sulla oli kuitenkin positiivinen synnytyskokemus :) Enkä sano että mullakaan olisi mitenkään kovin huono synnytyskokemus ollut, totesin jälkeen päin monesti että voisin lähteä uudestaankin kun oli niin helppo synnytys loppujen lopuksi mutta nyt kun se on taas edessä niin tuli pupu pöksyyn :D

      Poista
    2. Juu ei löydy tuolta, joku ihme moduulisairaala jonka ilmanvaihto on niin paska, että hoitajille on kuulemma tullu ongelmii siitä.. tiiä sitten :)
      Mut elä huoli, kyllä se hyvin menee, ei oo kukaan tainnu vielä sisälle jäädä ;)

      -Ella

      Poista
    3. Häh okeeei luulis et ne hoitais sen kuntoon!
      Juu ei oo jäänyt ei, toivottavasti ei liian rivakasti tule ulos että Helmi kerkee saada hoitopaikan ja saan J:n mukaan! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...