Täytin lokakuun lopussa 25 vuotta. Jotenkin tuo kaksvitonen tuntuu jonkinlaiselta virstapylväältä, tavallaan sitä on vakaan ja elämästä viisastuneen kolmekymppisen ja nuoren, huolettoman kaksikymppisen välissä.
Viimeiseen vuoteen on mahtunut masennusta, burnout, ammattiin valmistuminen, asuntokauppojen teko, eri paikkakunnalle muuttaminen, lasten päiväkotien vaihtaminen ja esikoisen esikoulun aloitus sekä hurja määrä remontointia. Viime syksyn ja alku vuoden härdellin tasaannuttua kaikki perusasiat ovat just nyt tosi hyvin. Elämä on aika tasaista muttei kuitenkaan tylsää.
Mies on alkanut kriiseillä omaa lähestyvää kolmekymppiään ja tartuttanut jonkinlaisen ikä stressin nyt minullekin. Tai lähinnä stressin siitä pitäisikö meidän/minun olla saavuttanut elämässä jotain enemmän tai tehdä jotain paremmin. Loppujen lopuksi aloin kuitenkin ajatella, että ollaanhan tässä jo naimisissa oltu hetken aikaa, olemme kahden ihanan lapsen vanhempia, isohkon asuntolainan maksajia ja molemmilta löytyy työpaikat tietystikin. Koirakin on haaveissa, joku pieni. Eli kaikki sellaiset kliseet löytyy mitä aikuisella odottaa olevan, heh. Eli voisin sanoa kaiken olevan mallillaan ja unohtaa kriiseilyn.
Eli millainen kaksivitonen olen? Ainakin onnellinen, olen onnellinen perheestäni ja ystävistäni. Olen edelleen tempperamenttinen ja herkkä, se tuskin tulee muuttumaan koskaan. Työkuviot on kohdallaan ja asunnon remonttikin sujuu suunnitelmien mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! ♥