TÄITÄ

Oi kyllä vain, tuo inhottavista inhottavin vaiva on meille rantautunut. Helmi tuli päiväkodista ja Jere katsoi, että mikä tytön otsahiuksissa kipittää, varmaankin yksittäinen koivun kirva. Olisikin ollut mutta se paljastuikin pää täiksi. Muutama löytyi lisää, kun oikein kaiveli. Jere lähti samalta istumalta apteekkiin ja sillä välin itse revin sängyistä lakanoita ja muita petivaatteita pesuun, samalla soittaen Helmin päiväkotiin. Meidän päiväkodissa on onneksi aivan mahtava henkilökunta! Nainen puhelimen toisessa päässä otti asian hyvin ja kertoi, että heille oli tullut sama epäilys jo aiemmin päivällä mutta hiuksista ei ollut kuitenkaan mitään löytynyt.

Jere ajeli hiukset siiliksi ja me Hennin odotellaan täishamppoon vaikutusta!

Kieltämättä tämä tuli aivan puun takaa, vaikka joka paikassa täistä nyt huudellaankin. Meillä ei ole koskaan ollut täitä ja nyt, kun omia lapsia on siunaantunut niin ennalta ehkäisystä on näin syksyn tullen pidetty huolta. Hiuksien pesuun olemme käyttäneet terva shampoota ja kuiviin hiuksiin olemme aamuisin suihkuttaneet täiden ennaltaehkäisy suihketta. Pipot on pyritty pitämään visusti takkien hihassa ja hiukset laitetaan aina kiinni ponnarilla. Aina se varautuminen ei kuitenkaan lupaa täydellistä suojaa, näin kävi tällä kertaa.

Eilen pestiin kaikkien hiukset täi shampoolla. Vaikutus aika oli 15 minuuttia mutta pelattiin varman päälle ja annettiin aineen vaikuttaa puolet pidempään. Helmin hiuksista ainoastaan löytyi täitä, pesuista huolimatta eläviä. Nyt se onkin sitten sitä kampaamista, kampaamista ja kampaamista seuraavat kaksi viikkoa. Vaatteet ja lelut pakkasin jätesäkkeihin, jätin vain muutamia välttämättömiä kaappiin. Petivaatteet, sohvan päälliset ja muu irtaimisto saivat kokea 90 asteen pesun koneessa ja sen jälkeen pääsivät nekin säkkiin. Pyykkikone on pyörinyt jatkuvasti eikä loppua tunnu näkyvän. Sanokaa vain hysteeriseksi, sillä niin olenkin! Mielummin hoidan häädön vähän ylireagoiden kuin niin, että tekisin tämän huolimattomasti ja sen seurauksena kärsittäisiin tästä monia viikkoja.

Nolottaako? Hävettääkö? Vastaus on, että kyllä. Sen vuoksi tämän postauksenkin kirjoitin. Päätäit ovat loppujen lopuksi yleinen, joka vuotinen ongelma ja ne saattavat tulla aivan kenelle tahansa. Eli onko siinä enempää hävettävää kuin nuhakuumeessa? Ei ole. Sanoisin vielä, että vanhemmat, vaikka teitä kuinka hävettäisi myöntää, että teillä vierailee näitä tai muita loisia niin kertokaa siitä ainakin lapsenne hoitopaikkaan, jotta muut vanhemmat osaavat varautua ja pystyvät jopa ennalta ehkäisemään ajoissa. Eikä se lasten päiden kampaaminen ihan muuten vain huonosta ole, kaikkilla täit eivät nimittäin edes kutia.

Nyt ottaisin mielelläni kaikki mahdolliset poppakonstit teiltä käyttöön!