Kaksplus.fi

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kohtelenko lapsiani tasapuolisesti?

Myönnän että joudun toisinaan tilanteeseen, jossa mietin kohtelenko lapsiani tasavertaisesti. Suosinko toista enemmän kuin toista? Olen saanut myös huonoja äitiviboja, kun olen tullut siihen tulokseen, että päästän toisen tytöistä paljon helpommalla kuin toisen. Tai oikeastaan se riippuu ihan siitä, että mistä vinkkelistä asiaa katsoo. Odotan kuitenkin paljon enemmän osaamista ja itsenäistä työskentelyä Helmiltä kuin Henniltä. Helmi kompastuu potkulaudalla niin rauhallisesti pyyhin hiekkapölyt vaatteista pois ja  kehoitan jatkamaan leikkimistä. Henni  kun kaatuu niin sydän on syrjällään, kaappaan tytön syliini ja varmistan ettei käynyt naarmua pahempaa. Puolestaan isi toimii tällaisissa tilanteissa molempien kanssa samalla tavalla, lapsi ylös maasta ja takaisin potkulaudan kyytiin.  Esimerkkinä myös, että Helmiltä vaadin itsenäistä taitoa pukea,-syödä ja kerätä lelut laatikkoon. Henniä kehoitan mutta kuitenkin myös autan toimimaan näiden asioiden kanssa. Tosin syömisessä en ole saanut auttaa enää pitkiin aikoihin, vaikka kuinka yrittäisin ottaa lautasen syrjästä kiinni. Hermostun myös helpommin joistakin asioista esikoiselle, kuten seinään piirtämisestä tai parkkipaikalle juoksemisesta. "Etkö muista mitä äiti on sanonut tästä.."


Olenko epäreilu, on kysymys joka on pyörinyt viimeaikoina usein mielessä. Luulen että jokaisella vanhemmalla tulee hetkiä milloin käyttäytyy epäreilusti joissakin tilanteissa mutta pääsääntöisesti toimii kuitenkin tasapuolisesti, näin itsekin koen tekeväni. Voiko vajaa neljä vuotiaalta kuitenkaan vaatia vielä kaikkea tätä? Mielestäni voi enkä koe, että se olisi edes huono asia. Neljävuotias on jo kyllin iso pukemaan,-syömään ja siivoamaan jälkensä itse. Usein tämä meidän neljävuotias onkin ihan tyytyväinenkin siihen, että saa olla jo kyllin iso tekemään asioita itse mutta silti toisinaan sitä pohtii tuleeko joskus vaadittua jopa hieman liikaa.


11 kommenttia:

  1. Mä ainakin itse oon sitä mieltä lapsia ei voi eikä pidä kohdella samalla tavalla. Tarkoitan tällä sitä, että onhan lapset erilaisia persoonia ja ihan eri luontaisia, keinot jotka toimii esikoisella ei välttämättä toimi toisen lapsen kanssa.
    Toki molemmille pitää yhtä paljon huomiota antaa ja myös sitä omaa aikaa kahden jomman kumman vanhemman kanssa.
    Vielä en osaa omalle kohdalle sanoa miten tulen toimimaan kun pienempi vasta ihan vauva :)
    Itsekin kyllä mietin välillä vaadinko Milalta liikaa. Tuntuu monesti että Mila on vanhempi kuin 2 vee koska puhuu ikäisekseen todella hyvin ja on motorisesti myös aika lahjakas ja yleensä kaikki myös luulee Milaa vanhemmaksi. Kun onhan se vasta pieni sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä täysin oikeassa, jokainen lapsi on kuitenkin yksilö ja sen mukaan on myös toimittava. Eikä parin vuoden ikäerolla olevat lapset tietenkään osaa samoja asioita. Mutta jotenkin sitä kohtelee Henniä vielä niin vauvana ja Helmin näkee paljon isompana. Joku joskus sanoikin, että kuopus tulee aina olemaan se vauva ja kohtelu usein on sen mukaista. No mutta jos Milan taidot riittää asioihin joita "vaadit" tytön tekevän niin en näe mitään ongelmaa, päin vastoin on mukavaa että lapsi otetaan mukaan esimerkiksi kotiaskareisiin ja muihin :)

      Poista
  2. Onhan se oikeasti ihan mahdotonta kohdella tasapuolisesti, kun on sitä ikäeroa. Asia olisi toinen jos olisivat saman ikäisiä. Joihinkin asioihin ei vain ikä, taito tai pituus riitä. Meillä kohtelu on ainakin ikätason mukaista ja lisäksi huomioita lapsen persoonallisuus sekä kyvyt. Mutta tasapuolisesti pyrin jakamaan huomiota, ihan meidän teinin riemuksi... Hänelle varmasti riittäisi vähempikin huomio ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu näinhän se on. Joskus vaan tulee mietittyä, että kasaako liikaa vastuuta toisen lapsen harteille ja toinen pääsee niin paljon helpommalla. Mutta loppujen lopuksi yritän tasapuolisesti jakaa tehtäviä, Helmi vaan onnistuu niissä paremmin (ja nopeammin) niin haarukoiden laittaminen paikoilleen laatikkoon tai ruokapöydän kattauksessa avustaminen osottautuu usein Helmille. Huomion antaminen on sitten sellainen asia missä mennään ihan tasapuolisesti. Voin kuvitella, että teillä teini olisi varmasti ennemminkin kiitollinen siitä vähemmästä huomiosta, heh :D

      Poista
  3. Äitini myönsi, että minä sain kaikki mahdolliset "etuudet" nuorempana kuin olisi ehkä kannattanut, koska oli jo aika antaa isoveljeni saada ne. Pukeutumiset ja tuollaiset, äiti auttoi minua tietenkin enemmän ja kauemmin, kunnes luonteeni puski kunnolla esiin ja kielsin :D oli kuulemma kova paikka.
    Vaikutat kuitenkin ihan siltä, että olet aika tasapuolinen, mutta koska tytöt ovat eri ikäisiä ja heidän taitonsa ovat eri tasoilla, sitä pientä epätasapuolisuutta syntyy väkisinkin. Sitä ei aina vaan osaa sanoa, milloin nuorempi selviää itsenäisesti samoista jutuista kuin vanhempi. Ja taitaa olla vähän vikaa siinäkin, ettei tahdo uskoa, että pienestä kullanmurusta on kasvanut jo aika iso tyttö. Ei siis syytä huoleen :)

    VastaaPoista
  4. Meillä pojilla 4vuotta ikäeroa, ja on toisinaan todella vaikea tasapainoitella esim tasavertaisen läheisyyden kanssa.
    Tämä on asia mitä itse myös paljon pohdin.

    VastaaPoista
  5. Täällä vaadin tietysti vanhemmilta enemmän kuin nuoremmilta, esimerkiksi huoneen siivoamisessa tai kotitöissä. Kaikki auttavat ikätasonsa mukaan. :) Ja jokaisen luonteen mukaan vähän mennään. Jos esimerkiksi Matias tai Aino kaatuu niin he nousevat ylös ja huutavat ettei sattunut, eikä paikalle tarvitse edes mennä. Kun taas Lumi itkee lohduttomasti ja vaatii yleensä että paikalle on mentävä.

    VastaaPoista
  6. Itse olen kyllä ajatellut ihan samoja asioita - enkä ole oikein tullut mihinkään lopputulokseen! Olen miettinyt sitä miten paljon vaadinkaan meidän vanhemmalta vain sillä verukkeella, että hän on isoveli ja päästänkö nuoremman vähemmällä vain sen takia, että hän on minun pikkuinen. Toisaalta monet näistä "epäreilusta" tilanteesta on pakon edessä tehtyjä ratkaisuja. Joskus pitää edellyttää vanhemmalta, että hän kävelee kiltisti vieressä parkkiksella kun kantaa rimpuilevaa pikkuveljeä sylissä.. <3<3

    VastaaPoista
  7. Tämä on aihe jonka kanssa painiskelen itsekin. Yritän olla mahdollisimman tasapuolinen. Meillä jyllää sisarkateus ja uhmis. Välillä tuntuu pahalle, kun esikoinen saa päivän aikana, niin paljon sanomista. Yritän aina kehua myös. Silittää hiuksia ohimennen. Taapero viihtyy paljon sylissä ja ryöstää minut itselleen.

    VastaaPoista
  8. Tämä on varmasti vaikea juttu useamman lapsen kanssa. Useimmiten ne on kuitenkin eri-ikäisiä. Ajattelisin, että periaatteessa pienempää pitäisi kohdella niin kuin isompaa samanikäisenä. Ei vaatia liikaa. Toisaalta isomman itsenäistymistä pitäisi tukea. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilönsä, eri lapsilla on eri tarpeet samanikäisenä. Huh, menisin varmaan niin kuin itsestä tuntuu parhaalta ja oikeammalta. Ja, että lapset vaikuttavat tyytyväisiltä. Kun sä tätä kerran mietit, niin etköhän sä aika oikealla tiellä kulje :)

    VastaaPoista
  9. Mulla tulee varmasti myös hankaluuksia tämän kanssa, oon kuullut että se pienen pieni esikoinen on ihan jättiläinen kun tulee ekaa kertaa sairaalaan katsomaan vauvaa... :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...