Ehkä se inhottavin lastentauti

Eilen vielä kerroin meidän touhun täyteisestä päivästä ja mukavista loma suunnitelmista, mutta tänään aamulla kaikki kääntyikin päälaelleen, kun Henni alkoi yhtäkkiä vaikuttaa huonovointiselta. Otin Hennin viereeni ja yritin paijata tyttöä uneen, kunnes sainkin varmaan koko vatsalaukun sisällön syliini, vähintään puolet siitä. Kyllä se vaan niin on, että meille rantautui se ikävistä ikävin vaiva, oksennustauti, jes! Tämä on se inhokki lastentauti mikä saa karvat pystyyn ja maailmanloppu fiiliksen aikaan välittömästi pelkästään silloin, kun päiväkodin oveen tulee ilmoitus liikkeellä olevasta oksutaudista. Oikeasti, mitä vaan muuta kuin oksentamista.

Henni on tällä hetkellä ainut joka on taudin kourissa ja toivottavasti ei muihin tarttuisikaan, mutta pessimisti ei pety ja olenkin varma siitä, että tämä kiertää meidät kaikki vuorotellen. Toivon että tämä menisi pikakelauksella ohi, on niin inhottavaa katsoa vierestä pienen vatsakipuilua, pahaa oloa, ruokahaluttomuutta ja sitä itse oksentamista. Äitinä sitä tuntee olonsa niin voimattomaksi, kun pienet kyyneleiset silmät tapittavat omiani ja näkee kuinka lapsi selvästi miettii miksi äiti ei poista inhaa oloa. Lämmin syli, päänpaijaaminen, viinirypäleet, mehukatti ja lastenohjelmat ovat tuoneet kyllä pieniä hymyjäkin tähän päivään ♡