Täydellinen äiti!

Sanoisin että nykyaikana on jopa vaikeaa olla äiti, ainakin jos antaa sosiaalisen median paineen vaikuttaa itseensä. Kaikkialla paasataan esimerkiksi siitä, kuinka äidin tulisi imettää lastaan taapero ikään saakka, jos et syystä tai toisesta siihen pysty niin saat paska mutsin leiman otsaasi ja haukut päälle. Imetys asiakaan ei oikeasti ole niin mustavalkoinen. Joillain äideillä ei maito yksinkertaisesti riitä tai maidon tulo tyrehtyy täysin. Jotkut puolestaan kokevat imetyksen niin epämieluisena tai kivuliaana etteivät vain kykene siihen ja joillain saattaa elämäntilanne olla epämieluisa imetykselle. Kenenkään ei pitäisi tuomita toisen valintoja tietämättä taustoja. Eiköhän jokainen äiti kuitenkin halua tarjota vain parasta lapselleen. Huvittavaa on sekin kuinka ensin äidit paasaavat siitä kuinka tärkeää imettäminen on mutta seuraavaksi päivittelevät sitä, kuinka kamalaa oli yrittää syödä, kun viereisessä pöydässä äiti imetti vastasyntynyttään. Tai kuinka jonkun shoppailu reissu päättyi ikävästi siihen, kun hänen verkkokalvoilleen piirtyi kuva toisen naisen rinnasta sovituskopin edessä.

Toinen asia on lastenvaatteet, oikeasti näinkin mitätön asia saa joidenkin äitien näppäimistön sauhuamaan. Tässä taannoin luin erästä blogia ja huomasin siellä kommentin jossa kirjoittajaa syynättiin ja sanottiin, että on äidin vika jos hänen lastaan ruvetaan kiusaamaan, koska lapsella ei ole merkkivaatteita yllään. Tuijotin kyseistä kommenttia suu auki ja pyörittelin päätäni. Luulin että lastenvaatteissa tärkeintä on mukavuus ja tietysti se ulkonäkö mutta silläkin on ilmeisesti merkitystä, että komeileeko paidassa H&M:n kisu kuosi vai Molon tiikerit. Halppis merkkien vaatteita ei hyväksytä ollenkaan joidenkin äitien piireissä. Rehellisesti sanottuna mun mielestä Helmin "printti oksennus" vaatteet, jotka on ostettu juurikin H&M:stä tai Lindexistä, ne ovat hurjan söpöjä! On väärin ja epäloogista, että äitiyttä mitataan rahan avulla nykypäivänä. Joillakin ei ole varaa ostaa uusimmasta Polarn O. Pyretin mallistosta niitä leggareita ja puolestaan joidenkin mielestä ne saattavat olla sysirumia! Itse en pidä ollenkaan tyylistä jossa lapsi puetaan varhaisteinin näköiseksi. Lapsen kuuluu näyttää lapselta! Toisekseen mukavan värikäs paita tukee lapsen mielikuvitusta ja saattaa näin ollen avittaa jänniin leikkeihinkin. Toki meiltäkin merkki vaatteita löytyy mutta puhtaasti sen vuoksi, että pidän vaatteen ulkonäöstä ei sen takia, että pääsen brassailemaan niillä.

Sitten tämä paljon puhuttu äidin oma aika. Äitihän ei saisi lähteä kotoota minnekään, ennenkuin lapset ovat lentäneet pesästä pois! Tämähän on päivän selvä asia. Äidillä ei saa olla harrastuksia, harrastava äiti ei tietenkään välitä lapsestaan vaan pelkästään itsestään ja ulkonäöstään. Mites sitten jos äidin tanssi jalkaa alkaa vipattaa joskus? Saatanasta semmoinen! Äiti vähintään heitteille jättää , kun isä jää vahtimaan lapsia siksi aikaa kun äiti käy humputtelemassa. Isäthän ei selvästi osaa tai ole muutenkaan kykeneviä huoltajia. Äiti kuitenkin päättää lähteä ja saa taas kerran sen paska mutsi leiman otsaansa ja samalla nämä täydelliset kotirouvat selittää kukkahatut päässään ja hiekat pimperossa, kuinka lapsi nyt traumatisoituu ja pahimmassa tapauksessa saattaa unohtaa äidin sillä välin. Lapsihan tarvitsee äitiä vierelleen nukkuessaan, ettäs tiedätte!

Mites on, puhutaanko ruuasta? Hyvä äitihän luo kauniita gurmee ruokia joka aterialle ja luomu aineksista tietysti. Niille äideille nauretaan päin näköä, jotka joskus tarjoavat lapselleen pakastealtaan kalapuikkoja tai eines lihapullia. Äidin rakkautta on se, kun väännetään ruokia hiki hatussa monta tuntia jotta murut saavat ekologisesti hyvää ja terveellista ruokaa. Entäs sitten, kun äiti erehtyy antamaan välipalaksi Valion banaani jugurttia? Varmasti kivitetään siitä hyvästä, nehän ovat käytännössä pelkkää sokeria ja ne pilaavat lapsen totaalisesti! Itse olen tässäkin asiassa riman alittaja, kun annan tytöille noita sokeri litkuja. Kerran kaupassa päätin korvata normaalin mustikkakeiton sokerittomalla mutta sitten muistinkin, että väärin meni taas! Sokerittomissa on tietenkin uskomattomat määrät lisättyjä makeuttamisaineita, jotka ovat vielä pahempaa myrkkyä muruille. Tuhahdin ja päätin ottaa keittoja kaksin kappalein.

Niin ja vielä olisi tämä kuinka äidin tulisi toimia elämänsä kanssa työn saralla. Äidin täytyy olla kotona niin kauan kuin suinkin on mahdollista, eli sinne kolme vuotiaaksi tai mielummin vähän reilukin. Päiväkotiin jos erehdyt lapsesi laittamaan ennen kolmen vuoden raja pyykkiä niin avaappas sateenvarjosi sillä paskamyrskyn siitä saat niskaasi. Kolikolla on tässäkin kaksi puolta, nimittäin toiset ovat puolestaan sitä mieltä, että miehen siivellä eläminen on törkeää, syntistä ja silkkaa vetelyyttä. Joten talutappas se mukulasi tarhaan heti, kun vain mahdollista.

Äitien tulisi olla kaiken kestäviä, aina omilla jaloillaan seisovia, vankkoja kuin kiinanmuuri. Äidin tulee unohtaa omat tarpeensa ja keskittyä vain siihen pieneen ihmeeseen, jonka olet itse tähän maailmaan pusertanut. Äidit eivät tarvitse apua, äidit ovat vahvoja. Niin, no ihmisiä mekin vain olemme ja kyllä meilläkin on ne omat tarpeemme ja heikot hetkemme vaikka lapsiamme kuinka rakastaisimmekin. Se mitä meidän todellisuudessa pitäisi tehdä niin tukea toisiamme, kulkea sitä omaa hyväksi havaittua kultaista keskitietä, hyväksyä erilaisuus ja ajatukset jotka poikkeavat omistamme, ajatella enemmän maalaisjärjellä, auttaa niitä ketkä apua tarvitsevat, kunnioittaa toisiamme ja valintojamme ja lopettaa se tuomitseminen jos muut eivät tule samasta muotista kuin itse. Tärkeintä kuitenkin on, että lapsella on turvallinen olla ja rakastavia ihmisiä ympärillään. En usko että täydellistä äitiä on edes olemassa, sen sijaan parhaansa yrittäviä ja ihania äitejä tunnen ja tiedän vaikka kuinka monia! ♥

Näihin mietteisiin lopetan tällä kertaa.