Hullu vai hulluna joulusta?

On vähän tyhjän näköistä tuossa olkkarin kulmassa. Jos käyn äkkiä varastossa. Voitais meinaan laittaa joulukuusi siihen? Niin ja valoja ikkunaan. Pliispliispliis!

Kuulostaa taapero ikäisen lapsen ruinaukselta mutta kyllä tuon yllä olevan puheen pidin minä. Ja arvatkaa vaan mikä oli vastaanotto. "No ei todellakaan, nyt on marraskuu!" Ei auta mutkun mutkun eikä sekään, että "miksei, muillakin on". Sanonpahan vaan, että höh.

Joulukuun ensimmäistä päivää siis odotellessa. Silloin raahaan varmasti joka ainoan joululaatikon varastosta sisälle ja hukutan koko kodin glitteriin, kortteihin, joulupalloihin, valoihin ja rimpsuihin. Luotan siihen, että tuon krampuksen Jeren sydän lämpeää joululle viimeistään ensi viikolla, kun täällä soi päivästä toiseen tiptap ja olkkarin lattialla tanssii pieniä tonttulakkisia tyttöjä♥
Ai että kun edes vain ajattelen lapsia leipomassa posket jauhoisina ja sitä piparien tuoksua joka leijuu ympäriinsä! Odotan myös niitä lukuisia shoppailu reissuja, kuiskuttelua ja iltaisella paketointia kynttilän valossa, glögimuki kourassa.
Kaikki vaiva ja stressi lopulta palkitaan aattona ihanien ihmisten seuralla, läheisyydellä, naurulla, hyvällä ruualla ja lapsien riemulla. Voiko parempaa juhlaa ollakaan kuin joulu? ♥

Joululahjojen paketointi saatika piilottaminen ei olekaan enää aivan yksinkertainen juttu. Siinä missä ennen paketit pystyi sulloa vaatekaappeihin tai pelkästään vain huijata ettei sisällä ole mitään niin nykyisin Helmi on korvineen joka paikassa ja uteliaat sormet tonkivat varmasti jokaisen kaapin läpi, siinä toivossa että joulupukki olisi vahingossa jo tuonut jotain. Helmi siis ymmärtää nykyään joulun ja joulupukin päälle todenteolla! Joka päivä tyttö kysyy "äiti milloin on joulu, tuoko pukki Helmille pinkin auton ja uuden rummun?" Iltaisin kun käydään kävelyllä ja naapureiden ikkunoissa loistaa jouluvalot niin Helmi kysyy "äiti, onko tuolla jo joulu?" Kovasti täällä siis joulua odotellaan♥