Voi änkytys!

Kyllä vain, meillä on ruvettu änkyttämään. Siinä missä Helmi osasi ennen ilmaista asiansa hyvinkin selvästi, niin nyt se menee kutakuinkin näin ”ä-ä-äiti, Helmi h-h-haluaa maitoa” 

Kieltämättä tämä puhekyvyn heikkeneminen saa oman mielen maahan ja olon jopa ahdistuneeksi. Miten lapsi, joka on aiemmin puhunut selvästi, ei saa enää sanaa suustansa? Onko tämä pysyvää? Tuntuu jopa järjettömältä miten opitut sanat, jotka kuuluvat normaaliin arki sanavarastoon muuttuvat yhtäkkiä puuroksi lapsen suussa. Halusin saada tähän apua, joten päiväkodissa otin asian esille ja kysyinkin olisiko Helmin mahdollisuutta päästä puheterapiaan. Päiväkodin hoitajat olivat pitäneet palaverin Helmin änkytyksestä ja tulleet siihen tulokseen ettei puheterapia ole tarpeellista, kyse on ikävaiheesta ja se menee varmasti ohi. Päälle sain vielä kannustavia katseita ja iloisia hymyjä. Onko näin, onko kyse vain ikävaiheesta? Tuntuu, että Helmin on päivä päivältä vaikeampi muodostaa sanoja, ne ikään kuin jäävät paikalleen junnaamaan. Inhottaa jopa sanoa näin mutta itsellekin Helmin puhe on pidemmän päälle raskasta kuunneltavaa, kun kaikki lauseet ovat seuraavanlaisia ”mennään päiv-v-väkotiin” ”Helmi h-h-haluu m-muumipeikon” ”anna l-l-lusikka” 

Helmi itse hermostuu jatkuvaan toistamiseen, koska joudun jatkuvasti kysyä ”kulta mitä sinä sanoit? Mitä tarkoitit?” Helmi on kyllä kova puhumaan ja olen pohtinut sitäkin, että jos Helmillä onkin vain kiire saada ilmaistua asiansa ja sen vuoksi sanat jäävät takeltelemaan. Olenkin monesti pyytänyt kertomaan rauhallisesti asian ja sekään, kun ei ole onnistunut olen tavannut Helmille näitä sanoja mitkä tuntuvat hankalilta. Tavaten sanat tulevat suusta kuin vanhalta taiturilta! Mutta lause, kun pitäisi muodostaa niin se tulee jälleen änkyttäen..

Änkyttääkö muiden lapset? Kuinka kauan se on kestänyt?