Lupa Olla Väsynyt?

Tiedättekö sen fiiliksen kun aamulla heräätte kukonlaulun aikaan pirteänä, hyvin levänneenä, iso hymy naamalla ja otatte uuden päivän vastaan iloisena? Mä en ainakaan tiedä. Kukonlaulun aikaan täällä ollaan kyllä hereillä, hyvä kun ollaan päästy edes nukkumaan.
Aluksi vauva tietysti valvotti kun ei hänellä minkäänlaisia rytmejä ollut eikä noin pienellä tietystikään voi olettaa niitä edes olevan. Mutta nyt kun Henni on saanut rytmejä itselleen ja herää vain pari kertaa yön aikana syömään niin se onkin tämä taapero joka valvottaa ja urakalla valvottaakin! Iltaisin meillä käydään tahtojen taistelua nukkumaan menosta ja viimein kun Helmi luovuttaa ja käy unten maille niin minä alan tekemään omia iltapuuhia ja viimein kun pääsen sänkyyn ja saan unen päästä kiinni niin ei mene kuin puolisen tuntia kunnes Helmi aloittaa sen huuto rumban.
Koko yö menee siihen että puolen tunnin-tunnin välein laahustan Helmin huoneeseen kun mimmi huutaa äitiä kurkku suorana niin että rappukäytävässä kaikuu varmaan vielä ensi vuonnakin.
Helmi pyytää maitoa muki toisensa jälkeen ja minä sitä sinne kannan siinä toivossa että saisin nukkua loppu yön kunnolla. Enpäs saakaan, seuraavaksi huudetaan isiä ja jälleen laahustan huoneeseen ja yritän kertoa itkuiselle ikävästä kärsivälle pikku tytölle ettei isi nyt pääse tulemaan kun isi on töissä, kun nukut näin ja näin monta yötä niin isi tulee taas kotiin.
Helminhän on tietysti vaikea ymmärtää että miksi isi ei tule ja mitä kummaa se äiti nyt selittää joten sieltä se turhautuminen pursuaa sitten oikein korvista ulos ja Helmi potkii peiton ja tyynyn pois sängystä samalla kirkuen niin kovin että korvia särkee.

Loppujen lopuksi Helmi ei itsekään enään muista mistä se kiukuttelu on alkanut, ainut mitä mimmi tietää on se että äiti on ihan perseestä kun ei anna kolmen aikaan yöllä katsoa lasten ohjelmia, tämän seurauksena muumit lentää kaaressa sängystä eikä enään unilaulut saatika sylikään kelpaa. Pian huomaan että kello on puoli 8 aamulla eli on aika nousta uuteen päivään. Pian se Helmi kipittää omasta huoneestaan olkkariin katsomaan lastenohjelmia, siinä sitten laskeskelen kuinka monta tuntia sitä on itse saanut nukuttua yöllä ja totean että aivan liian vähän joten muumit saa toimia hetken aikaa lapsen vahtina ja itse ummistan silmäni vielä edes sen puoli tuntisen ajaksi.

Kovinkaan hehkeä olo ei tällä hetkellä ole. Silmäpussit roikkuu polvissa asti, silmät kirvelee väsymyksestä, naama on kalpea kuin haamulla ja kroppa tärisee univelan takia. Onneksi tämäkin on vain ohimenevä vaihe, uskon ja toivon että kohta helpottaisi.

Mutta mitä sitä kiertelemään, kai se on ihan ok myöntää että äiti on nyt vähän väsynyt..