Äiti joka ei huomannut lapsensa korvatulehdusta

Meillä on viimeisen viikon aikana ollut aika huonosti nukkuvaa porukkaa. Molemmat lapset kuin myös vanhemmat kärsivät unenpuutteesta ja sen seurauksena ärtyneisyydestä. Ilo ja hymy vaihtui epämääräiseen murinaan ja lattian polkemiseen. Läpi yön pienempi lapsista huutaa tyytymättömyyttään, tai ei koko yötä sentään yhteen putkeen mutta jokaisen kellon lyömän aikaan ollaan kärppänä pystyssä kokeilemassa millaisia sulosointuja saadaankaan aikaiseksi. Helmi ei suostunut enää edes nukkua huoneessaan, vaan automaattisesti iltaisin hiipi omasta sängystään meidän sänkyyn. Päivisin Henni nukkuu tyytyväisenä päiväuniaan, välillä jopa venyttää uniaan puolella tunnilla pidempään mitä normaalisti. Kerran kerkisin jo inhottavasti ajatella että "kunhan kerää voimiaan taas ensi yötä varten" Mutta eihän tuon ikäinen tietenkään osaa kiusata tahallaan,se on selvä se! Seuraavaksi olin jo varma, että ne on hampaat mitkä siellä ikenissä kiusaa niin lasta kuin vanhempiakin. Tein illaksi sotasuunnitelman. Harjasin Hennin ikeniä hammasharjalla ja annoin vielä panadolia yöksi. Vähän se helpotti. Seuraavana päivänä ei maistunut ruoka ollenkaan, eikä sitä seuraavanakaan. Edes banaani ei kelvannut. Tuli kolmas päivä syömättömyyttä ja silloin alkoi vasta hälytyskellot soimaan päässä. Tyttö jolla on aina ollut ruokahalu kohdallaan ei syönyt edes banaania, joka kuuluu kuitenkin tytön lemppareihin. Soitettiin lääkärille aikaa ja saatiinkin se samalle päivälle. Lääkäri totesi tutkimusten jälkeen että "ei ihme jos ei syö tai nuku,molemmat korvakäytävät pahasti tulehtuneet kuin myös välikorvat" Tuijotin epäuskoisena lääkäriä, sillä tosissani luulin kiukkuamisen johtuvan puhkeavista hampaista. Eihän Hennillä ollut edes kuumetta! Ja edellisenä päivänä tyttö juuri riehui pulkkamäessä muiden lasten kanssa aivan tuulispäänä! Kieltämättä tuli epäonnistunut olo. Miten en ollut voinut huomata, että oma lapsi on niin kipeänä. Sitä tuli ajateltuakin välillä niin rumasti, kun toinen ei syönyt ruokaansa tai yöllä kun pompin jatkuvasti sängystä ylös paijaamaan toisen päätä. Helmi on täysin erilainen kipeänä. Silloin sohva vetää herkästi puoleensa ja jatkuvasti halutaan paijauksia ja hellää huolenpitoa. Hennin meno puolestaan pysyi täysin samana, eikä tyttö valittanut päivisin ollenkaan. Niin erilaisia nuo lapset ovatkin. Inhottaa jopa oikeasti kirjoittaa tästä mutta päätin näin kuitenkin tehdä, sillä aina ei vaan oikeasti voi heti tajuta mikä on vialla. Vaikka onkin niin pienestä asiasta kyse kuin korvatulehdus, podin hirveän huonoa omatuntoa, miten en äitinä huomannut. Nyt on kuitenkin neljä päivää otettu antibioottia ja eron huomasi välittömästi jo ensimmäisenä päivänä! Henni on tyytyväinen ja iloinen oma itsensä taas ♡ Jerelle jo totesinkin alku järkytyksessä, että aion varmaan tästä edespäin käydä lääkärillä jokaisen yskän ja ihottuman vuoksi.